Milka Luhtaniemi: Kirnu

 

Mieleni teki lukea pitkästä aikaa runoja. Kirjastosta tarttui mukaan viime vuonna ilmestynyt Milka Luhtaniemen esikoisrunoteos Kirnu. Itse asiassa käteni tarttui kirjaan ensimmäistä kertaa ihan ulkokirjallisista syistä, uskomattoman kauniin ulkoasunsa ansiosta. En valitettavasti löytänyt kirjasta enkä kustantajan sivuilta tietoa sen tekijästä (vai lieneekö tämä olennainen tieto juuri kirjastotarran alla), mutta kiitokset kuuluvat joka tapauksessa suunnittelijalle, kuka hän lieneekin.

Luhtaniemen runodebyytti oli minulle aika haastava pala. En ole muutenkaan kovinkaan paatunut runojen lukija, mutta Luhtaniemen teksti ei antaudu, eikä päästä sisälle helpolla. Parhaimmillaan teksti on muutamaan kertaan luettuna. 

Teos on fragmentaarinen, tuokiokuvista ja välähdyksistä, toisaalta pysähtyneistä hetkistä: pölyn verkkaisesta leijunnasta ja valon leikkaantumisen kuvaamisesta koostuva. Juuri kun merkityksestä on saamassa kiinni, se tuntuu karkaavan hyppysistä.

Kirnu viittaa paitsi voikirnuun myös hiidenkirnuun. Tuokiokuvat vaihtelevatkin moderneista välähdyksistä mannerlaattojen tuhatvuotisiin, jähmeisiin liikkeisiin.

Teksti pyörteilee ja kimpoilee kuten maito voikirnussa. Sanat etenevät pyörteinä, teemat toistuvat, kun pyörre osuu seuraavan kerran samaan kohtaan. Välillä välähdykset purskahtavat vaahtona ylöspäin. Tätä vaikutelmaa korostaa paitsi runojen sisältö ja tematiikka myös tekstin ryhmittely sivuilla.

Tämä on hieno oivallus. Pidän valtavasti ajatuksesta runoudesta ja lyriikan kirjoittamisesta henkisenä voin kirnuamisena. Sanoja kirnutaan, kieputetaan ja tyrskytetään, teksti kiertää, kiehuu ja kieppuu. Sinänsä irrallisen oloisista ryöpsäyksistä voi olla vaikea saada kiinni, mutta kärsivällisyys palkitaan ja lopputuloksena on selkeämmin hahmottuva, kiinteä lopputuote.

Kirjan takakannesta selviää, että kolmekymppinen Luhtaniemi on valmistunut Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi ja hän työskentelee esitystaitelijana. Se on helppo uskoa myös esikoisrunokokoelman perusteella. Vahvasti yksittäisiä mielikuvia valokuvan kaltaisina sävähdyksinä tuottava teksti sopii varmasti erinomaisesti myös ääneen luettavaksi ja kuunneltavaksi, yhdistettäväksi erilaisiin kuvaa, puhetta ja esitystaidetta yhdistäviin taideteoksiin.

 

Milka Luhtaniemi: Kirnu
Gummerus 2021
n.72 sivua