Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi

Yhdestä Savonia-palkintoehdokkaasta olin erityisen iloinen. Tatu Kokon Rob McCool ja Krimin jalokivi on ensinnäkin kirjapalkintokarkeloissa niin harvinainen nuortenkirja, toiseksi Kokko on kiehtovasti kirjoittanut kirjaa yhdessä nuorten kanssa. Kirjoittamisen edistymistä pystyi seuraamaan osoitteessa livekirjailija.blogspot.fi. Jatko-osan kirjoittaminen on nyt jo käynnistynyt ja samassa osoitteessa on kaksi ensimmäistä lukua jo luettavissa!

Kirjan genre on vaikeasti määriteltävissä, mutta jonkinlainen fantasian, scifin ja viisikkomaisen seikkailutarinan risteytys on kyseessä. Mukana oli myös annos muinaisia myyttejä. Mieleeni tuli muun muassa Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarja steampunk-vaikutteiden, tytön ja pojan ystävyyden, valtajuonittelujen ja taistelujen ansiosta. Toisaalta häilähti joukossa myös aimo annos Harry Potteria. Kuten Harry, on Rob McCoolkin joukossaan erilainen, yksinäinen ja vastuun painama. Vielä Rob oli enemmänkin osa veljessarjaansa ja heimoaan, mutta loppua kohti hänen nousi koko ajan enemmän esille. Luulen, että hänen tulevaisuuteensa kuuluu suuria asioita.

Kokko on kertonut halunneensa kirjoittaa kirjan, jollaista itse olisi nuorena mielellään lukenut. Tarinaa lukiessa tuli monta kertaa mieleen, että siinä on onnistuttu hyvin. Nykyään pojille kirjoitetaan aika vähän nuortenkirjallisuutta verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Nuorten lukemattomuudesta puhutaan paljon, mutta onko yksi selittävä osatekijä siinäkin, ettei tällaista hyväntuulista, mutta samalla jännittävää ja ajatuksia herättävää seikkailukirjallisuutta enää juurikaan kirjoiteta? Ehkä vika on siinä, että kiinnostavien kirjojen puuttuessa nuoret äänestävät jaloillaan? Sen sijaan, että syytetään pelaamista, olisi ehkä aiheellista miettiä, mitä sellaista peleissä on joka kirjoista puuttuu. No jännitystä, seikkailua ja eskapismia tietysti! Rob McCoolista löytyvät kaikki nämä piirteet, muutenkin kerronta on hyvin elokuvamaista ja sopisi filmatisoinniksi - tai tietokonepeliksi - erinomaisesti.

Aikuisen silmin luettuna tarinassa on helppo nähdä viitteitä vaikka mihin: idässä uhkaa paha prinssi Vladimir ulottaen valloittajan katseensa kohti Krimiä. Seikkailuun osallistuvat myös itämaiset huipputaistelijat, has'hassinit, joiden kulttuurissa burkhaan verhoutuvat miehet. Itse tapahtumien keskiössä on itämainen koodinkantaja, jonka koodit prinssi haluaa murtaa mahdollistaakseen valloitukset Krimillä. Rob McCool on siis täysin ajassa, joskin hieman erilaisessa kuin omamme, kiinni. Tokkopa Kokko kuitenkaan on halunnut esittää poliittisia kannanottoja tai edes kovin tietoisesti luoda vaihtoehtoiseen maailmaansa linkkiä meidän todellisuudestamme. Ainakin itse pyrin sammuttamaan tiedostavan minäni täysin ja yksinkertaisesti nautin seikkailusta. Sillä seikkalusta tässä nimenomaan on kysymys. Mukana oli kaikki elementit, mitä tällaisessa kirjassa toivoa saattaa: ystävyyttä, huumoria, vauhtia, tekniikkaa, taisteluja, uskollisuutta, petturuutta, sankaruutta ja urheutta. Mukana sellainen hitunen romantiikkaa kuin varhainuorten kirjoihin sopii.

Yli kolmekymppinen kirjabloggaaja siis nautti lukemastaan ja myös Savonia-raati arvosti kirjaa, mutta uskoisin, että varsinainen kirjan kohderyhmä myös tästä pitää. Mielestäni kirjassa on sellaista konstailemattomuutta ja raikkautta, jota nimenomaan nuoret kaipaavat. Kirjailija ei saarnaa, neuvo tai opeta, vaan asettuu uskottavasti nuorten tasolle.

Luulen, että tässä ollaan suuremman asian äärellä, Kokko on löytänyt toimivan tavan tuottaa tekstiä ja luonut erilaisesta, ehkä pirstaleisestakin kirjoitusprosessista huolimatta, eheän kokonaisuuden. Parasta Tatua tähän mennessä. Odotan jatkoa innolla!

Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi
Icasos 2015
284s.