Kuusi vuotta kirjabloggausta - Kiitos, hyvää ja onnekasta uutta vuotta!

                      

Tasan kuusi vuotta sitten aloitin kirjabloggaamisen. Muistan tuon uudenvuodenaattoillan erinomaisesti. Mieheni oli töissä ja olimme kotona kaksistaan kolme kuukautta vanhan Herra Syksyn kanssa. Pitkin iltaa vauva kitisi ja oli rauhaton, minkä luulin johtuvan rakettien paukkeesta. Hyssyttelin pienokaista vaunuissa ja samaan aikaan rakentelin kirjablogiani. Onneksi en tuossa vaiheessa tiennyt, kuinka pitkään iltojamme sävyttäisi nukahtamista vastaan taistelevan lapsen kanssa puljailu. Muistelisin, että käänne parempaan tapahtui seuraavassa heinäkuussa, mutta ilman iltahuutoa lapsi nukahti ensi kertaa vasta paljon, paljon myöhemmin. Epäilemättä kirjablogiharrastuksella oli merkittävä rooli myös järjissään pysymisessä, vaikka en sitä tietenkään vielä tuolloin tiennyt.

Vanhan vuoden puolella 2009 siis  julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni ja sitä myötä kirjablogiurani syntysanat. Muistan edelleenkin tuon tunteen, vähän niin kuin olisi julistanut kaiken koko maailmalle, vaikka eipä sitä ensimmäistä bloggausta varmaan kovinkaan monta ihmistä käynyt lukemassa. :) Siitä huolimatta sitä ja ensimmäisiä kirjaesittelyjen julkaisua olen varmasti jännittänyt enemmän kuin minkään muiden tekstien esilletuontia.

Kuudessa vuodessa on tapahtunut vaikka mitä. Lapsimäärä on tuplaantunut ja varmaan tämän Amman lukuhetken voi melkein laskea kolmanneksi lapseksi. Ammatti on vaihtunut ja siinä bloggaamisella on itse asiassa todella suuri merkitys. Ylipäänsä kirjablogi on vaikuttanut niin moneen asiaan elämässä, ettei sitä oikein edes tajua. Sitä myötä myös suhde bloggaamiseen on muuttunut. Nykyään ei tule enää alkuvuosien tapaan vahdittua klikkausten, kommenttien tai seuraajien määriä. Eipä sillä, etteivätkö kaikenlainen trafiikki ja elonmerkit sieltä lukijoiden taholta tänne päin olisi toivottuja ja ilahduttavia asioita, mutta bloggaamisen merkitys on kuitenkin jotakin paljon monisyisempää ja syvempää kuin aivan alkuaikoina.

Vedän varmasti vielä viime vuotta 2015 jossakin vaiheessa yhteen kirjojen osalta, mutta ehkä tässä vaiheessa voisi katseen kohdistaa tähän uuteen vuositulokkaaseen, vielä kapaloissaan äkisevään pienokaiseen (aivan kuin Herra Syksy kuusi vuotta sitten). Tällä hetkellä kärsin pienestä blogistaniaströsselistä (ja Tatu ja Patu -tartunnasta). Kirjabloggaajat äänestävät nimittäin tammikuussa viime vuoden parhaista kirjoista ja aivan liian moni varteenotettava kirja on minulta vielä lukematta. Voi minua. Pari viikkoa vielä armonaikaa. Minä yritän!

Jonkinlaista hiljaiseloa blogiin saattaa alkuvuonna aiheuttaa minun ja Katjan yhteinen kirjaprojekti. Korot kopisten. Käytännön opas kulttuuriviidakkoon ilmestyy jo kevättalvella, joten lähikuukausina aikaa lukemiseen ja bloggaamiseen on tavallistakin vähemmän. Mutta olen melko tai oikeastaan täysin varma, että lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoista. Pysykääpäs siis kuulolla!

Minulla on usein ollut tapana juhlistaa blogisynttäreitä tavalla tai toisella. Edellä mainitusta syystä nyt heti alkuvuodesta en taivu sen kummemmin juhlallisuuksiin, mutta kunhan kirja on valmis, niin... olisiko taas pienen Copycat-kisan aika?? Copycat-kruunusta on kisailtu vuosina 2011, 2012 ja 2014, joten eiköhän vuonna 2016 olisi neljännen kierroksen paikka! Copycatissahan on kisailtu niin "yleisessä sarjassa", kalenterin ja vuodenaikojen merkeissä kuin rakkainta romaanihenkilöä muistellen. Minulla on jo pari ideaa muhimassa seuraavasta teemasta, mutta jos jollakin on joku loistoajatus mielessä, niin pankaa heittäen ideoita kommenttiboksiin, kaikki otetaan huomioon! Joka tapauksessa, palaan tähän sitten kun päivät pitenevät ja luonnonvalo on suosiollisempi kuvausharrastukselle.

Lukemisen suhteen en lupaa itselleni enkä toisille yhtään mitään. Lukemattomien kirjojen pinot huojuvat ja tuntuvat pysyvän täysin vakiona. Ehkä lupaan olla itselleni armollisempi ja lukea ihan mitä milloinkin huvittaa. Kirjojen keskenjättämisen taitoa minun kyllä pitää hioa edelleen. Voisin myös lukea entistä enemmän kaikkea hyväntuulista. Kaikki hauska ja kiva leimataan niin helposti kepeäksi ja yhdentekeväksi, mutta jotenkin minusta tuntuu, että maailma tarvitsee nyt kaikkea hauskaa ja kivaa. Minäkin tarvitsen sitä. Ehkä sinäkin?

Siispä ihanaa, hauskaa ja kivaa, kirjallista, antoisaa vuotta 2016 teille jokaiselle. Kiitos siitä, että olet siellä, juuri sinä. Luet näitä höpötyksiä, vaikka ikinä ei tiedä mitä täältä tulee, tuleeko tiukkaa asiaa vai sitten sitä hevonhumppaa ja höpönlöpöä. Mutta sehän tässä hommassa niin hauskaa onkin, etten sitä aina minä itsekään tiedä. Yllätytään ja ihmetellään yhdessä ruudun siellä ja tällä puolen. Kiitos ja pus.

Amma