Suvi Vaarla: Kadonnut aika


Suvi Vaarla on minulle näköjään tammikuu-kirjailija, sillä luin hänen esikoisteoksensa Westendin tammikuussa 2020 (lukemaan pääset täältä). Siinä missä Westend oli ennen kaikkea 80-luvun nousukauden ja 90-luvun Lama-Suomen lähihistoriaa, paneutuu kirjailija toisessa romaanissaan Kadonnut aika nykypäivän ilmiöihin.

Romaanin nimi Kadonnut aika on mielestäni aivan loistava. Se viittaa toisaalta ajan häilyväiseen luonteeseen, jonnekin se aina tuntuu katoavan, ikään kuin lipuvan sormien välistä, mutta toisaalta ja ennen kaikkea myös nykyteknologian meiltä riistämään aikaan.

Tai näin Vaarla digitalisaation vaikutuksia ainakin kuvaa.

Tarinaa kerrotaan neljän näkökulmakertojan kautta. Ensimmäisenä on tietoturva-asiantuntija Otto, joka on hyvin huolissaan poikansa ruutuajasta, mutta sokea sille, että katoaa itse verkkomaailman syövereihin jatkuvasti. Tämä on osaltaan johtanut myös eroon Iriksestä, joka on kirjan toinen kertoja ja etsii eron jälkeen omaa tapaansa elää elämää. Kolmantena hahmona tarinaansa kertoo Iriksen sisko Alexandra, joka lähtee Yhdysvaltoihin au pairiksi. Piilaakson menestyjät ovat luoneet omaisuutensa digimaailmasta, mutta omia lapsiaan he haluavat siltä suojella viimeiseen saakka. Neljäntenä ääneen pääsee Oton ystävä Lasse, joka on tehnyt väitöskirjaansa jo 15 vuotta ja kadottanut sen punaisen langan. Työpaikalla hän lähinnä prokrastinoi, mutta varsinainen intohimo on löytynyt juoksemisesta. Ja kuinka koukuttava onkaan juoksemisen tuottaman endorfiinin ja urheiluteknologian tuottaman tarkan juoksudatan tarkkailu!

Vaarla kenties kärjistää, mutta vain vähän. Kirjaa lukiessani herkistyin alan uutisille: pelkästään tällä viikolla silmiini on sattunut useampiakin uutisia, joissa pohditaan sitä, miksi keskittymiskykymme tuntuu muuttuneen olemattomaksi. Olen myös käynyt keskusteluja aiheesta. Monet tuntuvat yhdistävän kokemansa keskittymiskyvyttömyyden eri laitteiden tuottamaan informaatiovirtaan. Ironista kyllä, juuri somen kautta on levinnyt myös muoti-ilmiö: erityisesti nuoret naiset hakeutuvat tarkkaavaisuushäiriö-testeihin somen innoittamina. Huom! en millään muotoa halua väheksyä kenenkään kokemuksia omasta tarkkaavaisuudestaan, ominaisuudestaan tai mistään muustakaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvästä asiasta! Varmasti monet eriasteisista tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivät ovat aidosti saaneet apua ja ainakin helpotusta epämääräisiin oireisiin jo pelkästään asian tiedostamisesta tai diagnoosista. Siitä huolimatta en voi olla tämän kirjan luettuani miettimättä sitä, olisiko ennen testeihin hakeutumista aiheellista pitää ensin kunnollinen some- ja ruutupaasto, ja tunnustella, onko sillä mitään vaikutusta olotilaan.

En ole yhtään hyvä henkilö ensimmäisiä heittelemään kiviä. Ruutuaikaa tulee jo opiskelun (aiemmin työn) puolesta, ja usein vapaa-aikanakin puhelin on kädessä tiukasti. Kirjasomettaminen erilaisine sovelluksineen lisää huomattavasti digitoimintaa, mutta luojan kiitos se pitää elämässä myös kirjojen lukemisen! Sanoisin, että yksi parhaista tavoista ylläpitää ja kehittää keskittymiskykyä onkin kirjan lukeminen. Lukekaa ihmiset kirjoja.

Huomaan ajautuneeni itse kirjan esittelystä ja arvioimisesta melkoisen kauas. Mutta pohdiskeluni varmentaa sitä, että Suvi Vaarla on ajan hermolla. Romaanin summaava kysymys, joka on painettu myös kirjan takakanteen on ajassamme täysin validi:

Mitä tämä aika tekee meille?

Siitä pääsemmekin kirjan nimen kolmanteen merkitykseen: mitä tästä ajasta jää jäljelle tuleville sukupolville?

Suvi Vaarla: Kadonnut aika
WSOY 2022
267s.


Kommentit

  1. Kuuntelin tämän jo viime vuoden puolella, mutta bloggaus jonottaa siellä jossain lähes 40 muun seurassa 🙈 Yhdenlainen sometusongelma tämäkin tai oravanpyörä vähintään... Mulle kertyy viikoittain enemmän kuunneltuja/luettuja kirjoja kuin bloggauksia, joten jono sen kun kasvaa. Toisaalta, jos käyttäisin enemmän aikaa blogijuttujen kirjoittamiseen, en ehtisi niin paljon kuunnella ja jono lyhenisi sitäkin kautta, mutta kun koko ajan tulee uusia kirjoja ja viime vuotisistakin on himotuslistalla vaikka miten monia..... Ratko tätä sitten! Ja se taas ei ole vaihtoehto että jättää jostain kirjoittamatta, harmittaa jos ko. kirjaan pitäisi jostain syystä palata, eikä ole itse kirjoittanut siitä mitään 😬 Yhdistelmäpostausta lyhyemmistä kirjoista nyt on ainakin tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelmia, jotka vain toinen kirjasomettaja voi täysin ymmärtää :D :D :D

      Poista
  2. Suvi Vaarlan romaani on tosiaan hienosti ajassa kiinni! Ja hyvin pysyy koossa, vaikka näkökulmat vaihtuvat.

    Keskittymiskyky tuntuu itselläkin välillä olevan hukassa, vaikka kuinka yritän muuta väittää. Viime aikoina olen kovasti pohtinut myös sitä, mitä jatkuva somen plaraaminen tekee aivoille pitkällä aikavälillä. Ja oppimiskyvylle jne. Tämä kaikki linkittyy minusta myös oppimistulosten heikentymiseen, vaikka se on toki hyvin moninainen ilmiö eikä selity vain yhdellä tekijällä. Lukemiseen tämä liittyy myös, ehdottomasti: entä jos somettaisimme kaikki vähemmän ja lukisimme enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä romaani on todella ajassa kiinni. Omakin keskittymiskyky on välillä koetuksella, mutta kyllä mietin myös lapsia ja nuoria, joiden aivot kehittyvät jatkuvan viriketulvan keskellä. Voi olla, että sillä on yllättäviäkin vaikutuksia, tai sitten ei, mutta vielä sitä ei voi tietää.

      Poista
  3. Olen huomannut, että minulle näin "ajan hermolla" olevat romaanit ovat hieman vaikeita, en useinkaan innostu niiden aiheista tai teemoista. Ruutuajat yms ovat niin paljon esillä jo muutenkin mediassa, että itse kaipaan lukupinooni muita aiheita. Mutta Vaarlan esikoinen kyllä kiinnostaa... itse asiassa pyörittelin sen pokkaripainosta käsissäni tänään, kun kävin kirjakaupassa hipelöimässä kirjoja. Nyt se jäi vielä hyllyyn, mutta ehkä kokeilen vaikka kirjastolainana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, tunnistan itsessäni välillä saman halun paeta kirjojen maailmaan, pois ajankohtaisista aiheista ja huolista. Suosittelen kyllä sinulle Westendiä, siinä on mielenkiintoista lähihistorian ajankuvaa, jonka luulisin iskevän sinuun.

      Poista

Lähetä kommentti