Huolipuhe on niin nähty, kohti iloisempia kirja-aiheita

Ei ole totta, jo toinen KBF (Käytännön blogifilosofiaa) -teksti parin kuukauden sisällä!

Viime aikoina lukutaidon ja kirjallisuuden ympärillä on kuohunut, eikä mitenkään positiivisessa valossa. Jos julkisuuteen on uskominen, ja miksei olisi, lukutaito heikkenee, kirjat eivät myy, ja nekin mitkä myyvät, ovat äänikirjoja, joista kirjailijat saavat vain nimellisen korvauksen. Samaan aikaan juhlat torilla on peruttu, sillä suomalaiset koululaiset eivät enää pärjää Pisa-tutkimuksissa. Muutama päivä sitten naamaamme hierottiin spekulaatioita siitä, kuinka moni kirjasto sulkee tulevaisuudessa ovensa lainausmäärien laskiessa.

Kaikki ovat tärkeitä asioita ja hyvä, että media nostaa epäkohtia esiin. Mutta kun kielteiset otsikot seuraavat toinen toistaan, on helppo arvata, ettei sillä varsinaisesti ole lukuinnostusta nostattava vaikutus. Lukeminen, miten masentava aihe!

Viimeisimpänä kuluvana viikonloppuna (2/2023) eri somealustoilla on kuohunut, kun useat kirjallisuusihmiset, itseni mukaan lukien, on ihmetellyt, miksei verovaroin sivistystehtäväänsä hoitavalla YLEllä ole tv-ohjelmistossaan kirjallisuusaiheista ohjelmistoa. Kysymyksiä ja vastauksia aiheesta ei vaihdeta ensi kertaa, mutta YLE:n johdon vastauksia voi kauneimmillaankin kuvailla vain vältteleviksi. Tämä on kuitenkin toinen keskustelu, ei tämän kirjoituksen aihe. Kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi JP Koskisen, Henriika Tulivirran, Marko Suomen tai allekirjoittaneen Twitter-seinään. Sanonpahan vain, että kun vihollismieliseksi paljastuneessa diktatuurissa poltetaan kirjoja, luulisi jo sen olevan Ylelle riittävä kannustin ylläpitää niin omaa kuin yleistä lukutaitoa ja siinä sivussa myös vapaata demokratiaa.  

Mutta kuinka saisimme julkisuuteen kielteisten juttujen kierteen rinnalle entistä enemmän myös positiivisia aiheita? Sillä iloisesta, upeasta asiastahan on kysymys, kun kirjallisuudesta puhutaan. 

Tässä muutamia tipsejä toimijoille viestinnän ja kirjasomen näkökulmasta.

Journalistit: Tarttukaa rohkeasti kirjallisiin aiheisiin! Vaikka julkisesta keskustelusta voisi muuta päätellä, lukeminen on suosittu harrastus. Tämän YLEn vuonna 2019 julkaiseman jutun mukaan Tilastokeskuksen tutkimuksessa 80 prosenttia yli 10-vuotiasta suomalaisista oli lukenut menneen puolen vuoden aikana vähintään yhden kirjan. Itse asiassa suomalaisten lukeminen oli lisääntynyt 2000-luvun alusta! Tosin kirjamäärät olivat pienentyneet, mikä, ei niin yllättävästi, oli toki nostettu otsikkoon.

Kun kirjoitat kirjallisuusaiheista juttua, mieti, voiko siihen löytää positiivisenkin näkökulman. Aina toki parempi, jos näkökulma on myönteinen jo lähtökohtaisesti. Esimerkiksi tämä Miina Supisen kirjoittama ja Hesarin julkaisema artikkeli Booktokin nostamasta kirjasuosikista on erinomainen esimerkki. Samoin kuin viime heinäkuussa YLE:n ja Veera Jokisen tekemä juttu Kirjagramista.

Kirjailijoiden ja kustantamoiden lisäksi juuri somen puoleen kannattaakin kääntyä näkökulmia ja sitaatteja kaivellessa. Kirjasomettajat: bloggaajat, grammaajat, tubettajat, tokkaajat ja podcaastaajat ovat käsi kirjamaailman pulssilla. Heiltä saa takuuvarmasti hyviä vinkkejä ja innostuneen vastaanoton.

Kirjasome: Me kirjasomettajat teemme jo valmiiksi valtavan paljon - harrastuspohjalta ja rakkaudesta lajiin. Jatka siis sen tekemistä, mitä nytkin teet. Edelliseen kohtaan liittyen: pidä somekanavissasi yhteystietosi, ainakin sellainen sähköpostiosoite, mitä luet säännöllisesti, esillä. Tee toimittajan kontaktointi helpoksi. Jos sinulla on aikaa, mahdollisuuksia ja haluja, kontaktoidu niin median kuin muidenkin kirja-alan toimijoiden kanssa. Mikään ei estä myös tarjoamasta aktiivisesti kirja-aiheisia juttuideoita medialle!

Kirjailijat: Te, rakkaat kirjailijat, teette suurimman työn! Kiitos siitä. Vaikka voisi ajatella, että pelkässä luomistyössä olisi jo tarpeeksi, niin niinhän se ei valitettavasti nykypäivänä mene. Me olemme jokainen erilaisia, toisille esilläolo, markkinointi ja mainostaminen on luontevampaa kuin toisille. Jos pystyt siihen, anna palaa. Olet tehnyt julkaisevana kirjailijana upean työn, josta on syytä olla ylpeä ja jota kannattaa kuuluttaa maailmalle. Kontaktoidu kirjaihmisten, median ja kirjasomettajien kanssa. Kysy vinkkejä kustantamolta ja muilta kirjailijoilta. Mutta jos tämä tuntuu liialliselta, vähempikin on hyvä. 

Protip: käytä hetki aikaa ja tutustu kirjasomettajiin. Kuka on kiinnostunut edustamastasi genrestä, lukenut kenties samantyyppisiä kirjoja kuin omasi tai suosikkikirjojasi? Valitse muutama somettaja ja lähesty heitä persoonallisella viestillä, jossa käy ilmi, miksi todella uskot kyseisen henkilön kiinnostuvan kirjastasi. Tähän menee aikaa, mutta se tuottaa paremman lopputuloksen, kuin kymmenille ihmisille lähetetty massaposti. Pyydä somettajaa tägäämään sinut, jos hän päätyy lukemaan ja esittelemään kirjasi. Älä tarjoa somettajalle kirjaa ostettavaksi. Jos hän päätyy lukemaan ja esittelemään kirjasi, siinä on jo tuntien/kymmenien tuntien työ. Se riittänee korvaukseksi.

Kustantamot: Kokemuksieni mukaan kustantamoissa hallitaan hyvin perusmediatyö. Lehdistötiedotteet julkaistavista kirjoista lähtevät ajallaan, samoin katalogit. Lehdistöä ja somea kutsutaan pressitilaisuuksiin ja julkkareihin.

Huolehdi, että sivustosi mediapankki materiaaleineen ja yhteystietoineen on ajan tasalla ja kunnossa. Tarjoa apuja ja ohjeistusta myös kirjailijoillesi.

Suosittelen myös kustantamoiden viestintää ja markkinointia tutustumaan syvemmin kirjasomeen. Siellä on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Kirjasomen näkökulmasta vaikuttaa siltä, että monelta kustantamolta puuttuu kirjakeskustelun seuranta. Somettajan julkaisun uudelleenjako eri somekanavissa edellyttää toki somen aktiivista monitorointia, mutta on muuten ilmaista puffia. Jos kustantamo on tägätty julkaisuun se on yleensä somettajan antama merkki siitä, että julkaisua saa jakaa eteenpäin. Ikään kuin kutsu tanssiin! Kannattaa vastata myöntävästi, sillä näin hoidat jälkimarkkinointia aktiivisen lukijan kanssa ja saat lisäksi kaiken medianäkyvyyden irti.

Kirjastot ja kirjakaupat: Kirjastoille, kirjakaupoille ja kaikille muille jakeluverkostoille käyvät oikeastaan samat vinkit kuin edellisissäkin kohdissa. Näiden lisäksi vielä yksi pienen pieni vinkki: lp-levykaupoissa tulee usein vastaan pöytiä, johon on koottu levyjä esimerkiksi teemalla: "Nämä 50 levyä jokaisella pitäisi olla kokoelmissaan". Tällaisia lisää myös kirjastoihin ja kirjakauppohin nimenomaan aloittelevan lukijan näkökulmasta! Mutta ei vain klassikkopöytiä: Sinuhea ja Seitsemää veljestä ei kannata suositella kaikille. Todennäköisesti aloittelavat lukijat etsivät jotakin ihan muuta. Vinkkejä nuorille, dekkarien, romantiikan tai fantasian nälkäisille. Sateenkaarihyllyjä ja monia muita teemoja näkyykin jo paljon, erityisesti kirjastoissa. Tällaista kuratoituja kokoelmia lisää! 

Pysy siis ajan tasalla ja uskalla rohkeasti suositella. Mitä lukee kirjastonjohtaja tällä hetkellä, entäpä kirjamyyjä, mitä asiakkaat suosittelevat? Monet mediat ja kirjasomettajat julkaisevat tähän aikaan listoja viime vuoden parhaista kirjoista tai tämän kevään odotetuimmista teoksista. Lukuvinkit näkyville!

Koulut: Myös koulut tekevät jo nyt paljon ja varmasti parhaansa. En siis halua sysätä _vielä tätäkin_ tehtävää opettajien niskaan. Toivoisin opettajille käyttöön lisää työkaluja: voisiko valtio, kunnat, kirjallisuusjärjestöt, kustantamot tai muut vastaavat tahot järjestää koulutuksia nykykirjallisuudesta? Usein ihmetellään, miksi koulussa luetaan vieläkin vanhoja klassikkoja. Siispä tehokkaampaa tiedonvälitystä kouluihin ilmestyvistä kirjoista. Toiset opettajat seuraavat aktiivisesti kirjamaailman viimeisimpiä uutuuksia, mutta eivät kaikki. Luulenkin, että sisältökeskeiset koulutukset olisivat hyvin kysyttyjä ja haluttuja opettajien keskuudessa.

Kirjavinkkaajat, ja kouluvierailuja tekevät kirjailijat ovat jo nyt tuttu näky kouluissa. Löytyisikö lähialueilta tai vanhemmista lisäksi kirjasomettajia, kirjailijoita tai muita kirjallisuusalan ihmisiä? Tai ihan vain isoveljiä, paikallisia jääkiekkotähtiä tai muita innokkaita lukijoita, jotka olisivat valmiita kertomaan lukuharrastuksestaan? Muistathan, että erityisesti kirjailijoille kirjavierailu on ihan oikeaa työtä, josta täytyy maksaa myös asianmukainen korvaus.

Kirjallisuusjärjestöt ym. etulinjan vartijat: Kirjallisuusjärjestöt ovat kirjallisuusviestinnässä avainpaikoilla ja tekevät kovasti töitä pitääkseen esillä lukijoiden ja kirjailijoiden asiaa moneen suuntaan. Mutta ehkä epäkohtia vastaan käyty taistelu vie usein (ymmärrettävästi) suurimman ajan ja huomion. On hyvä muistaa, että kaikki iloiset kirjahulluttelut ovat sallittuja myös etujärjestöille! 

Lukijat: Entäpä mitä jokainen meistä voi tehdä? Sen ilmeisimmän, eli kirjojen lukemisen lisäksi, voit aloittaa töissä kahvipöytäkeskustelun juuri lukemastasi kirjasta. Perusta töihin tai harrastusryhmään kirjanvaihtopiste, aloita lukupiiri, tuo kirjoista puhuminen osaksi arkista small talkia. Jos olet vanhempi tai lähipiirissäsi on lapsia, näytä lukevan aikuisen mallia, vie kirjastoon. Yritä tarjota jokaisella sopivaa lukemista: tilaa Aku Ankka tai harrastukseen liittyvä lehti, kaikki lukeminen lasketaan. Jos lukeminen on sinulle vierasta, aloita sillä, mikä kiinnostaa. Kysele rohkeasti lukuvinkkejä vaikkapa somessa, harrastuksissa tai töissä, yleensä lähipiiristä löytyy aina lukijoita. Jos joku kirja ei lähde vetämään, jätä kesken, ja aloita joku toinen. Jos keskittyminen tai aika on kortilla, kokeile äänikirjoja. Toiset tykkäävät romaaneista, joillekin taas tietokirjat itseä kiinnostavista aiheista ovat kiinnostavampia. Etsi somesta vinkkejä: kun huomaat, että jollakin kirjasomettajalla on samantyyppinen maku kuin sinulla, saatat saada runsaastikin hyviä teoksia lukulistalle. Ja ennen kaikkea, kun löydät hyvän kirjan, josta innostut - levitä sanaa itse niin livenä kuin somessa!

Mikäli mahdollisuus aukeaa, esitä medialle toiveita ja vinkkaa kirjallisuusaiheisista jutuista, kirja-arvioista ja ohjelmista. 

***

Tämä ei tietenkään ole sen paremmin täydellinen tai kirjamaailmaa mullistavakaan lista kirjallisuusviestinnästä. Ja on varmasti niitäkin, joille listalla ei ole mitään uutta. Mutta siitä huolimatta haluan haastaa jokaista miettimään, kuinka voi lisätä myönteistä kirjapuhetta. Oletpa sitten kustantaja, kirjailija, lukija tai kirjakauppias, pidä aina mielessä ainakin lukuvinkki tai pari: koskaanhan ei tiedä, milloin on hyvä tilaisuus jakaa ne toisille lukijoille!

Jos sinulla on mielessäsi vinkki tai ajatus, joka puuttui listalta, jaathan sen kommenteissa!