Jennifer Mathieau: Näpit irti!


Viv käy lukiota teksasilaisessa pikkukaupungissa. Koulussa eletään jalkapallojoukkueen pelaajien tyrannian alla: pojat kourivat tyttöjä käytävällä, pisteyttävät heitä ”pantavuuden” perusteella ja komentavat ”ämmät keittiöön”. Vivillä ja hänen ystävillään on toimiva selviytymistaktiikka: ole hiljaa, älä herätä liikaa huomiota.

Valitettavasti jalkapallojoukkueen johtohahmo sattuu olemaan koulun rehtorin poika, joten sikailu saa jatkua. Eikä tässä vielä kaikki, koulun johdon tekemät nöyryyttävät vaatetarkastukset tehdään vain tytöille. Tyttöjä syyllistetään liian kapeista olkaimista, liian lyhyistä hameista ja avonaisesta kaula-aukoista.

Pikku hiljaa Viv alkaa saada tarpeekseen. Hän tietää äitinsä hurjasta nuoruudesta Riot Grrrlsinä. Punkkarityttö kauhistutti yhteisöä värjäämällä hiuksensa sähkönsinisiksi ja tuomalla rajusti julki mielipiteensä. Mutta miten kiltti ja järkevä Viv voisi kapinoida? Hän päättää tehdä ja jakaa tyttöjen vessoihin zinejä, pamfletteja, ja tulee siinä samalla perustaneeksi Puhtitytöt.

Näpit irti! perustuu viihdekulttuurista hyvin tuttuun amerikkalaiseen high school -kuvastoon. Koulusta löytyvät lihaksikkaat jalkapallopojat, heidän vastinpareinaan kauniit cheerleaderit sekä tietysti sosiaaliset hylkiöt ja suurimpana ryhmänä tavikset, jotka ovat jotain siltä ja väliltä.

Tämän järjestyksen kritisoimisessakaan ei ole mitään kovin uutta, mutta siitä huolimatta ja ehkä myös sen takia viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin. Puhti tosin tuntui terävän moxien suomennoksena vähän hassulta ja lastenkirjamaiselta. Jennifer Mathieau kuitenkin kirjoittaa erinomaisen sujuvasti ja koukuttavasti. Teinitytön elämään huolineen, kaverikiemuroineen ja poikaystäväjännityksineen oli helppo samaistua. 

Kaikista parasta on nuorten naisten emansipaatio ja oman äänen löytäminen. Käsintehdyt zinet ja loistava joukkokohtaus loppuhuipentumana tuntuivat raikkailta ja innostavilta. Ja koska uskon itseni jo jonkin verran kyynistyneen, luulen ja toivon, että nuorille naisille kirja toimii vielä enemmän inspiraation lähteenä. Aina ei tarvitse olla kiltti, tai kiva, eikä kaikkeen tarvitse alistua. Asennetta! 

Jennifer Mathieau: Näpit irti! (Moxie)
Otava 2018
310s.
Suomennos Lotta Sonninen
Arvostelukappale

Kommentit

  1. Puhti ja Näpit irti! ei olleet teoksessa minusta kaikkein onnistuneimpia käännöksiä, vaikka ihan sujuvaa kieltä muutoin olikin. Olisin pitänyt tästä enemmän, jos en olisi lukenut Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? ensin. Oletko sinä lukenut Normaali-trilogiaa? Tärkeitä kirjoja molemmat ja saivat minut näkemään punaista siinä, miten sukupuoli määrittelee (muka) ihmistä niin paljon ja etenkin ihmisen oikeus olla koskematon eli kuinka jotkut kokevat oikeudekseen käpälöidä toisia lupaa pyytämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä lukenut Normaali-kirjoja. Nyt voisikin lukea samaan syssyyn tämän jälkeen muutakin nuorille suunnattua kirjallisuutta aiheen tiimoilta.

      Poista
  2. Pitää lukea tämä. Minä kaipaan nyt jotain vähän idealistista ja piristävää. Liekö kelissä vai missä vika, mutta jotenkin on väsynyt ja kyyninen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani. Kyynisyyttä on ollut ilmassa. Itsekin ihan innostuin tällaisesta raikkaasta (hyvällä tavalla) kirkasotsaisuudesta. :D

      Poista
  3. Hei, kiva, tässä voisi olla lahjaideaa eräälle tuntemalleni 15-vuotiaalle. Luen myös aika ajoin nuortenkirjoja, tosin usein mieluummin skifi/fantasiapainoitteisia kuin high school-aiheisia. Olen niin vanhoihin varsiin tehty, että viimeinen kiinnostava high school-draama on ollut Mary Marckin Eevan luokka. Hyvä vähän päivittää välillä genren kuulumisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eevan luokka on yksi lempikirjojani Mary Marckilta. Aina muutaman vuoden välein päädyn niitä lukemaan uudelleen. En tiedä, mitenkä toimisivat nykynuorilla, täytyisikin ehkä kokeilla sukulaistyttöjen kanssa!

      Poista
  4. Mietinkin, että onko tämä suunnattu nuorille, mutta eipä kai jakoa ya- ja ns. aikuisten kirjallisuuteen ole pakko noudattaa :) On varmasti totta, että joskus tiukasti tiettyyn kontekstiin liittyvät sanat ja nimet - varsinkin jos ne putoavat käytöstä nopeasti - on vaikea suomentaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein parhaissa ya-kirjoissa raja on mielestäni hyvin häilyvä. Kyseessä on mieluumminkin erityisen hyvä aikuisten romaani, koska se puhuttelee myös nuoria ;) Termien suomentaminen on hankalaa, en nyt itsekään osaisi suoralta kädeltä heittää tähän välttämättä kovinkaan järkeviä vaihtoehtoja.

      Poista
  5. Kuulostaa hyvältä. Kiva, että näin ajan hermolla olevaa nuorten kirjallisuutta suomennetaan. Tämä tuntuu sellaiselta, joka hyvinkin saattaa houkutella kohderyhmää kirjan äärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, toivottavasti ja luulen näin. Aihe on ajaton, mutta sitä käsitellään mielestäni uskottavasti tässä ajassa.

      Poista
  6. Mielenkiintoista lukea, millaista kirjallisuutta nuorille on nykyään tarjolla. Aihe ei tosiaan kuulosta järin tuoreelta kliseisine jalkapallonpelaajineen ja nokkimisjärjestyksineen. Vaan ilmeisesti se on jossain määrin todellisuutta edelleen Jenkeissä. Hyvin kirjoitetuille nuortenkirjoille on varmasti aina tilausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessa mietin moneen kertaan sitä, että tosiaanko jenkeissä edelleen tällaista on. Mutta ilmeisesti on, ja varmasti paljon lähempänäkin. Itse olen saanut käydä kouluni ja kasvaa aikuiseksi aivan toisenlaisessa ympäristössä, onneksi. Mutta oli tässä siitä huolimatta tarttumapintaa itsellekin.

      Poista
  7. Emansipaatio on kiinnostava aihe. Toivon, että nuoret työt/naiset saavat kirjasta "puhtia" ja asennetta. Itse olen jo niin vanha ja kyyninen feministi, että tämän lukeminen luultavasti vain raivostuttaisi. Eikö mikään ikinä muutu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ylempänä jo kommentoin, että jatkuvan kyynisyyden keskellä tämä tuntui oikein raikkaalta luettavalta. Ehkä kyyniset feministit kaipaavat välillä nuoruuden riemua ja ennakkoluulottomuutta saadakseen puhtia? :)

      Poista
  8. Suomennokset kuulostavat tosiaan vähän hupsuilta, mutta tämä on joka tapauksessa ehdottomasti listallani. Hankin tämän ja Vihan jonka kylvät puolison kummitytölle joululahjaksi (shh!), toivottavasti tuovat häneen, no, puhtia tai ainakin tuottavat lukuiloa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin todella paljon myös Viha jonka kylvät -kirjasta. Ehkä vielä enemmän jopa siitä kuin tästä, sillä sen käsittelemä aihepiiri oli minulle vieraampaa ja toi aidosti uutta tietoa, tässä kuvasto on varsin tuttua populäärikulttuurista. Loistavat lahjat olet valinnut!

      Poista
  9. Kiitos vinkistä! Otin tämän BookBeatista välipalaksi ja viihdyn myös. Toivottavasti ote pitää, toivottavasti opin jotain maailmasta joka on omalta kohdaltani kaukana takana ja lapsukaisella vielä edessä. Jaa, mutta eiväthän nämä ilmiöt ole mitenkään vain kouluympäristöön sidottuja. Siispä kapinoikaamme myös omissa elämissämme, vaikka sitten puhdilla, jos ei parempaa sanaa löydy!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kun tätä puhti-sanaa makustelen, niin eihän se niin pöhkö olekaan. Kysehän on siitä, kuinka sanaa käyttää ja mitä merkityksiä siihen liitetään. Siispä puhtia peliin!

      Poista

Lähetä kommentti