Mima Sinclair: Mukikakut. 40 nopeaa, hauskaa ja helppoa herkkua

Ruoka- ja leivontatrendejä laillani pintapuolisesti seuraavat ovat varmastikin huomanneet, että mukikakut ovat nyt kovasti pinnalla. Juuri kun olimme lopettaneet naureskelun hullulle vaiheelle joskus 1980- ja 90-lukujen taitteessa, jolloin mikrolla tehtiin kaikki, pompsahti tämäkin muoti takaisin. Syynä luonnollisestikin nykyihmistä ikuisesti vaivaava kiire, joka ei jätä mahdollisuutta uunissa paistamiseen, taikinan kohottamisesta puhumattakaan.

Kuten ehkä huomasittekin, nokkelat lukijani, suhtauduin lähtökohtaisesti aika happamasti mukikakun käsitteeseen. Kun reseptejä ja toinen toistaan herkullisempia kuvia kuitenkin tuntui putkahtelevan tajuntaani siellä täällä, aloin siedättyä ajatukseen. Joskushan tulee yhtäkkinen himo saada jotakin hyvää ja siihen mukikakku olisi toki erinomainen vaihtoehto. Suu makeaksi ilman pelkoa, että vetää pellillisen mokkapaloja yhtenä iltana (never happened, kuvitteellinen esimerkki).

Mukikakkujen ohjeita löytyy netistä pilvin pimein. Kokeilin talvella eräänä viikonloppuaamuna kinkkupaistosta ja olin positiivisesti yllättynyt. Päätin siis jättää ennakkoluuloni hetkeksi unohduksiin ja kokeilla jotakin makeaakin leivosta. Tyttäreni kantoi varmemmaksi vakuudeksi kirjastossa eteeni tämän Mima Sinclairin Mukikakut -kirjan eteeni ja yhdessä pääsimme visioimaan, mitä kaikkia herkkuja haluaisimme kokeilla (kyllä, neiti Kevät on perinyt minulta makeannälän ja leipomisinnon). Syytä onkin kehua ihan ensiksi kirjan kuvitusta. Oikeastaan suurin makeanhimo lähtee jo pelkkiä kuvia katselemalla, niin syötävän herkullisia ne ovat. Ja jos mielikuvasi mikrolla tehdystä leivonnaisesta on joko lässähtänyt tai vaihtoehtoisesti ympäri mikron seiniä räjähtänyt taikinamössö, tarjoavat kuvat aivan toisenlaisia näköaloja. Kirjan kunniaksi on sanottava myös se, että ohjeiden lisäksi Sinclair antaa varsin perustavat ja yksityiskohtaiset ohjeet ja vinkit siihen, miten lopputulos näyttää enemmän kuvien kuin vähemmän hehkeiden mielikuvien kaltaisilta.

Ohjeet on jaettu neljään osaan: Klassikot (kuten porkkanakakku, suklaabrownie tai mustikkamuffini), Tapahtumat (synttärikakku, halloween-haamu tai joulukakku) ja Happy Hour (Bailey's on the Rocks, Guinness-kakku tai mojito) ja Herkut ja Jälkkärit (suklaahippukeksi, tahmatoffee, Rocky Road). Kovin montaa ohjetta en loppujen lopuksi ehtinyt kokeilla, mutta aika pian huomasin, että perusohje on melkein kaikissa versioissa aikalailla sama ja erot muodostuvat yhden tai kahden mausteisin ainesosan lisäämisellä ja koristelun vaihtelulla. Näin ollen, kun perustekniikan handlaa, tarjoaa mukikakkujen maailma periaatteessa äärettömästi vaihtoehtoja ja erilaisia variaatioita. Perusainekset: voi, kananmuna, maito, sokeri ja vehnäjauho-leivinjauheseos löytyy useimmilta kotoa melkein aina, loput voi sitten soveltaa omasta päästä.

Nyt kun olen mukikakkujen maailmaan pintapuolisesti perehtynyt, näen sen hyvät puolet, mutta en ole aikeissa luopua perinteisestä leipomisesta. Mukikakku on oivallinen vaihtoehto silloin, kun sinulle tulee yllätysvieras tai illan tullen pieni makeannälkä yllättää. Sinkkutaloudessa mukikakku on järkevä ja jos sinulla on jauhopeukalo keskellä kämmentä, on tässä oivallinen tapa luoda vaikutelma loistavasta leipojasta, koska vaihtoehtoja tosiaan piisaa perustekniikan oppimisen jälkeen. Jos oman rakkaan puolison tai lapsen haluaa yllättää syntympäivän aamuna ilman pikkutunneilla heräämistä, suosittelen mukikakkua niihinkin tilanteisiin.

MUTTA. Mukikakku ei vastaa "oikeaa" leivonnaista. Ensinnäkin (ja tämä myös kirjassa kerrotaan), se, että kakku kohoaa nopeasti, tarkoittaa valitettavasti myös sitä että se lässähtää nopeasti. Mukikakkuja ei siis kannata tehdä monta tuntia etukäteen odottamaan vieraita. Lisäksi maku ei mielestäni ole aina ihan yhtä hyvä kuin mitä se on uunissa paistetuissa leivonnaisissa. Hyvä on huomata myös se, että mukikakkujen nopeus ja vaivattomuus näkyy lähinnä silloin, kun tarvitsee tehdä vain 1-2 leivonnaista. Jos kakkuja on työn alla enemmän, säästät kyllä paistamisajan, mutta et juuri valmistamiseen kuluvaa aikaa. Itse koin tästä syystä neljälle hengelle mukikakkujen tekemisen vähän turhauttavana.

Mukikakut. 40 nopeaa, hauskaa ja helppoa herkkua on kuitenkin pätevä ja visuaalisesti näyttävä kirja kaikille asiasta kiinnostuneille. Jos et osaa leipoa, mutta haluaisit kuitenkin omistaa yhden leivontakirjan, on tällainen kirja varmasti järkevä hankinta. Itsekin harkitsen vakavasti kirjan hankkimista omaksi, sillä silloin tällöin mukikakuillekin on aikansa ja paikkansa. Pieni miinus kyseiselle kirjalle siitä, ettei tässä ole ollenkaan suolaisia mukikakkuja, joita itse suosisin mielelläni esimerkiksi aamuisin. Jos joku osaa vinkata kirjasta, joka sisältäisi sekä suolaiset että makeat mukiherkut, niin ehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

Mima Sinclair: Mukikakut. 40 nopeaa, hauskaa ja helppoa herkkua
Moreeni 2015
95s.
Suomentanut Nina Mäki-Kihniä