Dekkariviikolla muistellaan menneitä 1: Maria Kallio

Tänään alkoi dekkariviikko!
Vaikka tällä hetkellä luen dekkareita huomattavasti vähemmän kuin joskus aikaisemmin, on dekkareilla kuitenkin pysyvä sija lukijan sydämessäni. Amman lukuhetki osallistuu dekkariviikkoon nostamalla esille vanhoja dekkarirakkauksia ja esittelemällä 1 - 2 dekkarihtavaa (heh) uutuusteosta. Minulla olisi uusia dekkareita odottamassa kyllä vinopino, mutta suurin osa niistä joutuu odottamaan kesälomaa, johon on vielä muutama viikko aikaa. Mutta hei, dekkariviikko voi olla vaikka joka viikko! Täräytetäänpä nyt siis dekkarikesä käyntiin muistelemalla vanhoja, minulle syystä tai toisesta tärkeitä kirjoja ja/tai kirjailijoita.

Ensiksi pitää aloittaa Maria Kalliosta. Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarja on minulle tärkeä monessakin mielessä. Erityisen tärkeä se on siksi, että Kalliot pitivät lukijuuteni hengissä niinä aikoina nuoruudessa kun luin syystä taikka toisesta vähemmän. Maria Kallio on minulle tärkeä myös henkilöhahmona. Hän edustaa omaani edeltävää sukupolvea ja on omalla tavallaan ollut esikuva, eritoten työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Joskus vieläkin hankalissa ammatillisissa tilanteissa huomaan ajattelevani, miten Maria Kallio tässä tilanteessa toimisi!

Kiitos Leena Lehtolaiseen tutustumisesta kuuluu kummilleni, joka antoi minulle joululahjaksi Kuolemanspiraalin noin vuonna 1997 tai 1998. Ihastuin saman tien ja luin kirjastosta Kallio-sarjan edeltävät osat ja aloin seuraamaan uusien tuotoksien ilmestymistä. Koska Lehtolaiselta ilmestyy kirja lähestulkoon joka elokuu, aivan syntymäpäivän korvilla, kuuluu hänen uusimpansa itsestään selvästi syntymäpäiväiltani tai ainakin elokuun lopun lukemistoon.

En osaa sanoa, mikä olisi sarjan paras kirja, Kuolemanspiraali teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen ja loppuratkaisu pääsi yllättämään. Myös esimerkiksi Luminainen, Kuparisydän ja Tuulen puolella ovat jääneet hyvin mieleen. Haaveilen, että lukisin joskus jälleen koko sarjan alusta asti läpi. Tai ehkäpä kuuntelen tällä kertaa äänikirjoina?

Suurin osa sarjasta on luettu aikana ennen blogia, mutta jotakin löytyy täältäkin:
Rautakolmio
Minne tytöt kadonneet
Maria Kallio novellit -extra
Maria Kallio -Extra

Leena Lehtolainen Humanismin illassa tammikuussa 2013

Millaisia kokemuksia ja muistoja sinulla on Maria Kallio -sarjasta? Mikä on oma suosikkisi?