Jouni Tossavainen: New Yorkin Lentävä suomalainen

Menneenä syksynä olin harvinaisen kujalla Savonia-ehdokkaista, mutta Jouni Tossavaisen New Yorkin Lentävän suomalaisen arvelin sentään olevan mukana. En nyt sitten niin pihalla raadin mausta lopulta ollutkaan, kun teos lopulta myös voitti kyseisen palkinnon! Kun kuulin kirjasta syksyllä ensi kertaa, rekisteröin sen heti potentiaalisena syntymä-, isän-, tai joululahjana omalle isälleni, pitkän linjan penkkiurheilijalle. Lopulta kirja päätyikin isänpäiväpakettiin ja sieltä sitten aikanaan myös minulle lainaan. Mainittakoon, että isäni oli hyvin otettu siitä, että osasin hankkia hänelle tulevan voittajateoksen jo etukäteen :)

Kirjan nimi sai minut miettimään Flying Finn -termiä, sillä itselleni siitä tulee ensimmäiseksi mieleen Paavo Nurmi ja seuraavaksi Mika Häkkinen. Pienen google-kierroksen jälkeen huomasin, että samalla "tuotemerkillä" tunnetaan lukuisten suomalaisten urheilijoiden lisäksi myös jos jonkinlaista tuotetta. Tossavaisen kirja kuitenkin kertoo siitä aivan ensimmäisestä Lentävästä suomalaisesta, nimittäin Hannes Kolehmaisesta. Kirja sijoittuu pääasiallisesti kevääseen 1921, joskin Hanneksen muistojen mukana liikutaan niin lapsuuden Kuopiossa kuin juoksijan suurimmissa voitoissakin.

Teoksen nimi on paitsi konstailematon myös osuva, sillä se tiivistää mainiosti sen, mistä kirjassa on kyse. Suurjuoksija, maineikas Lentävä suomalainen kipuilee muutaman kuukauden ajan itsensä kanssa ja monien tulien välissä. Suomessa tuli luvattua urheiluliiton miehille Suomeen palaamisesta, mutta vaimo ei asiasta varmasti innostu, siksi asiaa ei edes uskalla ottaa puheeksi. Eikä paluun järkevyydestä ole niin varma Hannes itsekään. Koti-Suomessa eletään vielä poliittisesti tulenarkaa aikaa ja Hanneksella on entisten ystävien joukossa paljon nykyisiä vihollisia: työläispoika siirtyi monen mielestä lahtarikaartiin Antwerpenin olympiavoitollaan. Hannes on kahden tulen välissä monessakin mielessä: kotiinpaluuta suunnitteleva mies  ei tiedä, millainen vastaanotto kotona on ja toisaalta uusi kotimaa muistaa viimein kansalaisuudella. Kaiken lisäksi ikäkriisiäkin pukkaa: yli kolmekymppisellä miehellä hiusraja nousee, eikä kunto ole enää samanlainen kuin poikasena, mutta voitonnälkää olisi vieläkin.

Tossavaisen teos on taidokas ja haastava, eikä välttämättä kesyty vielä kertalukemalla. Pääsääntöisesti seurataan Hanneksen liki piinaavaa pohdintaa ja päättämättömyyttä vaikean valinnan edessä, treenauksesta kertovien lakonisten päiväkirjamerkintöjen rytmittäessä ajan kulua. Pelkästään keski-ikäisen miehen kasvutarinasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä viimein ääneen pääsee myös Hanneksen vaimo, Alma. Kaikki sympatiani hänelle. Ei ehkä niinkään yllättävästi jakso oli itselleni kaikista antoisin osa kirjaa, mutta ehdottomasti se oli tärkeä myös kirjan kokonaisuuden ja jännitteen kannalta.

Savonia-tohinoiden myötä olen vaihtanut ajatuksia kirjasta varsin monien kanssa. Usein ihmiset tuntuvat pitävän kirjan kuvausta Kolehmaisesta hyvin todentuntuisena, itse asiassa faktana. En tunne hänen henkilöhistoriaansa niin hyvin (lue: yhtään), että osaisin ottaa asiaan kantaa, mutta itse koin kyseessä olevan pikemminkin hyvin syvälle menevän, ja siten todentuntuisen, henkilökuvan. Näin ajatukset olisivat kenties voineet mennä. Mutta mitä todellisuudessa tapahtui?

Joitakin aika herkullisia mielleyhtymiä kirjaa lukiessa koin. Jaan ne tästä, koska niistä saa ehkä parhaiten viitteitä siitä, kiinnostaako kirjan aihepiiri tai tyyli juuri sinua. Kuinka monta vuotta Teemu Selänne pitikään suomalaisia ja ennen kaikkea perhettään jännityksessä siitä, jatkuuko ura vielä? Jotakin hyvin samaa luin Hanneksenkin ajatuksista. Sitten mieleni lennähteli jo Antti Tuuriin, joka myös on kirjoittanut amerikansuomalaisista. Eiköhän vain Tossavaisen kielessäkin ole jotain samaa poljentoa? Ja kolmanneksi: aika herkullinen lähihistorian kuva Kuopiosta on piirtymässä nykykirjallisuuden myötä. Puhun nyt tietenkin Suomen Moskovasta eli hyvin punaisista ensimmäisistä Suomen itsenäisyyden vuosikymmenistä Kuopiossa. Tästähän Sirpa Kähkönen on paljon kirjoittanut. New Yorkin Lentävä suomalainen risteytyy Kuopio-sarjan kanssa kiinnostavasti ja valaiseekin paitsi urheiluhistorian lisäksi myös poliittista menneisyyttä.

Jouni Tossavainen: New Yorkin Lentävä suomalainen
Like 2014
429s.