Blogistanian kirjapalkintojen äänet

On jälleen yksi kirjablogivuoden kutkuttavimmista hetkistä, kun kirjabloggaajat äänestävät viime vuoden parhaista kirjoista! Kaikki äänestykseen osallistuvat bloggaajat julkistavat äänensä yhtä aikaa eli juuri nyt ja huomenna 27.1. kilpailua isännöivät blogit julkaisevat voittajat. Jännittävää!

Tulokset julkaistaan seuraavissa blogeissa (niistä löytyvät myös listat osallistuviin blogeihin):

Finlandia: Kirjavinkit
Globalia: Kirsin Book Club
Kuopus: Notko, se lukeva peikko
Tieto: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

Omista äänenantoperusteistani haluan mainita seuraavaa. Kaikista vaikeinta oli valinta Tieto- ja Globalia -kategorioissa, mutta päinvastaisista syistä. Tietokirjoja luin viime vuonna paljon ja kirjojen taso oli todella kova, kovempi kuin aiempina blogivuosinani. Sydämeni itkee verta monen hienon teoksen jäädessä nyt ilman ääntä, mutta ei voi mitään: vuosi 2014 oli ennen kaikkea hienojen elämäkertojen vuosi. Tietokirjojen lukeminen taas näkyi suoraan vähäisenä käännöskirjallisuuden lukemisena, mikä sai minut jossakin vaiheessa jopa pohtimaan äänestämisen mielekkyyttä. Finlandia- ja Kuopus-kategorioissa tarjonta oli kuitenkin balanssissa äänestysmahdollisuuksien kanssa ja äänestäminen on jopa helppoa. Ja loppujen lopuksi, jokaiseen kategoriaan löytyi jotakin :) Kuten aiempina vuosina, olen päätynyt juuri näihin teoksiin kriteereillä, jotka perustuvat toisaalta kirjan taidokkuuteen, toisaalta sen vaikuttavuuteen ja henkilökohtaiseen lukukokemukseeni.

Amman lukuhetken äänet vuoden 2014 parhaiksi kirjoiksi:

Finlandia

3 pistettä

Antti Holma: Järjestäjä (Otava)
Antti Holman Järjestäjä on yhtä aikaa ratkihauska ja kipeän traaginen, höyhenkevyt ja lyijynraskas, valoisa ja synkkä, kepeä ja vaativa. Kirja itkettää ja naurattaa, viihdyttää ja saa ajattelemaan. Siitä lähtien kun kirjan lukemisen aloitin, en olisi halunnut sitä laskea käsistäni.









2 pistettä

Paula Havaste: Tuulen vihat (Gummerus)
Tuulen vihat on mainio maagisia elementtejä ja muinaistapoja sisältävä ihmissuhderomaani, joka pureutuu muinaiseen mytologiaan ihmisläheisesti, mutta tiukasti. Kirja on kevyt ja nopea luettava, mutta ei suinkaan katoa mielestä yhtä nopeasti ja kepeästi. Päin vastoin, huomaan, että ajatukseni kulkeutuvat jatkuvasti erään savutuvan kieppeille. Elämä 2010-luvulla on kovin erilaista, mutta Havaste operoi kirjassaan taajuudella, joka auttaa ymmärtämään sen, etteivät ihmiset loppujen lopuksi ole muuttuneet kovinkaan paljoa.





1 piste

Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava)
Jokainen Kähkösen tuotantoon aiemmin tutustunut tuntee hänen kykynsä ja laadukkaan tekstinsä, mutta tällä kertaa kirjailija ylittää itsensä. Minulle, lukijalle, huokuu kirjaa lukiessani tunne, että tähän romaaniin kirjailija on laittanut kaikkensa. Eikä sellainen voi olla vaikuttamatta, lukija ei voi olla vaikuttumatta, niin harvinaisen voimakas tunne on.

Globalia

3 pistettä

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi)
Tarina toimii. Se on kiinnostava ja koskettava. Siinä on vähän Twin Peaksia, siinä on menneiden vuosikymmenten amerikkalaista unelmaa, rakkautta, menetyksiä. Paljon epäluotettavammaksi ei kertoja enää voisi muuttua, joten oikeastaan vasta kirjan luettua voi olla ihan varma, ettei enää tulee mitään yllättävää käännettä. Vai voiko sittenkään?






2 pistettä 

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (Otava)
Ehdottomasti tässä kirjassa kiehtoi ja kiinnosti pääparin, eli Striken ja Robinin välinen kemia. Siinä on romanttista väreilyä, sellaista, mikä laittaa odottamaan jatkoa uteliaana.

Kuopus

3 pistettä

Magdalena Hai: Susikuningatar (Karisto)

Susikuningatar saattaa tarinan päätökseen niin kauniisti, arvokkaasti ja ennen kaikkea myös jännittävästi, että kirjan lukeminen oli yksinomaan nautinnollista.

2 pistettä

Jyri Paretskoi: Shells Angles ja Kalajoen hiekat (Karisto)

Tämän kesäisemmäksi ei lukeminen enää mene ja ainakin minulle tuli tästä kepeä ja hyvä fiilis. Tosin kylläpä kirjan kanssa kelpaa fiilistellä myös pimeinä syysiltoina.

1 piste

Pohjolan lasten Raamattu (Lasten Keskus)

Itse viehätyin kuitenkin aivan erityisesti kirjan ideasta, jolla on kulttuurista merkitystä. Pohjoismaisena yhteistyönä toteutettu teos kuvastaa nimenomaan omaa aikaamme ja kulttuuriamme. Ja kun mukana on monia taiteilijoita, on yksien kansien välissä suuri määrä korkeatasoista lastenkirjakuvitusta.

Tieto

3 pistettä 

Åsne Seierstad: Yksi meistä. Kertomus Norjasta. (Wsoy)

Jos kirja saa pohtimaan tällaisia ajatuksia, ei se voine olla huono. 

2 pistettä

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth. (Otava)

Teos oli nautinnollinen luettava. Luin erityisen hitaasti, sillä halusin nauttia kirjani pienin erin ja selkein ajatuksin. Elämäkerta oli myös tavattoman inspiroiva. Minna Canthissa on jotakin sellaista elinvoimaa ja energiaa, mikä jatkaa pulputtamistaan vielä yli sata vuotta kuoleman jälkeenkin.

1 piste

Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006. (Siltala)

Kertojana Heikkinen ei pyri itseään häivyttämään, vaan aika rohkeastikin tuo myös oman persoonansa tekstissä esiin, yltyen välillä viemään pohdintansa metatasolle saakka. Ratkaisu tuo kirjaan ihmisläheisyyden tuntua ja Juicen savolaiseen perimään ja myös hänen uraansa hyvin sopien itäsuomalaista tarinankerronnan sointia.