Rinne. Sävelrunoelma Reino Rinteen teksteihin (Suonna Kononen)

Kirjakantti -postauksen yhteydessä kerroinkin, kuinka Kaikkien aikojen parhaan kirjan julkistamistilaisuudessa esiintyi Suonna Kononen esittämässä Reino Rinteen teksteihin perustuvia sävellyksiään. Voimakkaat tekstit herättivät heti mielenkiintoni, ihan joka päivä ei törmää sellaisiin lauseisiin kuin vaikkapa Teknos ei tunteille arvoa anna tai En minä esiinny kiltisti ruusuke leuan alla.

Reino Rinne (1913-2002) oli toimittaja, kirjailija ja runoilija. Rinteen esikoisrunokokoelma Anna minulle atomipommi palkittiin vuonna 1970 valtion kirjallisuuspalkinnolla. Seuraavilla vuosikymmenillä Rinne tuli tunnetuksi erityisesti luonnonsuojelua käsittelevistä voimakkaista teksteistään. Suonna Kononen puolestaan on muusikko, toimittaja ja Rinteen lapsenlapsi. Kononen on säveltänyt isoisänsä tekstejä jo 1990-luvulla, mutta tämä tuore Rinne-levy on ilmestynyt tänä kuluvana vuonna.

Levy on hyvin monipuolinen, mutta ehjä kokonaisuus. Sävellettyjen kappaleiden välissä Petri Rinne, Pentti Fagerholm ja Pekka Myllykoski lausuvat Rinteen tekstejä. Kaikki suoriutuivat osuuksistaan mainiosti, mutta aivan erityisen eläytyvästi ja sydämeenkäyvästi vaikuttivat Pekka Myllykosken tulkitsemina Samoja paskiaisia- ja Huuto- runot.

Monipuolisuus tulee esille myös Rinteen tuotannossa. Konosen sävellykset ja tulkinnat tukevat oivallisesti tekstien sanomaa. Rinteen kynänjälki on terävää ja paatoksellista: usein liikutaan niillä rajoilla, joissa vahva ja vakuuttava on lipsahtamaisillaan tahattoman komiikan puolelle, mutta raja ei ylity. Itse asiassa Rinne on vuonna 2013 enemmän asian ytimessä kuin vielä kertaakaan aiemmin. Kuten Kononenkin levyn kansitekstissä toteaa: "Talvivaaran, Olkiluoto 3:n ja uraaninetsijöiden Suomessa runot ovat vielä ajankohtaisempia kuin syntyhetkellään".

Levyllä liikutaan tunnelmasta toiseen. Nuoruusvuosien Suloisin tuoksu on herkkä ja lyyrinen kuten nuorelle runoilijalle sopiikin. Kirjailijan esikuviakin esittelevä Sammalennostaja taas on uhmakas ja riehakas tunnelmaltaan. Välillä Rinne heittäytyy hämmentäväksi, ainakin Hirmuliskojen aikaa sai minut lähinnä ymmälleni. Ja välillä, kuten Herrat-kappaleessa tai maakuntalaulusta tehdyn Kymmenen vangitun virran maa -parodiassa ollaan varsin rosoisia juomalauluhengessä.

Kokonaisuutena Rinne-levy on vahva kannanotto luonnon, luonnonmukaisuuden ja kohtuuden puolesta. Kuten todettu, sanoma sopii nyky-yhteiskuntaan hyvin, vaikka jotkut asiat ovat toki Rinteen luomisvuosista muuttuneetkin. Aatteen lisäksi teksteissä siintää Koillismaa ja humisee ikimetsä Kitkajärven vieressä kimaltaessa vahvaa kotiseuturakkautta huokuen. Vahvasta sanomasta ja ajoittaisesta pessimismistä huolimatta hyvän ja toiveikkaan fiiliksen viimeistelee päätösbiisi Hyvästi ihana maa (kertosäkeen Kiitos ihana Maa voi muuten halutessaan kuulla muodossa Kiitos ihana Amma. Ainakin jos on tarpeeksi väsynyt ja itserakas).

Päättäköön tämän tekstin kuitenkin ote Anna minulle atomipommi -runosta, joka sai haarukkani pysähtymään ilmaan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla ravintola Rustikissa:

Anna minulle atomipommi
käytän sitä aivan toisella tavalla.
Kutsun ihmiskunnan rohkeimmat 
runoilijat idästä ja lännestä.
Puramme sen alkutekijöihinsä,
mitätöimme teknikkojen työn.
Tai kokoamme kaikki ydinpommit
yhdeksi kimpuksi.
Yhdeksi suunnattomaksi kimpuksi
jonka räjäytämme kerralla.
-Reijo Rinne: Anna minulle atomipommi 1970-

Suonna Kononen: Rinne. Sävelrunoelma Reino Rinteen teksteihin.
Maaseutumusiikki/Levyasema Lempi 2013