Varhaisnuoruuteni parhaat -teemaviikko: Bertin päiväkirja


Hiphei, on aika aloittaa blogini ensimmäinen teemaviikko: Varhaisnuoruuteni parhaat. Olen useiden vuosien aikana hamstrannut kirjaston poistomyynnistä tutunnäköisiä kirjoja, niitä, jotka tuli luettua aina uudestaan ja uudestaan joskus yhdeksän ja kahdentoista ikävuoden välillä. Optimistisesti olen ajatellut, että omatkin lapseni pääsisivät niistä aikanaan nauttimaan, mutta nyt päätin ihan teemaviikollisen verran tutustua kirjoihin, tarkistaa, olivatkos ne niin hyviä kuin muistan ja miettiä, mahtaisivatko kiinnostaa uuden vuosituhannen esiteiniä.

Aloitan teemaviikkoni kirjasta, joka oli pitkään paras ikinä lukemani. Muistan elävästi, kun luin Bertin päiväkirjan ensimmäistä kertaa joskus 1990-luvun alkupuolella. En voinut lakata nauramasta, mahaan sattui, poskilihaksiin koski. Muistaakseni verestin muistoja vielä joskus myöhemminkin ja viihdyin edelleen mainiosti. Olin kyllä henkisesti valmistautunut siihen, ettei Anders Jacabssonin ja Sören Olssonin jonkinlaiseen kulttimaineeseen noussut kirja herättäisi enää aivan samanlaisia tuntemuksia, mutta onhan se hieman masentavaa huomata, ettei enää osaa asettua kymmenvuotiaan sielunmaisemaan.

Bert Ljung on 12-vuotias poika, jolla on kamala salaisuus: hän kirjoittaa päiväkirjaa, mikä on todella noloa. Nolo on myös hänen nimensä ja siksi hänellä onkin alter ego Treb Walker. Treb pitää länkkäreistä, parhaasta kaveristaan Åkesta ja tytöistä. Treb ei pidä ollenkaan Klimpistä, luokan alfauroksesta (jos nyt 12-vuotiaasta tällainen nimitys sallitaan).

Bertin päiväkirjan teksti on isoa ja kieli päälausevoittoista. Myös sisältönsä puolesta ainakin tämä ensimmäinen Bert sopii parhaiten ensimmäisiksi romaaneiksi kunnolla lukemaan oppineelle. Entä miten kirja on kestänyt aikaa? Alkuteos on jo vuodelta 1987 ja onhan maailma muuttunut, jonkinlaisia tietokonepelejä kyllä kirjassa esiintyy, mutta kännyköistä ei tietenkään ole tietoakaan. Tämä ei tosin mielestäni häiritse, sillä kirja keskittyy hyvin pitkälti lasten ihmissuhdekiemuroihin ja nehän pysyvät vuosikymmenestä toiseen suhteellisen samoina. Ehkäpä nykylukija saattaa kohotella kulmiaan atomisodalle, joka toistuu useampaan otteeseen poikien leikeissä.

Muuta huomioitavaa: Bertin naapurissa asuu lapsiperhe, jossa on kaksi äitiä. Tämä yllätti, Ruotsissa tosiaan asiat ovat olleet pitkällä jo 80-luvulla. Kertokaapa te lanu-kirjallisuuteen perehtyneet, tuleeko homoseksuaalisuus vieläkään esille kotimaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa? Eipä sillä, että asiaa olisi tässäkään kirjassa sen kummemmin käsitelty, mainittiinpa vaan luonnollisena anekdoottina. Silloin 90-luvulla tämä on kyllä mennyt minulta aivan ohi.

Tähän täytyy lopettaa, ihmissuden ulvontaa

Ei hajuakaan mitä se tarkoittaa, mutta näin Trebkin merkintänsä päättää. Minulla on vielä kaksi Bertiä jäljellä, nyt kyllä vähän puuskututtaa, mutta käyn sitkeästi seuraavan kimppuun.

Onko teillä muistikuvia Bertin päiväkirjasta tai muista Bert -kirjoista?

Anders Jacobsson, Sören Olsson: Bertin päiväkirja
Otava 1997 (alkup. Berts Dagbok 1987)
Suom. Tuula Pölsä
127s.

Kommentit

  1. Meillä on jokaikinen Bert-kirja ja niin äiti kuin tytär ovat ne lukeneet;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, se on jo mittava kokoelma, näitähän on tosi paljon. Itse kasvoin jotenkin ohi sarjasta, muutaman luin, mutten läheskään kaikkia.

      Poista
  2. Minä olin myös ihan Bert-fani :D Tuo kieli oli niin riemukasta ja jutut hauskoja.
    Muistaakseni Bert laittaa aina loppuun saman riimityksen aina yhden kirjan aikana. Seuraavassa kirjassa on taas uusi riimitys.

    En nyt ole muistikuvistani varma ja kirja on muualla, mutta muistaakseni jossakin Tatu ja Patu -kirjassa oli kahden äidin perhe myös ihan ohimennen mainittuna.

    Ja nyt Annukka Salaman Faunoidi-sarjassa on homoseksuaali :) Joone on vieläpä rock-tähti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, seuraavassa osassa on myös riimit. Tosin ne vaihtelevat päivän tapahtumien mukaan.
      Annukka Salama on kirjapinossani aina vaan. Siihen pitäisi kyllä tutustua!

      Poista
  3. Oi että, Bertin päiväkirja! Luin varmaan ne kaikki Bert-kirjat. Minustakin ne olivat uskomattoman hauskoja, mutta jotenkin tuntuu, että juuri tätä ensimmäistä vaalin kaikista eniten. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tämän ensimmäisen useaan otteeseen ja sitten pari muutakin, mutta sitten sarja jäi. Ehkä kasvoin itse "yli" tai sitten jutut väljähtyivät, en muista.

      Poista
  4. On muistikuvia, jopa tuo ihmissuden ulvontaa -kohta on tuttu! Pidin kirjasta kovasti, vaikken muista miksi. Kansi on myös jäänyt mieleen. Bertin naapurin perheestä ei minullakaan ollut minkäänlaisia mielikuvia, mielenkiintoinen yksityiskohta tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä kansi on ollut voimakkaana mielessä kaikki nämä vuodet. Onnistunut kansi siis :) Mulle tuli sellainen deja vu, että olen varmaan ihmetellyt, miten naapurin Jutalla voi olla tyttöystävä ja tulkinnut sen sitten kirjoitusvirheeksi tai jotain. Tuohon aikaan maalaiskylillä ei homoseksuaalisuudesta paljon puhuttu.

      Poista
  5. Bert-kirjoja minäkin ala-asteella ahmin. Ihan niin ihastunut en ollut, että ne olisivat olleet missään vaiheessa lempikirjojani, mutta monet naurut niistä kyllä sain.

    En ole kovin paljon kotimaista nykyistä lanu-kirjallisuutta lukenut, mutta ainakin Siiri Enorannan Nokkosvallankumous-kirjassa homoseksuaalisuutta oli hienosti esillä. Hienosti-sanalla tarkoitan lähinnä sitä, että se oli täysin luonnollista, päähenkilö nyt vain sattui rakastumaan muihin poikiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, mulla on Nokkosvallankumous, mutta en ole tullut vielä tarttuneeksi. Nyt alkoi kyllä kiinnostaa enemmän!

      Poista
  6. Hih! Tässä taas repeää tämä armoton SUKUPOLVIkuilu. Olen törmännyt Berteihin nimittäin vasta työelämässä. Jotenkin niitä oli hankittu työpaikkani eli yläasteen kirjastoon, ja oppilaat (myös lukion oppilaat!) olivat niihin jossain vaiheesssa aivan hulluina. Itsekin sitten luin juuri tämän aloitusosan tietääkseni, mistä oli kysymys.

    Nykyäänkin kirjat siellä koulun hyllyssä ovat, mutta harvoin kukaan niihin vapaaehtoisesti koskee. Omat lapseni lukivat joitakin sen kummemmin innostumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii:)
      Todella mielenkiintoista, siis vielä yläaste- ja lukioikäisetkin, vau! Tosin nyt, kun olen jo lukenut toisenkin Bertin (tästä lisää huomenna), niin ymmärrän paremmin, minusta se oli varsin "kypsää" kamaa alakouluikäiselle.
      Mielenkiintoista tuokin, etteivät nykynuoret kirjoista innostu! Näinhän tämä usein menee.

      Poista
  7. Vau, ihan huippua, Bertinhän tuntevatkin kaikki!

    VastaaPoista
  8. Ihana idea käydä näitä läpi, innolla jään odottamaan mitä kaikkea muuta olet lukenut. :) Minä tykkäsin Bertistä kanssa ala-aste ikäisenä tosi paljon, ja olen varmaan lukenut kaikki sarjan kirjat. Eli siis olen ehkä lukenut niitä vähän vanhempanakin.

    Jännä että otit tämän kirjan esille, jostain juolahti mieleen Bertit juuri vähän aikaa sitten. :)

    VastaaPoista
  9. Komppaan Kirsiä! Vasta työelämässä tutustuin Bertiin muutaman kirjan verran. Oppilaat tykkäsivät silloin ja minäkin luin mielikseni. Minusta tuntuu, ettei nyky-lanussa juuri muuta olekaan kuin homoseksuaalisuutta. Trendikäs aihe. Tai ainakin minulle on osunut melkoinen suma juuri homoseksuaalisuutta sisältäviä teoksia.

    VastaaPoista
  10. Minä ahmin 11-12 vuotiaana kaikki Bertit, ne olivat ihan huippuja! :D en ole kylläkään tutustunut niihin enään uudestaan vanhemmalla iällä. :)

    VastaaPoista
  11. Voih, Bertit. Ihanaa :) Minäkin kuuluun siis sukupolveen, joka on varhaisteini-iässä ahminut ne kaikki. Jään seurailemaan sun teemaviikkoa, ja ehkä sen innoittamana kaivelen itsekin vanhoja kirjoja.

    VastaaPoista
  12. Minäkin luin Bertejä, luullakseni aika lailla sitä mukaa, kun niitä alkoi ilmestyä. Koko sarjaa en usko lukeneeni, mutta muistikuvani viimeisistä lukemistani ovat sellaisia, että meno taisi äityä jo aika villiksi. En siis ajatellut suositella näitä omille lapsille vielä pitkään, pitkään aikaan.

    VastaaPoista
  13. Loistava teema! :)

    Alkupään Bertit tuli täälläkin luettua aikoinaan pariin kertaan. Paljoakaan niistä ei silti ole jäänyt mieleen. Pikku Vampyyrit ja Neiti Etsivät ajoivat kai kuitenkin ohi.

    VastaaPoista
  14. Minäkin luin lapsena jos nyt en kaikki Bertit niin useita Bertejä, aivan loistavia :D Tuo ihmissusilause kuulostaa tutulta. En tiedä uskaltaisinko lukea näitä uudelleen...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti