Varhaisnuoruuteni parhaat -teemaviikon viimeinen: Meidän kesäloma (Pauli Matikainen)

Pauli Matikaisen kirjoista minulla on paljon hyviä muistoja. Meidän koulu löytyy omasta kirjahyllystä ja olen sen lukenut silloin tällöin aikuisiälläkin - ja pitänyt lukemastani. Sen sijaan muut Matikaisen kirjat ovat jääneet yhteen lapsuuden lukukertaan, joten kävin hakemassa kirjastosta luettavaksi sarjan seuraavan osan, Meidän kesäloman.

Ei ole ihme, että pidin kirjoista niin paljon lapsuudessa. Muistaakseni luin näitä tokaluokkalaisena. Matikaisen kirjat ovat myös niitä kirjoja, joita lukiessani kieriskelin naurusta. Päähenkilö-kertoja Ana kaveriensa Repan ja Jasun kanssa asuu samanlaisella maalaiskylällä kuin itsekin vartuin. Meidän koulu -kirjassa kuvattu kaksiluokkainen koulu opettajapariskuntineen on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Eivätkä lapsuuteni leikitkään kovin paljoa kirjan tapahtumista eroa, vaikka kovin poikamaisia ovatkin.

Ana, Repa ja Jasu aloittavat kesälomansa haaveilukiveltä, joka toimii myös merirosvolaivana ja sinne loma myös päättyy. Siinä välissä ehditään leikkiä vaikka mitä, seikkailla naapurikylän poikien reviirillä, pyöräillä, uida, tehdä heinää, pelotella tyttöjä ja paljon muuta. Muistatteko lapsuuden kesät, nehän kestivät ikuisesti?

Tämän kirjan lukeminen oli minulle hyvin valaiseva kokemus. Nyt tiedän, mistä sain loistoidean kiusata kanojamme (ja myös kissoja) piirtäen sormella niiden silmien edessä ympyrää ja mistä syntyi ajatus livahtaa huoneeni ikkunasta valoisina kesäöinä kaverin kanssa vapauteen. Hyvin samantyyppisiä käytännön jäyniä olen harrastanut lapsuudessani kuin kirjan pojatkin. Pannahinen, meidän koulussa oli jopa Eikku ja Päikkä (terveisiä)!

Mitä opimme tästä: vaikka Matikaisen kirjat ovat 1980-luvun alusta (tosin luin wikipediasta, että hän on julkaissut kirjoja vielä 2000-luvullakin), pätee kuvaus hyvin myös 1990-luvulle. Suomalainen maaseutu muuttui vielä tuolloin perin hitaasti. Viihdyin siis kirjan parissa hyvin ja kuten nostalgiaan kuuluu, iski mieleen myös pieni haikeus. Poissa ovat Angry Birdsit, älypuhelimet ja tabletit. Ana, Repa ja Jasu viettävät kesänsä terveessä ulkoilmassa ja harrastavat seiväshyppyä ja juoksemista noin niin kuin syksyn urheilukisoja jo valmiiksi silmällä pitäen. Vieläkö tällaista lapsuutta löytyy jostakin? Sitä paitsi, miksi kukaan ei enää käytä sanaa leso? Taidan ottaa sen uusiokäyttöön, vähänkö lesoa.

Päätän tähän Varhaislapsuuteni parhaat -teemaviikkoni. Olen viikkoon tyytyväinen ja olen iloinen, että lopetan sen Matikaisen hyväntuuliseen ja veijarimaiseen kerrontaan. Olen myös vähän rasittunut. Kirja per päivä on aika kova bloggaustahti, vaikka kyse onkin keveistä ja ohuista nuortenkirjoista. Pieni lukutauko on siis paikallaan, seuraavat päivät keskityn marjanpoimimiseen. Palaan kuitenkin ensi viikolla vetämään vähän yhteen tämän ensimmäisen teemaviikkoni fiiliksiä. Nauttikaa tekin kesästä ja elämästä!

Pauli Matikainen: Meidän kesäloma
Otava 1981
107s.