Astrid Lindgren:Peppi Pitkätossu

Hurraa, olemme onnistuneesti saattaneet loppuun kevään ja alkukesän Peppi Pitkätossu-urakkamme! Siis minä ja poikaseni.

Myönnettäköön, että tämä oli kyllä ehkä enemmän äidin kuin lasten projekti, mutta koska kirjasta riitti meille luettavaa viikkokausiksi, oppivat lapsetkin odottamaan jokailtaista Peppi-hetkeä. Kuvia tässä klassikossa oli kyllä lastemme makuun aivan liian vähän, mutta siihen katsoen he jaksoivat ihmeen hyvin kuunnella tarinoita. Moni muu vähemmän tekstiä sisältänyt kirja on jäänyt tätä ennen kesken, joten jotakin taikaa Pitkätossussa on 3-ja 2-vuotiaidenkin mielestä. Luulen myös lasten pitkäjännitteisyyden kovasti kasvaneen tämän lukurupeaman myötä.

Lukemamme Peppi on tämä klassinen, auringonkeltainen ja 11 tarinaa sisältävä laitos. Lapsiimme taisi syvimmän vaikutuksen tehdä Peppi menee sirkukseen. Myös Pepin luona käy varkaita iski kuulijakuntaan hyvin. Omasta, edellisestä Peppi-luvustani oli jo pitkä aika. En itse asiassa oikein muista, millainen suhde minulla oli Peppiin lapsena. Aika neutraali luulisin. Nyt aikuisena jotkut asiat yllättivät, kuten viljalti käytetty neekeri-termi. Muuttelin lauseita sitten lennossa poliittisesti korrektimmiksi.

Muuten Peppi oli taattua kamaa. Tämän jälkeen voisin ehkä tutustuttaa lapset Peppiin myös television välityksellä.

Ps. Tämä toimikoon aasinsiltana ensi viikkoa varten. Tulossa on nimittäin Amman lukuhetken ihka ensimmäinen teemaviikko. Aivan lastenkirjallisuutta en kuitenkaan tarjoile, vaan sukellan hieman vanhempien lasten maailmaan. Palataan huomenna!

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu

Wsoy 2001 (Pippi Långstrump 1946)

Suom Laila Järvinen

Kuvitus Ingrid Nyman
134s.