Varhaisnuoruuteni parhaat: Rantapojat (Alison Page)


Maatalon tyttönä kesät vierähtivät pellolla ja navetassa. Muistelen lapsuudenkesiäni lämmöllä ja kiitollisuudella, mutta muotoillaan asia nyt vaikka niin, että olin elokuussa onnellinen koulun alkamisesta. Haavekuvieni unelmakesä sijoittui jonnekin kauas etelään, meren rannalle ja palmujen katveeseen.

Alison Pagen Kevätbreikki-sarja tarjosi juuri sopivaa lääkettä kaukokaipuuseen ja romantiikan nälkään. Olen onnistunut vuosia sitten kotiuttamaan kirjaston poistomyynnistä Rantapojat- ja Ilo irti -osat, mutta sarjan ensimmäinen, Aurinkoloma, minulta puuttuu. Eipä sillä, muistan tarinan pääpiirteittäin varsin hyvin. Gabrielle on koulun parhaimpien piirien ulkopuolelle ajautunut taiteilijatyttö, Megan on taas hänen entinen paras kaverinsa, nykyinen huutosakkilainen ja Alyssa on hyväsydäminen kaunotar, joka on menossa heti koulun päättymisen jälkeen naimisiin poikaystävänsä Brockin kanssa. Kohtalonomaisten käänteiden jälkeen nämä kolme tyttöä päätyvät yhdessä Coconut Beachiin Kevätbreikille muutaman tuhannen muun ikäisensä kanssa. Luvassa aurinkoa, biletystä ja paljon poikia.

Rantapojissa keskitytään Gabriellen romanssiin Trevorin kanssa. Jännitystä ja draamaa asiaan tuo, että (seuraa järkyttävä juonipaljastus) Trevor ja Meganin ihastus, hengenpelastaja T.J. ovat yksi ja sama henkilö. Jännitystä ylläpidetään aina loppuhuipennukseen saakka, jolloin Trevor pääsee käyttämään hengenpelastustaitojaan Cabana Bananan huvijahdilla.

Tämä oli kyllä varsin kelpo viihdettä. En ihmettele, että tämä upposi minuun yläasteikäisenä. Nyt ennalta-arvattavat ja naiivit juonenkäänteet lähinnä hymyilyttävät, mutta kyllä tästä sellainen mukava, kesäinen biitsifiilis silti tuli. Nyt kiinnitin huomiota suomennoksen kökköihin kohtiin, mutta eivätpä ne viisitoista vuotta sitten häirinneet. Minulla tosiaan olisi myös Ilo irti hyllyssä odottamassa, mutta en nyt tiedä, innostuinko tarpeeksi jatkaakseni Kevätbreikki-sekoilussa mukana. Jatkan siis erään toisen, vähän samaan aihepiirin liittyvän kirjan parissa, jonka luin tyttösenä aina uudestaan ja uudestaan. Teemaviikko jatkuu huomenna!

Alison Page: Rantapojat
Karisto 1992 (Beach Boys 1991)
Suom. Johanna Tapio
168s.

Kommentit

  1. Näistä en ole kuullutkaan, mutta olenkin niin paljon vanhempi, krhmm. :) Mutta tämä teemaviikkosi on kyllä kutkuttava! Pitäisikö tehdä ryöstöretki tyttären hyllyyn ja vaatehuoneen varastolaatikoihin...

    VastaaPoista
  2. Minäkin luin näitä lapsuudessani/nuoruudessani. Tuo siis tarkoittaa, että en ole ihan varma, olinko ala- vai yläasteella, kun tämän sarjan parissa viihdyin. Muistelisin, ettei näitä kirjoja löytynyt kotipaikkani kirjastosta, mutta kun lomailin isäni luona, kävin eri kirjastoissa ja silloin olen nämäkin sitten lukenut. Oli muuten aivan ihana päästä käymään kesäisin ja muuten lomilla kahdessa kirjastossa, koska isäni asui kahden paikkakunnan rajalla. Kirjahullun nuoren unelma, koska tuollainen lisäsi kirjavalikoimaa mukavasti loma-aikoina, jolloin tietysti oli eniten aikaa lukeakin. :)

    Tämä teemaviikkosi on mukava. Hullut luokatkin ovat minulle tuttuja lapsuudesta.

    VastaaPoista
  3. Tähän mennessä olen lukenut kaikki samat teema-viikkosi kirjat omasa varhaisnuoruudessani. Mahtavia kirjoja :D ainakin aikanaan. Nykyisin palaan mieluummin kuitenkin vanhoihin klassikkonuortenkirjoihin, joita olen lukenut kaiken ikäisenä. Anna, Emilia ja Tytöistä parhain toimivat edelleen mahtavasti.

    VastaaPoista
  4. Haha, voi mikä ysärikansi – virne vääntyy väkisin naamalle :D

    VastaaPoista
  5. Upea kansikuva! :-D

    (En ole kyllä ikinä kuullut kirjasarjasta.)

    VastaaPoista
  6. Kiva teemaviikko sinulla meneillään! Kesällä olisi itsekin kiva rentoutua moisen parissa! Silloin valitsisin lukulistalle Neiti Etsivää, Mystery Clubia, Anne-sarjaa, Nummelan ponitallia ja...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti