Kristina Carlson: William N. päiväkirja


Alennusmyynneistä lähti mukaani Kristina Carlsonin William N. päiväkirja, jonka muistin olleen Finlandia-ehdokkaana 2011 ja paljon esillä kirjablogeissa. Siitä huolimatta olin joko autuaan tietämätön tai sitten tyystin unohtanut, mistä kirjassa on kysymys.

Kirja on todellisen historiallisen henkilön kuvitteellinen päiväkirja. William Nylander (1822-1899) oli kasvitieteilijä ja mitä ilmeisimmin hyvin erikoislaatuinen henkilö. Ennen kaikkea hän oli yksi maailman johtavimpia jäkälätutkijoita. Vedenjakajaksi hänen jo muun tiedemaailman välillä muodostui Simon Schwendenerin havainto siitä, että jäkälä on sienen ja levän symbioosi. Nylander oli eri mieltä, eikä hyväksynyt eriäviä mielipiteitä tai niiden esittäjiä.

Kuvitteellisessa päiväkirjassa Nylander raapustaa vihkoon hajanaisia mietteitä ja satunnaisia faktoja. Mies on itara, syö aivan liian vähän ja huonosti, palelee talvisin ja sairastaa paljon. Jostakin syystä tätä tapahtumattomuutta on mielenkiintoista seurata. Varsinaisen kiinnostavuuden kuitenkin tuo tarinaan se, että William N. on kaikkien mielensäpahoittajien isä. Mikään ei ole koskaan hyvin ja ainakaan se ei ole hänen oma vikansa. William N. kantaa kaunaa vuosikymmenten takaisista asioista, kokee tulleensa väärinymmärretyksi ja -kohdelluksi. Sisko-Elisen kirjeet ärsyttävät, mutta ovat kuitenkin tärkeitä. Salaperäinen C. käy tuomassa ruokaa silloin tällöin (liian harvoin ja liian raskasta ruokaa). Ilmeisesti kyseessä on entinen taloudenhoitaja, se jää epäselväksi, onko kyseessä myös entinen rakastaja. Salaa mielessään William taitaa olla sitä mieltä, että teki tyhmän tempun kun lähti Helsingistä yhden virka-asunnon vuoksi.

William N. päiväkirjan luki mielellään ja kompaktista koosta johtuen nopeasti. Jonkinlaista koukuttavaa vivahdettakin olin havaitsevani. Kuitenkin päällimmäinen tuntemukseni on hämmästys. Tämä kirjako Finlandia-ehdokas ja kaiken saamansa huomion arvoinen? Kirja oli sympaattinen, enkä voi tai edes halua moittia sitä mistään. Jos haluaisi viettää aikaa syväanalyysin parissa, saisi Williamin persoonasta ja henkisestä kehityksestä irti paljonkin. Valitettavasti en kuitenkaan kiinnostunut hänestä niin paljon, että olisin jaksanut nähdä tämän vaivan. Kirja oli minusta ihan kiva, mutta eipä juuri muuta.

William N. päiväkirjaa on luettu paljon ja huomionarvoista on, että monet ovat pitäneet siitä todella paljon. Ehkä tämä kuuluu niihin kirjoihin, jotka joko kolahtavat tai sitten eivät. Minun kanssani samansuuntaisiakin arvioita nimittäin löytyy. Ainakin Jaana on kasannut Tänne toisen tähden alle kattavan listan eri blogistien kirja-arvioista.

Kristina Carlson: William N. päiväkirja
Otava 2011.
153s.

Kommentit

  1. Kaikkien mielensäpahoittajien isä :)

    William N. tosin tajusi tse, että hän ei taida olla kovin suosittu ja positiivinen ihminen.

    Musta tämä oli ihana kirja, jossa oli paljon viitteitä ylipäätään ihmisenä olemiseen, kaikkina aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis olihan tässä viitteitä vaikka mihin. Nimenomaan viitteitä, mutta kovin vähän ahaa-elämystä. Ehkä minä olin nyt vain laiska, enkä jaksanut sen kummemmin pureskella lukemaani. :)

      Poista
  2. Minä pidin tästä kovastikin. William N:n päiväkirja on hyvin taidokas henkilökuva ja tematisoi elämän kerronnalistamisen ongelmia. Lisäksi se on vielä upeasti kirjoitettu. Mutta tarinaltaan siinä kyllä tapahtuu kovin vähän, joten ymmärrän pointtisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilökuva oli eittämättä hyvä, sitä en kiistä. Toisaalta se ei ollut niin hyvä, että se tulisi jäämään mieleeni pitkäksi aikaa. Tai niin ainakin tässä vaiheessa luulen!

      Poista
  3. Minullekin tarttui tämä alennusmyynneistä mukaan, saa nähdä kolahtaako vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinta oli ainakin kohdallaan :) Kannattaa lukea, vaikkei kolahtaisikaan.

      Poista
  4. Minusta tämä on loistava kirja - samaa mieltä kuin Jaana, kertoo ajattomasti ihmisestä. Tosiaan niukoin keinoin; tulkitsin sen kyllä myös viitteeksi niukkaan aikaan, jolloin kaikesta oli pulaa (ainakin päähenkilöllä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, kiinnostava näkökulma. Itse ehkä tulkitsin Williamin askeetikoksi ja peruspihiksi luonteeksi. Näin siis puutteen enemmänkin elämäntapana.

      Poista
  5. Minun on tarkoitus lukea Kristina Carlsonia 13 kotimaista kirjailijaa-haasteessa. Valitsin tosin kirjaksi tätä aikaisemman, Maan ääreen, joka voitti Finalndian vuonna 1999. Saa nähdä mitä pidän siitä. Tämäkin kyllä kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa tosiaan sitten lukea, mitä pidät Finlandia-voittajasta. Minä en tosiaan olisi nostanut tätä F-ehdokkaisiin, joten olisi kyllä mielenkiintoista tietää, onko Maan ääreen parempi vai enkö minä vain tajua. ;)

      Poista
  6. Luin tämän juuri ennen vuodenvaihdetta, eli kirja jäi viime vuoden viimeiseksi kirjaksi, vaikka bloggasin sen vasta eilen. Kirja oli hyvä päätös vuodelle, mutta en syttynyt aivan hehkutukseen asti. Hyvin samansuuntaisesti ajattelen kuin sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli helppo luettava, eikä ärsyttänyt, mutta ei tosiaan aiheuttanut tuulettamisen tarvettakaan :)

      Poista

Lähetä kommentti