Leena Lehtolainen Humanismin illassa

Terveisiä vuosisadan lukujumista! Ehkä myöhemmin tällä viikolla teen postauksen niistä kirjoista, jotka olen jättänyt kesken. Mutta onneksi saan sitä ennen raportoida vuoden ensimmäisestä Snellman-kesäyliopiston, Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahaston ja Kuopion kaupunginkirjaston yhteistyössä järjestämästä Humanismin illasta,  jossa kirjailija Leena Lehtolainen kertoi kirjoittamisesta ja kirjoistaan. Supliikkina itäsuomalaisena Lehtolainen käytti sujuvasti kolme varttia esitykseensä ja toinen mokoma kului yleisön (täysi salillinen) kysymyksiin vastatessa.

Lehtolainen tunnetaan ennen kaikkea Maria Kallio -sarjastaan. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Ensimmäinen murhani -romaanin ilmestymisestä. Maaliskuussa ilmestyy jokaiselle Kallio-fanille must-hankinta, nimittäin teepöytäkirja Maria Kallio-extra. Syksyllä taas on tulossa jo 12. Maria Kallio -romaani. Lehtolaisella menee muutenkin lujaa. Lehtolaisen romaaneja käännetään parasta aikaa kielelle jos toisellekin ja kuulemma saatamme saada kevään aikana uutisia uusista filmatisoinneistakin!

Lehtolainen kertoi erittäin kiinnostavasti kirjoittamisprosessistaan. Kirjan idea tulee yleensä jostakin aiheesta, jota kirjailija itse ihmettelee ja pyörittää päässään. Kun tarina lähtee muotoutumaan, alkaa tutkimustyö. Kirjojaan varten hän tekee paljon taustoitusta ja haastattelee eri alojen asiantuntijoita uskottavan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ulospäin tämä osuus on Lehtolaisen mukaan varsin tylsää puuhaa, kun taas kaikki jännittävä tapahtuu kirjailijan pään sisällä. Kirjoittamisvaiheessa Lehtolainen pyrkii kirjoittamaan tarinan alusta loppuun ja jättää sen sitten hautumaan.

- Inhottavin vaihe kirjan kirjoittamisessa on palata tekstiin ja lukea, mitä on kirjoittanut ja kuinka paljon teksti vaatii vielä työtä. Se on aina yhtä kamalaa, Lehtolainen kertoi.

Lehtolainen kertoi lukuisia hauskoja anekdootteja kirjailijan uransa varrelta. Fakta ja fiktio ovat sekoittuneet monilla Maria Kallio -dekkarien yhteydessä. Koska Kallio on punatukkainen (viittaus mm. Peppi Pitkätossuun!) ja lyhyt, ovat monet pitäneet tätä Lehtolaisen alter egona. Eräs naapuri taas ei ottanut uskoakseen, ettei Lehtolaisella ole minkäänlaista poliisin pätevyyttä, vaan otti aina poliisia tarvittaessa yhteyttä Lehtolaiseen. Hilja Ilveskerosta tulikin sitten blondi ja pitkä...

Dekkaristiksi ryhtyminen ei tapahtunut aivan sattumalta. Lehtolainen nimittäin on tutkinut lisensiaattityössään suomalaisten naiskirjailijoiden, etupäässä Eeva Tenhusen kirjoittamia dekkareita. Tuolloin hän huomasi sen hämmästyttävän asian, että suomalaisista dekkareista puuttui päähenkilönä naispoliisi. Oli kyllä poliisin vaimoja tai muita uteliaita sivullisia, mutta ei ammattimaista naispoliisia. Siitä idea Maria Kalliosta lähti. Aluksi Kallio oli sinkku kuten anglosaksiseen dekkariperinteeseen kuuluu, mutta sitten Lehtolainen halusi yhdistää dekkareihin avioliiton ja perhe-elämän, Pohjoismaissa kun uran ja perheen yhdistäminen on joka tapauksessa arkipäivää.

Maanantai-ilta kului rattoisasti humanismin parissa ja oli kiinnostavaa myös kuulla vastauksia yleisön kysymyksiin, ne kun olivat sellaisia, mitä itselläni ei olisi tullut mieleenikään kysyä! Itse kysyin, onko Lehtolainen koskaan kyllästynyt Maria Kallioon, jonka seurassa on viettänyt jo kaksikymmentä vuotta. Lehtolainen kertoi, että on ehkä juuri siitä syystä kirjoittanut koko ajan myös muita kuin Kallio-kirjoja. Kun vaihtelua on tullut luonnostaan, on Maria Kallion maailmaan ollut taas mukava palata. Siispä ensi syksyä odottamaan :)