Mary Marck: Minnan syyslukukausi ja Toverien kesken
Pakkaspäiviä oli mukava viettää sisällä (nyt mittarissa enää -10 astetta, mikä tuntuu helteeltä), vilttiin käpertyneenä ja iki-ihanan Mary Marckin seurassa.
Lumiomena suositteli Marckia elokuussa syyslukemistoon, mutta minulle oikea aika vaipua nostalgisuuteen on näin talvella.
Minnaan tutustutaan Minnan syyslukukausi -kirjassa. Hän on 13-vuotias nuori neiti, joka elää tutun turvallisessa ja hyvätuloisessa perheessä ja ympäristössä. Toki nuoruuteen kuuluu myös ristiriitoja ja niitä edustavat muutamat luokkatoverit, jotka eivät aina olekaan kilttejä ja ystävällisiä, vaan joskus jopa suorastaan ilkeitä. Myös oma kamppailu sisäisen jalouden ja tottelemattomuuden synnin välillä tuottaa Minnalle aika ajoin päänvaivaa.
Minnan, hänen siskonsa Maijan ja parhaan ystävättären Pellan elämä mullistuu, kun he muuttavat tyttökoulusta yhteiskoulun luokalle. Siis samaan luokkaan, yh, poikien kanssa. Pian ystävykset saavat kuitenkin huomata, että pojatkin voivat olla varsin reiluja ja ihastuttavia, puhumattakaan omasta rakkaasta luokasta, joka on konventteineen tietenkin kaikista luokista intresantein.
Toverien kesken -kirjassa palataan Minnan luokan seuraan vuotta myöhemmin. Tällä kertaa nuoret ovat huolissaan sivistymättömyydestään ja perustavatkin mielenkehittämiseen Dickens-kerhon, jossa, voih, luetaan Charles Dickensiä ääneen. Tällä kertaa luokan elämään kuuluu entistä enemmän aitoa draamaakin, kun nuorten hyväntekeväisyysiltamissa tapahtuu onnettomuus. Muutenkin Minna alkaa herätä huomaamaan, että maailma ei ole yksinomaan ruusuinen paikka, vaan ihmiseloon kuuluu monenlaisia murheita.
Mary Marckin tyttökirjat vievät maailmaan, jota ei ehkä koskaan ole ollutkaan. Vaikka nuoret ovat leikkisiä ja villejä, ovat he ennen kaikkea lapsellisia ja tavattoman kilttejä. Lisäksi he ovat hyvin sivistyneitä sekä sosiaalisesti ja henkisesti valveutuneita, vaikkeivat maailmanmenosta oikein mitään tiedäkään.
Teini-ikäisenä olisin solahtanut Minnan luokkaan ja Marckin maailmaan vaivatta. Mutta vielä aikuisenakin tässä hivenen naiiviksi muuttuneessa satumaailmassa vierailee mielellään ja suloista kaihoa tuntien.
Voi miksi, miksi, kukaan ei puhu oikeasti näin lystikkäästi:
- Toivokaamme, että sinä kuulut niihin neljätoistavuotiaisiin, jotka vievät maailmaa eteenpäin ja jotka nuorekkaan innokkaasti kantavat kortensa keosta -
- Kekoon, sanoi Pella.
- Keosta tai kekoon, se on yhdentekevää, kunhan he vain tekevät sen valppaus ja kunto sydämessä! huusi Lindström. Siis: antakaa minun nähdä ympärilläni uljas nuorisojoukko, joka on valmis nostamaan johtajansa, Lindströmin, kilvilleen ja -
Hannes Ahovaara ja Pentti Erkkilä olivat tuupanneet johtajansa Lindstömin ulos ovesta ja pian koko luokka oli sanonut hyvästi ja tömissyt ulos.
Mary Marckin Eevan olen hyvästellyt aiemmin täällä.
Mary Marck: Minnan syyslukukausi
Otava 4.painos 1982 (1. p. 1926)
198s.
Mary Marck: Toverien kesken
Otava 4. painos 1983 (1.p. 1933)
134s.
Ihana postaus Amma! Toki tyttökirjojen lukeminen ei ole sidottu mihinkään vuodenaikaan vaan niitä voi lukea ympäri vuoden! Minulla on näiden Marckin kirjojen uusintalukeminen odottamassa. Eevat on luettu jo uudestaan. Ja viime syksynä luin Marckilta (Kersti Bergroth) ensimmäistä kertaa Nannan. Vaikka kirjat ovatkin aika lapsenomaisia ja herttaisia, niin Nannassa oli kiinnostavaa huomioida henkinen kiusaaminen tyttöjen välillä.
VastaaPoistaKiitos Sara! Toden totta, Minnan syyslukukautta lukiessani mietin, etteivät tyttöjen kimurantit suhteet ole juuri miksikään perusolemukseltaan muuttuneet vuosikymmenten saatossa.
VastaaPoistaMinä en ole lukenut Nannaa, ehkäpä Marckilta seuraavaksi!
Voi, olen niin onnellinen, että kirjoitit näistä, Amma. <3
VastaaPoistaMary Marckin maailma on tosiaan niin suloinen kaikessa kiltteydessään. 1920- ja30-lukujen koululaismaailma on villinäkin niin viaton. Minulle näiden kirjojen parasta lukuaikaa on loppukesä tai alkusyksy, mutta nyt hiihtolomien pian kolkuttaessa alkaa mieli kaivata taas tyttökirjojen pariin.
Saran huomio kiusaamisesta on hyvä. Sitä on mielestäni pienemmin nähtävissä myös ainakin Toverien kesken-kirjassa.
Ajatella, etä teininä en tuntenut ketään, joka olisi Mary Marckia lukenut, mutta nyt tunnen jo monta <3
VastaaPoistaMinnan syyslukukaudessakin muuten tuota kiusaamista käsitellään, nyt muistin:. tyttökoulussa on sellainen "parempien" tyttöjen joukko, johon tytöt eivät kuulu, tosin lopultahan sekin asia menee parhain päin :)
Mary Marckin kirjat ovat aivan mainioita :) En kauhean helposti naura lukiessani, mutta Marckin henkilöhahmot saavat minut hihittämään liioitellun dramaattisilla puheenparsillaan.
VastaaPoistaEiväthän nämä kirjat tosiaan mitään realistisia nuorisokuvauksia ole, mutta ovat nämä siinä mielessä hyvää ajankuvaa, että tällaisia kirjoja ei varmasti nykyään kukaan kirjoittaisi.
Muistan kun lueskelin näitä joskus varhaisteininä, pitäisi varmaankin lukea uudelleen, sillä ajoittain sitä kaipaa todellakin sellaista suloisennaivia tunnelmaa ja maailmaa, jossa suurimmat draamat liittyvät intresanttiuden väärinymmärryksiin :D
VastaaPoistaMary Marck on minusta ihana ja olen keräillyt suurimman osan hänen teoksistaan hyllyyni nyt aikuisena (lapsena lainasin niitä kirjastosta). Mutta olin kauhean pettynyt itseeni, kun totesin pari vuotta sitten, etten jaksanut innostua enää itse lukukokemuksesta. Siis olihan niissä nyt tosi paljon kaikkea mielenkiintoista ja tunnelmallista, mutten silti oikein jaksanut lukea. Nyyh.
VastaaPoistaOnneksi keräilykin ilahduttaa, ja aina voin toivoa, että oma tytär innostuu kirjoista muutaman vuoden päästä. :)
Liisa, aivan sama minullakin: henkilöt puhuvat niin ihanan epäuskottavasti ja mahtipontisesti, ettei siitä voi olla pitämättä. Jos näitä lukisi koko ajan, alkaisi varmaan itse puhua samalla tavalla :)
VastaaPoistaSuketus, kannattaa kokeilla! Ehkä jotkut asiat näyttäytyvät nyt vähän naurettavinakin, mutta toisaalta uusia asioita voi aueta.
Karoliina, minäkin olen keräillyt näitä. Ainakin meillä lähikirjasto poistaa näitä nyt kokoelmistaan. Huono juttu sinänsä, mutta hyvä minulle, kun olen kantanut näitä kahdenkymmenen sentin kappalehintaan kotiin.
Kannattaa muuten kokeilla uudestaan. Luin viime talvena pari Eeva-sarjan viimeistä kirjaa, enkä yhtään innostunut, mutta nyt nämä Minna-kirjat ilahduttivat kovasti. Ehkä se on pitkälti mielentilasta kiinni: joskus on vain kiva lukea tällaista ihanaa kilttiä höpsöä :)
Valppaus ja kunto sydämessä! Olisipa tosiaan aikamoista kuulla jonkun huudahtavan noin tänä päivänä, edes aikuisen. :)
VastaaPoistaKiitos nostalgiamatkasta. Ilmoittaudun niihin, jotka ovat kyllä lukeneet paljonkin Mary Marckia lapsena, mutta en muista, että olisin koskaan puhunut asiasta kenenkään kanssa tai kuullut kenenkään muun lukeneen. Ehkä niitä luettiin salaa ja nyt, aikojen kuluttua, uskallamme tunnustaa asian? ;)
Jenni, hyvä huomio! En yhtään muista, mutta olen melko varma, etten olisi suurin surminkaan kavereille tunnustanut lukevani näitä. Jälleen kerran sitä huomaa, että on aika mukavan vapauttavaa olla aikuinen :)
VastaaPoistaLuin juuri Mary Marckin Luokan merkkihenkilöitä ja itsekin huomioin tuon erikoislaatuisen puhetyylin. Luonnehtisin näitä kirjoja aika intellektuelleiksi.
VastaaPoista