Katja Ketun Kätilö (äänikirja)


Kätilö on varmasti ollut viime kuukausina kirjablogien suosituin kirja, kertoohan siitä jo Blogistanian Finlandian voittaminenkin. Katja Kettu muuten saa palkintonsa ensi torstaina 16.2. Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa kello 17, joten sinne kaikki kynnelle kykenevät!

Koska en ollut Kätilön lukijoiden eturintamassa, alkoi näin paljon suitsutusta saaneen kirjan lukeminen vähän hirvittää. Jotenkin se tuntui myös vähän "nähdyltä", kun siitä oli jo niin paljon lukenut. Siksi päädyinkin äänikirjaan ja ajattelin sen myös tuovan uutta näkökulmaa blogikeskusteluun.

Ihan ensiksi täytyykin sanoa kaikille, jotka äänikirjojen toimivuutta epäilevät, että parhaimmillaan kirja saa aivan uuden ulottuvuuden onnistuneen lukijan ansiosta! Ja Eija Ahvo teki Kätilössä aivan käsittämättömän hienon lukusuorituksen. Ihan keneltä tahansa ei onnistuisi uskottava lukeminen suomeksi, saksaksi, venäjäksi ja Lapin murteella, mutta ainakin minun korvaani kaikki kielet kuulostivat hyvältä. Muutenkin Ahvon eläytyminen toi kirjaan vielä ihan oman vireensä. Hyvä Eija Ahvo!

Entäs itse tarina? Kirja sijoittuu Petsamoon jatko- ja Lapin sodan aikaan. Villisilmä on punaorpo kätilö, kyläläisten hyljeksimä ikäneito. Hän rakastuu saksalaiseen, tai puoliksi suomalaiseen, upseeri Johann Angelhurstiin. Rakkautensa vuoksi Villisilmä seuraa miestä vankileirille, jossa hänelle pikkuhiljaa paljastuu sodan toinen, raaka ja ruma todellisuus. Ja kuitenkin se sekoittuu sydämen pakahduttavaan rakkauteen ja päättömään iloon siitä, että saa olla rakkaansa lähellä.

Tapahtuu kirjassa paljon muutakin. Mutta ne jotka Kätilön ovat jo lukeneet, tietävät mitä, ja ne joilla kirja on vielä lukematta, haluavat lukea itse. Ei siis enempää tarinasta, sitä paitsi kirjan tyylistä riittää mainittavaa.

Tyyliseikkoja Kätilössä piisaa. Kertojia on kaksi: Villisilmä ja Johann(es). Tarina ei etene kronologisesti vaan poukkoilee ajassa. Ratkaisu toimii, joskin on myönnettävä, että äänikirjoissa juonen suoraviivaisuus olisi aina parempi, mutta pienen alkuhankaluuden jälkeen tapahtumien tasalla pysyminen ei tuottanut kuuntelijalle suuria vaikeuksia. Kertojien lisäksi tarinassa on kehyskertomus, otteita kirjeistä ja päiväkirjamerkintöjä. Kaiken tämän Kettu onnistuu pitämään niin kiitettävästi kasassa, että Kätilö pitäisi ehdottomasti lukea uudestaan pelkästään näihin ratkaisuihin keskittyen.

Kirjan kolmas päähenkilö on kieli. Se on rikasta, väkevää ja elävää. Ronskia, rivoakin. Usein tämäntyyppinen kielenkäyttö kaunokirjallisuudessa haiskahtaa kohunkalastelulta ja ärsyttää minua, mutta nyt se ehdottomasti toimi. Ensinnäkin, päinvastoin kuin yleensä, tietty alatyylisyys ei ollut merkki sanavaraston vähyydestä, sillä Kettu pyöritteli kieltä häkellyttävän hienosti. Toiseksi aika ja paikka huomioonottaen kieli oli myös erittäin uskottavaa kaikessa karskiudessaan. Ainoastaan yhdessä kohdassa mieleeni tuli, että nyt rohkea ja uskalias nuori naiskirjailija hurmioitui vähän liikaa itsestään ja jäi junnamaan paritteluun silloin kuin tarina olisi kaivannut kuljettamista. Mutta tämä siis tuli mieleeni vain kerran.

Tekisi mieleni vielä kirjoittaa yhtä ja toista vankileireistä, joka on minulle jokseenkin tuttu aihe, mutta se menisi jo ohi aiheesta. Sitä paitsi ehkä palaan aiheeseen myöhemmin tällä hetkellä luvussa olevan Ruma sota -teoksen myötä.

Jos yritän tiivistää tunnelmani Kätilöstä, sanoisin, että se on voimakastunnelmainen ja elävä kirja. Ei missään nimessä hyvän mielen kirja, mutta rankasta aiheesta huolimatta ei liian ahdistavakaan. Jotenkin mieleeni tuli Sofi Oksasen Puhdistus. Tematiikassa on jotain samaa, samoin tyyliseikoissa. Puhumattakaan siitä, että molemmat ovat voimakkaita nuoria naisia, jotka ovat tarttuneet rohkeasti aiheisiin, joita on yleensä käsitelty kovin miehisestä perspektiivistä. Vaikka Kätilö on sotakirja, kerronnan fokus on yksilön kamppailusta mahdottomissa olosuhteissa ja sota on nimenomaan se olosuhde, ei päähenkilö.

Myös oma suhtatumiseni Kätilöön on aika identtinen Puhdistuksen kanssa. Molemmat ovat ansiokkaita, hienoja teoksia, joista en moitteen sijaa löydä. En kuitenkaan rakastunut kumpaankaan. Siitä huolimatta voin todeta  Kätilöstä hyvillä mielin saman kuin aikoinaan Puhdistuksesta: klassikko jo syntyessään.


Katja Kettu: Kätilö
Wsoy 2011
Äänikirja lukijana Eija Ahvo
10h 18min

Kommentit

  1. On hankala ajatella Kätilöä äänikirjana, mutta aivan upeaa kuulla, että tämä on onnistunut! Aplodit Eija Ahvolle! Kiitos tästä näkökulmasta, Amma!

    VastaaPoista
  2. Kätilö on ehdottomasti klassikko jo syntyessään.

    Minä PALVON Kätilöä! Melkein en voi uskoa, että se on edes totta...

    Löysit uutta näkökulmaa kirjaan, mikä on aika paljon kaiken Kätilöstä kirjoitetun jälkeen. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Minun piti ensin kuunnella Kätilö äänikirjana, mutta aikataulukysymykset ratkaisivat asian niin, että luinkin ensin kirjana. Lukiessani mietin, olisinko pysynyt kärryillä varsin vauhdikkaassa ja monipolvisessa ja -aikatasoisessa tarinassa. Toisaalta ajattelin myös, että kirja on kuin luotu äänikirjaksi nimenomaan kielensä takia. Ajattelinkin kuunnella tallentamani version pikapuoliin. Pitänee sitten vertailla.

    VastaaPoista
  4. Paula, kiitos, omasta ja Eija Ahvon puolesta ;)

    Leena, kiitos, tästä on tosiaan kirjoitettu jo paljon. Kiva, että sain jotain uutta irti.

    Kirsi, kyllä tämä tosiaan aika haastava kirja äänikirjaksi, mutta kärryillä pysyin. Tosin tekisi mieleni joskus lukea tämä ihan kirjakirjana, varmaan jotakin jäi huomaamattakin. Kiva vertailla sitten, mitä mieltä sinä olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että juuri Kätilö olisi äänikirjanakin voimakas kokemus! Kiinnostaisi kyllä kuunnella joskus vaikka lukenut jo tämän olenkin.

      Poista
    2. Susa suosittelen, voisin kuvitella, että Ahvon lukemana siihen saisi vähän erilaisen tunnelman, mitä itse on päänsä sisällä kehitellyt.

      Poista
  5. Hyvin sanottu, että kolmas päähenkilö oli kieli! Näin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että ollaan yhtä mieltä!

      Poista
  6. Luin tämän mielenkiinnolla, koska minäkin aion lukea Kätilön, mutta mitä enemmän siitä blogeissa kirjoittetaan, sitä enemmän olen alkanut pelätä (!) kirjaa. :) Pidin hurjasti Puhdistuksesta, vaikka se oli jo jonkinlaisen rankkuuden äärirajoilla kohdallani. Siksikin oli kiinnostavaa lukea sinun tekstisi, koska vertaat näitä teoksia.

    Mutta niin kai se vaan on, että jossain vaiheessa Kätilöön on oikeasti tartuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, rohkeasti tulta päin! Tämä on kyllä tosi rankka aiheiltaan, siis oikeasti. Mutta jotenkin päähenkilön asenne oli niin yltiöpäisen rohkea, että ei tullut sellaista ranteet auki-fiilistä.

      Poista
  7. Minuakin ihastutti ajatuksesi kolmannesta päähenkilöstä, kielestä. Harvoin saa lukea näin taidokasta kieltä, jossa puhe, sisäinen kerronta, dialogi ja murteen käyttäminen sekä sanasto luovat erillisen, oman maailmansa.

    Minä ihastuin, ihan samoin kuin aikoinaan Puhdistukseen, johon tartuin varsin ennakkoluuloisena, joskin ennen palkintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä ollaan. Näissä paljon kehuttujen kirjojen lukemisessa on aina se ikävä puoli, että ei voi yllättyä positiivisesti kaiken suitsutuksen jälkeen. Tuntuu, että se on monesti se viimeinen silaus lukukokemuksessa, kun saa yllättyä.

      Poista
  8. Olen lukemassa Kätilöä ja vaikka kirjan rakenne on selkeä, minusta tuntuu, että sitä olisi vaikea seurata äänikirjana. Mutta ei siis ole? Kiitos erittäin mielenkiintoista äänikirjakatsauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi olin vähän pihalla, mutta kyllä siihen pääsi sisälle. Nyt tietysti pitäisi lukea uudestaan kirjana ja tarkistaa, jäikö jotain ymmärtämättä:)

      Mutta tässä eräänä päivänä aloin automatkalla selvittää miehelleni tämän juonta ja pystyin sen kyllä aika hyvin tiivistämään, yksi kohta tosin oli jäänyt epäselväksi tai sitten vaan unohtunut.

      Ole hyvä!

      Poista
    2. Pakko vielä sanoa, että minä tosin olen kuunnellut äänikirjoja aika paljon, en tiedä, miten kuuntelu onnistuisi, jos tämä olisi ensimmäinen äänikirja ikinä.

      Poista
  9. Hienoa saada uutta näkökulmaa Kätilöön. Olen samoilla linjoilla Lumiomenan Katjan kanssa, Kätilö on luettavien listalla mutta ylistävät arviot hieman pelottavat ja asettavat ehkä liiankin suuret odotukset. Siksi olenkin odotellut huuman haihtumista, jotta odotuksetkin tasoittuisivat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit