Johanna Sinisalo: Linnunaivot


Johanna Sinisalo sai uuden fanin!

Olin niin varma, että Little Been tarina olisi tämän kuukauden paras kirja. Mutta eikö mitä, parempaa oli vielä luvassa ja se on paljon sanottu, sillä Chris Cleave nosti riman korkealle.

Linnunaivot (Teos 2008, 332s.) kertoo isästään irtautuvasta Heidistä ja baarimikko-nomadi Jyrkistä, jotka ovat vähän-niinku-seukanneet muutaman kuukauden, kunnes Jyrki ilmoittaa lähtevänsä puoleksi vuodeksi vaeltamaan toiselle puolelle maapalloa. Heidi ei ole valmis päästämään löytämäänsä valioyksilöä käsistään ja lähtee mukaan. Ja kerrottakoon, että vaeltaminen Tasmaniassa on vähän eri juttu kuin Karhunkierros Lapissa. Matkalla oppii pakostakin jotakin uutta niin itsestään kuin kumppanistaan. Pääparin lisäksi kirja kertoo myös Heidin raggariveljestä. Niin ja häijyistä Kea-papukaijoista.

Tapahtumatason lisäksi Sinisalolla on kaksi tärkeää pointtia. Toinen on ekologisuus. Jo Tasmanian alkuperäisväestö tappoi lintulajeja sukupuuttoon. Sitten tulivat länsimaiset valloittajat ja alkuperäisväestö sai mennä. Ja sen jälkeen... no, tiedättehän, meri alkoi tuoda suojaisten laguunien poukamiin kelluvia jätelauttoja.

Toinen Sinisalon merkkauskynän jälki näkyy nykyihmisen pakonomaisessa tarpeessa kokea jotakin, tuntea elämys tai tuntea edes jotakin, jättää merkkinsä maailmaan. Sillä muutenhan elämä olisi ollut turhaa, eikö? Siitä huolimatta, että Jyrki ja Heidi kantavat tuottamansa jätteet rinkassaan takaisin (tekisi varmaan hyvää itse kullekin) ja hinkkaavat kenkänsä mudasta puhtaaksi välttääkseen kasvitaudin leviämisen, mikään ei poista sitä tosi asiaa, että he eivät kuulu Tasmanian villiin luontoon. He ovat siellä kutsumattomina vieraina, vain siksi, että jahtaavat hullua unelmaa kokea jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei ole koskaan kokenut.

Kirja kertoo tyhmänylpeydestä, kohtuuttomuudesta ja turtumisesta. Se ravistelee. Heidi ja Jyrki vuorottelevat kertojina ja halusipa tai ei, molempien ajatuksiin on helppo samaistua. Perspektiiviä tuovat Heidin veljen tympeä elämä ja Joseph Conradin Pimeyden sydämestä otetut lainaukset. En muistakaan, milloin en oikeasti olisi malttanut mennä nukkumaan, vaan jatkanut lukemista aamuyön puolelle, sillä kuten arvaatte, vähäisistä unistani en nykään tingi! Mutta Sinisalon sulava ja hauska kieli sai minut uhmaamaan seuraavan päivän väsymystä.

Mielestäni kirja hipoo täydellisyyttä, mutta jos jostakin haluaa motkottaa, niin kronologian rikkomisesta. Minulla meni aikaa, ennen kuin edes huomasin koko asian, sillä eri vaellusreittien ja -etappien nimet menivät helposti sekaisin. Muuta moitittavaa en sitten keksikään! Se on sitten aina yhtä mukavaa löytää uusi kirjailija, johon tykästyä!

Siitä kiittäminen on Saraa Ps. Rakastan kirjoja -blogista, jonka arpajaisista kirjan voitin :) Kiitos!

Pssst! Jori arvioi juuri Finlandia-palkitun Ennen päivänlaskua en voi -teoksen. Se olkoon seuraava Sinisaloni.

Kommentit

  1. Oioi! Kuulostaapa hyvältä! Mulla on kyllä seuraava Sinisalo jotain muuta, mutta tämä siis pitkälle listalle...

    VastaaPoista
  2. Meinasin juuri kommentoida, että lue seuraavaksi Ennen päivänlaskua ei voi. Linnunaivot oli hyvä, mutta Päivänlasku parempi (mielestäni)! Myös Sinisalon novellikokoelma Kädettömöt kuninkaat teki minuun vaikutuksen, ja "nykypäivän Kalevala" Sankarit oli kiinnostava sekin, joskaan ei noussut miksikään suosikikseni.

    Sinisalo on mielestäni varsin nerokas kirjailija: fiksu ja ajatteleva muttei tuputa mielipiteitään. Kirjoissa on vetävä tarinataso ja paljon asiaa mukana.

    VastaaPoista
  3. Minulla on tämä ollut jo monta vuotta omassa hyllyssä, ja vaikka kiinnostaa lukea tämä, niin se vain vielä on odottanut lukemistaan.

    Kiva oli siis lukea tästä arvostelu ja täytyy nostaa kirja pinossa ylemmäs selvästikin ;)

    VastaaPoista
  4. Booksy, suosittelen lämpimästi:)

    Jenni, puhut aivan asiaa. Minä ainakin olen sellainen lukija, että jos jotakin ajatusta tuputetaan liikaa, se alkaa ärsyttää kun oma oivaltamisen ilo jää saamatta. Mutta ainakin tässä Sinisalo osaa tuoda asian esiin ilman liiallista paatosta. Kivaa, paljon hyviä kirjoja on siis luettavana!

    Susa, nosta nosta, kannattaa!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaapa kiinnostavalta! Minä en ole vielä lukenut yhtään Sinisaloa, mutta tästä olisi varmaan hyvä aloittaa:)

    VastaaPoista
  6. Minä olen myös Sinisalon fani, voi kyllä. Tämä oli kevään kohokohtia, kun silloin alkuvuonna luin. Ja vieläkin mieleen palaa joitakin tunnelmia ja kuvauksia... aivan älyttömän upea kirja. Miksiköhän KAIKKI eivät lue tätä!

    Niin ja upea arvio! Nostit esille hyvin tuon, miten kaksi paikalle oikeasti kuulumatonta yrittää muka teknologisten huippuvarusteiden avulla selättää luonnon, mutta se ei käykään ihan niin.

    Minäpä laitankin lukulistalle Sinisalon Sankarit, se on jotenkin unohtunut. Meille Kalevalan ystäville ;) se antanee paljon!!!

    VastaaPoista
  7. Sanna, muista kirjoistahan en osaa sanoa, mutta minulla tämä ainakin toimi ensimmäisena Sinisalona hyvin :)

    Ilse, muistan kun luit tämän ja muistan vieläkin sen sinun sulkakuvasi, se oli jotenkin niin hieno!! Voi, sisäinen Kalevala-friikkini ;) suorastaan kihisee :D

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa hyvältä, täytyy laittaa lukulistalle. Luettuaan kirjailijalta yhden hyvän kirjan sitä kaipaakin vinkkejä mihin tulisi tarttua seuraavaksi.

    VastaaPoista
  9. Minä pidin tästä jopa enemmän kuin Päivänlaskusta, joka kyllä sekin on hieno ja vaikuttava kirja, mutta Linnunaivot imaisi minut silti enemmän mukaansa, ja on myös jäänyt syvemmälle mieleen kummittelemaan. Henkilökohtaisella listallani tämä on siis "parempi" kirja, vaikka ymmärrän kyllä miksi Päivänlasku on yleisesti ottaen arvostetumpi.

    Juuri tuo ihmisen itsekkyys ja elämyshakuisuus on niin hienosti kuvattu. Ja samaan aikaan kun pudistelin päätäni muka-ekologiselle elämysmatkailulle, olin kummallisen lumoutunut sen ääriolosuhteissa tapahtuvan vaelluksen kuvauksesta. jännittävän ristiriitaisia tunteita herättävän lukukokemus siis.

    VastaaPoista
  10. Jori, meillä menikin aikataulut ja vinkkaukset hyvin yhteen:)

    Liisa, aivan, tämä herätti ristiriitaisia tunteita! Näin niin paljon itseäni Jyrkissä, että hävetti. Mutta tuollaisella reissulla olisin kuin Heidi... tai en olisi, valittaisin varmaan koko ajan ja haluaisin kotiin :) En olisi voinut etukäteen kuvitella, että kirja, jossa ei tapahdu juuri muuta kuin että vaelletaan ryteikössä, voisi pitää niin hyvin otteessaan!

    VastaaPoista
  11. Lukeudun myös Sinisalo-faneihin. Esittelin kirjailijan tuotantoa keväällä osana NÖF-haastetta. Ennen päivänlaskua ei voi on merstarillinen! Koska luin sen ensimmäisenä kirjailijalta, ovat muut kirjat olleet jotenkin sen varjossa.

    Tätä kirjaa odotin ja luin sen hetimmiten kirjan ilmestyttyä. Ikävä kyllä kirja ei tempaissut minua mukaansa. Ärsyynnyin jotenkin siitä, miten alleviivaavasti ekologisuus oli kirjassa tuotu esiin. Saarnaamiseksi meni mielestäni paikoin. Suhteen kuvaus on kuitenkin aika piinaava - koko kirjan ajan säilyy sellainen Sinisalolle tyypillinen epätietoisuuden ja kummallisen tunnelman luoma jännite.

    Kuten sanottu, kaiken luen, mitä Sinisalo kirjoittaa. Lue ihmeessä Ennen päivänlaskua ei voi!

    VastaaPoista
  12. Kyllä tuo Ennen päivänlaskua ei voi alkaa poltella kovasti, kun kaikki niin kehuvat! Täytynee pistäytyä ensi viikolla kirjastossa.

    Niin, kyllähän tuo ekologisuus tulee tässä esille aika vahvana. Kuten aiemmin jo kommentoin, minä myös ärsyynnyn helposti liiasta alleviivaamisesta, mutta tässä se ei haitannut. Jotenkin Heidin hiljainen kapina kirjan loppuosassa pelasti paljon. Se teki tarinasta inhimillisemmän, eikä jäänyt sellaista fiilistä, että olemmepa me ihmiset nyt pahoja tai että kirjailija katsoisi muita ylhäältä päin. Mutta ymmärrän kyllä siis hyvin myös sinun fiiliksesi!

    VastaaPoista
  13. Vähän jälkijunassa kommentoimaan, mutta jee, oli kivaa lukea tämä arvostelu, minulla nimittäin odottaa LInnunaivot vielä hyllyssä! Ennen päivänlaskua ei voi oli tosiaan mahtava, odotan innolla arvosteluasi siitä. Suosittelen myös sitä Sinisalon novellikokoelmaa, oliko se nyt joku kuningas ja muita hämmmentäviä tarinoita tms. Mutta Sinisalo kyllä rokkaa tosiaan!

    VastaaPoista
  14. Tiedätkö, olen ihan älyttömän onnellinen että pidit tästä kirjasta ja se pääsi siis hyvään kotiin!! <3 :)

    Itsehän en ole toistaiseksi lukenut vielä yhtään Sinisaloa, ja kirjoituksesi luettuani ihmettelen miksen. :)

    Tämä menee tbr-listalle, voi kyllä! Kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista
  15. Sara kiitos vielä huippupalkinnosta. Pidän tätä kuin kukkaa kämmenellä. Odotan arviotasi!

    VastaaPoista
  16. Luin joskus yläasteikäisenä Sinisalon Ennen päivälaskua ei voi ja tykkäsin todella paljon! Sen jälkeen yritin Sankareita, mutta kirja ei napannut ollenkaan ja sittemmin en ole muita hänen kirjojaan lukenutkaan. Tekstisi kuitenkin sai minut kiinnostumaan Linnunaivoista sen verran, että ehkäpä tartun siihen joku päivä. :)

    VastaaPoista
  17. Pitää tulla sen verran raportoimaan, että olipas loistava kirja, tämä. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit