lauantai 3. tammikuuta 2015

Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006.


Ei tässä kirjassa ole kuin 478 sivua, mutta siitä huolimatta se on järkälemäinen. Niin fyysisen kokonsa kuin sisältönsäkin puolesta. Noiden sivujen aikana käsitellään kotimaisen rock-lyriikan ikonin, Juice Leskisen elämä kehdosta hautaan.

Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006 lienee yksi viime syksyn suurimmista kirjatapauksista. Vaikka ensimmäinen Juicen koko elämän kattava elämäkerta herätti kiitettävästi kiinnostusta jo etukäteen, taisi suosio ja kysyntä sittenkin yllättää kaikki. Uusintapainoksia on otettu, kirjailijaa on juoksutettu haastattelusta toiseen, Juicea käsittelevästä elokuvastakin on ollut puhetta. Hypetys ei sinänsä ole ihmeellinen asia. Juice Leskinen on yksi harvoista henkilöistä, jonka jokainen suomalainen tietää vielä kahdeksan vuotta kuoleman jälkeenkin. Nekin nuoren sukupolven edustajat tai vasta maahan muuttaneet, joille Leskinen saattaa olla tuntematon, ovat takuuvarmasti törmänneet hänen musiikkiinsa. Hänen suurimmat hittinsä soivat radiossa taajaan ja hämmästyttävän tuottelias ja monipuolinen taiteilija ehti tuottaa lukuisia hittejä myös muille artisteille, mahtuupa tuotantoon myös mm. runoja, lastenlauluja ja joululauluja kuten kulttimainen jouluralli Sika.

Antti Heikkiselle voi siis nostaa hattua jo siinä mielessä, että hän tähän suururakkaan tarttui, sillä Leskinen jos kuka elämäkertansa ansaitsee. Hattua on nostettava myös sille työmäärälle, jonka Heikkinen on tehnyt Leskisen elämänvaiheita kartoittaessaan. Lukemattomat haastattelut, lehtiartikkelit, videotallenteet ja äänitteet sekä luonnollisesti Leskisen koko tuotanto tuovat henkilökuvaan sävyjä ja syvyyttä. Leskinenhän oli varsin voimakas persoona, joka ihailun lisäksi herätti myös suurta ärtymystä. Medialle näyttäytynyt, paikoitellen varsin omanarvontuntoinen ja veemäinenkin taitelija Juice Leskinen kätki kuitenkin sisälleen ujon, hauraan ja rakkaudenjanoisen Leskisen Jussin, runoilijapojan Juankoskelta. Ei Leskinen pyrkinyt mitenkään aktiivisesti tätä puolta kavereiltaan peittämään, mutta Leskisen tunnettavuus ja suosio oli sen verran suurta Suomessa, että kovemman julkisen kuoren kasvattaminen itseä suojaamaan oli varsin luonnollinen kehityskulku.

Ei Heikkinen kuitenkaan maalaa kirjansa päähenkilöstä kuvaa väärinymmärrettynä marttyyrina, vaikka maestro itse joskus sellaista verbaliikkaa käyttikin. Kirjassa tuodaan varsin suoraan ja rehellisesti esille Leskisen elämän synkät varjot, niistä etunenässä alkoholismi ja vaikea luonne, jotka tekivät hänen lähellään olemisesta välillä hyvinkin vaikeata. Toisaalta kirjan alkuosa, jossa käsitellään varsin tarkasti Juicen lapsuuden ja nuoruuden vaiheet, antaa ymmärtämisen eväitä hänen myöhemmälle elämäntaipaleelleen. Lähtökohdat eivät olleet helpot, eikä leipä leveää, jos nyt ei suoranaista nälkääkään nähty. Kuolema vieraili kuitenkin Leskisten perheessä usein Juicen lapsuudessa ja nuoruutta vaikeutti vaikea ja suorastaan karmea suhde isäpuoleen.

Risainen elämä nojaa perinteiseen kronologiseen esitystapaan. Kirja alkaa Juankoskelta ajalta ennen Pauli Matti Juhani Leskisen syntymää ja päättyy moninaisten vaiheiden ja lukemattomien laulujen jälkeen Tampereelle Juhani Juice Leskisen kuolemaan vuonna 2006. Tekstiä värittävät lukuisat suorat lainaukset paitsi Juicelta itseltään myös hänen elämäänsä läheisesti tai satunnaisemmin liittyneiltä ihmisiltä. Myös Leskisen tuotanto esitellään tarkasti. Kertojana Heikkinen ei pyri itseään häivyttämään, vaan aika rohkeastikin tuo myös oman persoonansa tekstissä esiin, yltyen välillä viemään pohdintansa metatasolle saakka. Ratkaisu tuo kirjaan ihmisläheisyyden tuntua ja Juicen savolaiseen perimään ja myös hänen uraansa hyvin sopien itäsuomalaista tarinankerronnan sointia. Vaikka kyseessä on selkeästi faktoihin pohjautuva elämäkerta, lähentelee kerrontatapa toisinaan lähes romaanimaista kerrontaa. Risainen elämä onkin kaikkinensa miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Ehkä biisien tekstejä tulkitessa liikuttiin välillä vähän veitsenterällä sen suhteen, kuinka paljon tuotannosta voi vetää yhtäläisyysmerkkejä taiteilijan omaan elämään, mutta muuten pidin elämäntarinan esitystavasta kovasti.

Jotakin Juice Leskisen elämästä ja vaikuttavuudesta kertoo haastateltujen henkilöiden luettelokin. Mukana on luonnollisesti niin Juankosken kavereita kuin kotimaisen musiikin ykkösnimiä, mutta löytyypä joukosta myös esimerkiksi poliitikkoja aina ministeriin ja tasavallan presidenttiinkin asti. Juice ehti olla monessa sopassa mukana, mutta toisaalta ihan kenen tahansa elämäkertaprojektiin ei näin laajalla rintamalla mukaan lähdettäisi. Tämä kielii siitä arvostuksesta, jota Juicea kohtaan tunnetaan, eikä se arvostuksen tunne tätä elämäkertaa lukiessa ainakaan laannu. Itseäni en voi parhaalla tahdollakaan pitää pitkän linjan Juice-fanina. Toki olen minäkin viidennentoistayöni koulun musiikkitunnilla soittanut kuten sadattuhannet muut, mutta omassa nuoruudessani Leskisen suurin luomisvoima oli jo ehtynyt. Sieltä kultakaudelta mieleeni on kuitenkin jäänyt muisto, eikä yhtään vähempää kuin ensimmäinen muisto itsestäni laulamassa jotakin laulua. Kappaleen nimi oli Kaksoiselämää, joka ilmestyi Yölento-albumilla vuonna 1986.Olen siis ollut kolmisen vuotta vanha tuolloin. Ikävuosien tuomalla varmuudella kappaletta tulkitessani ("ehkä tilloin oppitin ittenikin") herätin jonkinmoista hilpeyttä kuulijoissa. Vaikutuksen biisi kuitenkin teki, sillä muistan miettineeni säettä: "Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään." Mietin kovasti, mitä se mahtoi tarkoittaa ja taisin asiaa joltakin isommalta kysyäkin. Vaikka lopullinen merkitys valkeni vasta myöhemmin, painui mieleeni jo tuolloin kolmevuotiaana varmuus siitä, että jonkinlainen perimmäinen totuus noissa virkkeissä tästä elämästä esitetään.

Sellainen tuntojen tulkki oli Juice Leskinen.

Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006.
Siltala 2014
478s.
Arvostelukappale

PS. Tänä vuonna kirjabloggaajat lukevat elämäkertoja ja minäkin tähän haasteeseen osallistun. Les! Lue! -blogin Reetan käyntiin polkaisemaa haastetta voi seurata Facebookissa Elämäkertahaaste 2015 -sivulla.

7 kommenttia:

  1. Komea elämäkerta, tosiaankin. Meillä tämä oli lukupiirikirjana ja herätti kovasti muistoja Juicesta. Vaikuttava kirja, joka teki Juicelle kunniaa ja toi Juicen persoonan hyvin elävästi mieleen.

    Onpa sinulla ollut jo pienenä Suomi-rockin perusteet hallussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti loistava elämäkerta lukupiiriin, sillä Juicesta kaikilla on jokin tuntuma ja muistoja olemassa.
      Perusteista voi kiittää teini-ikäisiä sisaruksiani, sain lapsena melkoisen syväsukelluksen 80-luvun nuorisokulttuuriin :)

      Poista
  2. Minä luen tätä parhaillaan. Todella tuhti kirja niin fyysisesti kuin sisällöllisestikin. Hieno toteutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Kiinnostava lukea, millaisia ajatuksia se sinussa kirvoitti.

      Poista
  3. Komialta kuulostaa! Juice ei itselleni sinänsä ole mitenkään läheinen artisti, mutta teos kiinnostaa. Hankinkin sen ovelasti isälle lahjaksi, ehkäpä saan sen jossain välissä lainaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isien lahjoihin kannattaa panostaa :) Itse ostin Jouni Tossavaisen tuoreen Savonia-voittajan isälleni isänpäivälahjaksi, nyt se odottelemaan jo hyllyssä ;)

      Poista
  4. Minullakin on tämä loppusuoralla! Palaan kommentoimaan paremmin, kunhan olen päässyt loppuun asti...

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...