Katja Ketun Kätilö (äänikirja)

Kätilö on varmasti ollut viime kuukausina kirjablogien suosituin kirja, kertoohan siitä jo Blogistanian Finlandian voittaminenkin. Katja Kettu muuten saa palkintonsa ensi torstaina 16.2. Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa kello 17, joten sinne kaikki kynnelle kykenevät!

Koska en ollut Kätilön lukijoiden eturintamassa, alkoi näin paljon suitsutusta saaneen kirjan lukeminen vähän hirvittää. Jotenkin se tuntui myös vähän "nähdyltä", kun siitä oli jo niin paljon lukenut. Siksi päädyinkin äänikirjaan ja ajattelin sen myös tuovan uutta näkökulmaa blogikeskusteluun.

Ihan ensiksi täytyykin sanoa kaikille, jotka äänikirjojen toimivuutta epäilevät, että parhaimmillaan kirja saa aivan uuden ulottuvuuden onnistuneen lukijan ansiosta! Ja Eija Ahvo teki Kätilössä aivan käsittämättömän hienon lukusuorituksen. Ihan keneltä tahansa ei onnistuisi uskottava lukeminen suomeksi, saksaksi, venäjäksi ja Lapin murteella, mutta ainakin minun korvaani kaikki kielet kuulostivat hyvältä. Muutenkin Ahvon eläytyminen toi kirjaan vielä ihan oman vireensä. Hyvä Eija Ahvo!

Entäs itse tarina? Kirja sijoittuu Petsamoon jatko- ja Lapin sodan aikaan. Villisilmä on punaorpo kätilö, kyläläisten hyljeksimä ikäneito. Hän rakastuu saksalaiseen, tai puoliksi suomalaiseen, upseeri Johann Angelhurstiin. Rakkautensa vuoksi Villisilmä seuraa miestä vankileirille, jossa hänelle pikkuhiljaa paljastuu sodan toinen, raaka ja ruma todellisuus. Ja kuitenkin se sekoittuu sydämen pakahduttavaan rakkauteen ja päättömään iloon siitä, että saa olla rakkaansa lähellä.

Tapahtuu kirjassa paljon muutakin. Mutta ne jotka Kätilön ovat jo lukeneet, tietävät mitä, ja ne joilla kirja on vielä lukematta, haluavat lukea itse. Ei siis enempää tarinasta, sitä paitsi kirjan tyylistä riittää mainittavaa.

Tyyliseikkoja Kätilössä piisaa. Kertojia on kaksi: Villisilmä ja Johann(es). Tarina ei etene kronologisesti vaan poukkoilee ajassa. Ratkaisu toimii, joskin on myönnettävä, että äänikirjoissa juonen suoraviivaisuus olisi aina parempi, mutta pienen alkuhankaluuden jälkeen tapahtumien tasalla pysyminen ei tuottanut kuuntelijalle suuria vaikeuksia. Kertojien lisäksi tarinassa on kehyskertomus, otteita kirjeistä ja päiväkirjamerkintöjä. Kaiken tämän Kettu onnistuu pitämään niin kiitettävästi kasassa, että Kätilö pitäisi ehdottomasti lukea uudestaan pelkästään näihin ratkaisuihin keskittyen.

Kirjan kolmas päähenkilö on kieli. Se on rikasta, väkevää ja elävää. Ronskia, rivoakin. Usein tämäntyyppinen kielenkäyttö kaunokirjallisuudessa haiskahtaa kohunkalastelulta ja ärsyttää minua, mutta nyt se ehdottomasti toimi. Ensinnäkin, päinvastoin kuin yleensä, tietty alatyylisyys ei ollut merkki sanavaraston vähyydestä, sillä Kettu pyöritteli kieltä häkellyttävän hienosti. Toiseksi aika ja paikka huomioonottaen kieli oli myös erittäin uskottavaa kaikessa karskiudessaan. Ainoastaan yhdessä kohdassa mieleeni tuli, että nyt rohkea ja uskalias nuori naiskirjailija hurmioitui vähän liikaa itsestään ja jäi junnamaan paritteluun silloin kuin tarina olisi kaivannut kuljettamista. Mutta tämä siis tuli mieleeni vain kerran.

Tekisi mieleni vielä kirjoittaa yhtä ja toista vankileireistä, joka on minulle jokseenkin tuttu aihe, mutta se menisi jo ohi aiheesta. Sitä paitsi ehkä palaan aiheeseen myöhemmin tällä hetkellä luvussa olevan Ruma sota -teoksen myötä.

Jos yritän tiivistää tunnelmani Kätilöstä, sanoisin, että se on voimakastunnelmainen ja elävä kirja. Ei missään nimessä hyvän mielen kirja, mutta rankasta aiheesta huolimatta ei liian ahdistavakaan. Jotenkin mieleeni tuli Sofi Oksasen Puhdistus. Tematiikassa on jotain samaa, samoin tyyliseikoissa. Puhumattakaan siitä, että molemmat ovat voimakkaita nuoria naisia, jotka ovat tarttuneet rohkeasti aiheisiin, joita on yleensä käsitelty kovin miehisestä perspektiivistä. Vaikka Kätilö on sotakirja, kerronnan fokus on yksilön kamppailusta mahdottomissa olosuhteissa ja sota on nimenomaan se olosuhde, ei päähenkilö.

Myös oma suhtatumiseni Kätilöön on aika identtinen Puhdistuksen kanssa. Molemmat ovat ansiokkaita, hienoja teoksia, joista en moitteen sijaa löydä. En kuitenkaan rakastunut kumpaankaan. Siitä huolimatta voin todeta  Kätilöstä hyvillä mielin saman kuin aikoinaan Puhdistuksesta: klassikko jo syntyessään.


Katja Kettu: Kätilö
Wsoy 2011
Äänikirja lukijana Eija Ahvo
10h 18min