lauantai 9. heinäkuuta 2011

Outi Pakkanen: Kissa kuussa


Olen etsiskellyt koko kesän oikeaa Kesäkirjaa. Sellaista, joka on nopea ja kepeä, jossa ei tarvitse käyttää aivoja muuhun kuin murhaajan selvittämiseen, joka ei järisytä maailmaa, mutta on viihdyttävä, ja niin tietenkin -kesäinen. Nyt pääsin jo aika lähelle. Pokkaritarjouksesta mukaan napattu Outi Pakkasen alkupään tuotantoa (1990) edustava Kissa kuussa oli sarjassaan melkein kympin suoritus.

Vähän kyllä nieleskelin, kun huomasin, ettei Anna seikkailekaan tällä kertaa Helsingissä vaan Porvoon maaseudulla. Pakkasen dekkareiden viehätys kun mielestäni rakentuu hyvin pitkälti taidokkaaseen Helsinki-kuvaukseen sekä ruokaan. Kirjallisia kulinaarisia elämyksiä oli toki tässäkin kirjassa tarjolla.

Sekalainen seurakunta kokoontuu Marja Leimo-Nikalan ja tämän perheen luo viettämään juhannusta. Nainen on paitsi isojen tyttöjen vaateliikkeen omistaja, myös kuulu keittotaidoistaan. Hän on myös pikkuisen topakka ja pahoissa riidoissa kaksoissiskonsa kanssa. Juhannusta saapuvat viettämään emännän tilitoimiston vähän kuivakas omistajapariskunta, näiden tuttava-insinööri poikansa ja kaikkien miesten päät pyörälle pistävän yhden yön tuttavuutensa kanssa. Samoin Marjan pikkuveli ja täti osallistuvat juhlintaan. Kun soppaa vielä hämmentää näyttävän paluun tehnyt sisko, uhkaa kaikkien juhannus mennä pilalle. Mutta vieläkin pahempaa on tulossa.

Pakkanen on rakentanut romaaninsa siinä mielessä mukavasti, että kirjan alkupuolen lukija saa paitsi nauttia perikansallisista juhannustunnelmista (kokko, sauna, uusia perunoita ja kossua) myös arvuutella, kuka mahtaa olla ruumis ja milloin murha tapahtuu. Kirja alkupuoli olikin parempi, sillä itse murhaaja selvisi minulle liian nopeasti (tai ehkä vain olen lukenut Pakkasia liikaa), joskaan motiivia en keksinyt.

Joka tapauksessa Pakkanen tarjosi taattuun tyyliinsä kepeää kesäviihdettä. Miljöökuvauksen mestari onnistui myös maaseudulla: järven ympärillä sijaitsevat talot kesäisine maisemineen piirtyivät lukijan mieleen elävästi. Plussaa toi myös itselleni nostaginen ajankohta: neonväriset havaijisortsit, kännykättömyys ja sen pohdinta, voiko opettajamiehellä olla pitkä tukka ja korvarengas loivat mielenkiintoista ja tahattomankin koomista ajankuvaa.

Jos siis klassinen suljetun paikan murhamysteeri ja suomalainen mökkijuhannus lieveilmiöineen kiinnostavat, tässä tarjolla on taattua lomalukemista!

2 kommenttia:

  1. Voihan jummi, tällaista Pakkasta en ole lukenutkaan, vaikka luulin alkupään kahlanneeni kokonaan... täytyy pitää alekoreja silmällä :-)

    VastaaPoista
  2. Jos nyt mainostetaan, niin ainakin täällä oli Suomalaisessa 3 pokkaria kympillä-laarista ;)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...