Caro Claire Burke: Eilisvuosi

Eilisvuosi lienee yksi syksyn odotetuimpia ja puhutuimpia kirjatapauksia. Ensinnäkin teos on malliesimerkki siitä, kuinka teoksesta voi tulla merkkitapaus jo ennen julkaisuaan. Caro Claire Burke on politiikka- ja kulttuuripodcastin juontaja ja hänen kirjoituksiaan on myös julkaistu eri aikakauslehdissä. Burkella oli siis esikoisromaanilleen jo valmiina yleisö, jolle hänen ajatuksensa olivat ennestään tuttuja. Markkinat haistoivat menestyksen: teoksen oikeudet myytiin 15 kustantamon huutokaupassa ja elokuvaoikeuksista kilpailtiin yhtä kiivaasti - voiton vei Amazon ja Anne Hathaway.

Mikään näistä asioista ei kuitenkaan himmennä romaanin hohtoa. Eilisvuosi on todella hyvä romaani. Eritoten siksi, että se osallistuu meneillään olevaan aikalaiskeskusteluun ja amerikkalaiseen kulttuurisotaan omalla, painavalla puheenvuorollaan. Ja Burkella selvästi on sanottavaa. Mietin kirjan lopussa, että jos joskus kirjoittaisin kirjan (ei ole tosin suunnitelmissa), haluaisin kirjoittaa niitä tasan tarkkaan yhden ja nimenomaan tähän tapaan kuin Burke. Loppuelämäni myhäilisin tyytyväisenä (arvattavasti matkalla pankkiin).

Eilisvuosi (Yesteryear) viittaa menneisiin päiviin, siihen kuuluisaan 'ennen vanhaan' -aikaan, jolloin kaikki oli paremmin: miehet miehiä, naiset naisia ja niin edelleen. Burke syväluotaa katseen amerikkalaiseen uuskonservatismiin, jossa koti, uskonto ja isänmaa sekä kaikki muut kuviteltavissa olevat perinteiset arvot muodostavat kunnon elämälle hyväksytyn kehikon. 

Kirjan nimi viittaa myös karjatilaan, jossa päähenkilö Natalie asuu yhdessä cowboy-aviomiehensä ja liudan lapsia kanssa. Tilalla asustaa toki myös melkoinen määrä palkollisia, jotka paitsi pyörittävät tilaa ja hoitavat lapsia, tuottavat myös Natalien suosittua somekanavaa. Tradwife-elämäntapaa henkivällä kanavalla Natalie tekee omin käsin leipää, kerää koriin munia omasta kanatarhastaan ja tietysti siinä sivussa myös myy verkkokaupan kautta kaikenlaista tavaraa, jotta seuraajat voivat hankkia edes pienen palan ihailemastaan (tai vihaamastaan) idyllistä.

Perheen elämä on suorastaan naurettavan täydellistä. Paitsi, ettei tietenkään ole.

Kirjan toisella aikatasolla Natalie herää kotoaan, joka kuitenkin on perustavalla tavalla erilainen kuin rakentamansa koti. Jollakin tapaa Natalie onkin joutunut 1800-luvulle ja joutuu nyt elämään perinteisen vaimon roolia todeksi ihan käytännössä. Leivän leipominen ja palttinaiset vaatteet näyttäytyvät kovin erilaisena kun kysymys onkin elämästä ja kuolemasta. Ja perinteisen vaimon asema kodinhoitajana ja synnytyskoneena on vähemmän hohdokas, kun jokaiseen synnytykseen voi kuolla, ja vaimo on miehensä vallan alla niin maallisen kuin hengellisen lain edessä.

Kirjan mysteeriosuus syntyy tästä arvoituksesta: - onko Natalie todellakin matkustanut ajassa, onko kaikki sairasta kidnappaajien juonta, vai mistä oikein on kyse? Samalla lukijalle selviää pikku hiljaa, kuinka Nataliesta tuli miljoonien seuraama sometähti, kuinka perhe päätyi asumaan maalle ja mitä kaikkea onkaan tapahtunut sen jälkeen.

Kirja ei ole aivan tasainen. Alku oli todella herkullinen ja koukuttava. Mutta jossakin vaiheessa kerrontaan tuli tyhjäkäyntiä. Kumpikaan aikataso ei tuntunut oikein etenevän ja jännitteen ylläpitämisessä oli pientä ongelmaa. Kirjan keskivaiheilta lähtien tarina alkoi kuitenkin taas vetää mukanaan ja vain vahvistui loppua kohti. Kirjan lopettamisen jälkeen olo oli melkeinpä pöllämystynyt. Henkilöt ja tapahtumat jäävät pyörimään mieleen.

Kirjallisessa tai kielellisessä mielessä Eilisvuosi ei ole erityisen poikkeuksellinen teos. Arvoitusromaanina se on kekseliäs, mutta aikalaiskuvana ja yhteiskunnallisena puheenvuorona se on suorastaan mestarillinen. Kaikki me tiedämme, kuinka syvästi kahtiajakautunut Yhdysvallat näinä päivinä on. MAGA-leirille uuskonservatismi, perinteiset perhearvot ja sen kautta naisten itsenäisyyden rajoittaminen ja sitominen kodin piiriin ovat keskeisiä opinkappaleita. Tähän maailmaan Eilisvuosi iskee. Jos ei olisi niin kylmäävää, naurattaisi melkoisesti, kun erästä pr-skandaalia ratkova asianarmeija-armeija pohtii, että miehen seksuaalinen ahdistelu painuisi unholaan nopeasti - mutta perheenäidin lesboepäilyt, sitä onkin vaikeampaa painaa villaisella.

Romaani on vahvasti ajassa kiinni siinäkin mielessä, että kaikenlainen country- ja cowboyestetiikka on tällä hetkellä supertrendikästä, olipa sitten kyse muodista, musiikista tai kirjallisuudesta. Toisaalta tosielämän kauhukertomuksia somevaikuttajien perheiden kulissien takaa alkaa tulla kiihtyvällä tahdilla julki. Tästä oivana esimerkkinä niin ikään tänä vuonna ilmestynyt Shari Franken Äitini talossa, jossa yhdistyy monta Eilisvuodesta tuttua teemaa: uuskonservatismi, perinteiset perhearvot, uskonnollisuus ja perhehelvetti somen kiillotetun kuvan takana. Suosittelenkin ehdottomasti Franken muistelmia Eilisvuoden lukupariksi.

Summa summarum. Hype romaanin ympärillä ei ole syntynyt tyhjästä. Eilisvuosi kannattaa lukea ihan jo siksikin, että siinä yhdistyy niin monta ajallemme tyypillistä ilmiötä. Mutta kyllä tämä on myös teos, joka jää mieleen pyörimään ja josta on kiva keskustella toisten kanssa. Lukupiireihin kirja on nappivalinta.

Caro Claire Burke: Eilisvuosi (Yesteryear 2026)
Gummerus 2026
Suomennos Outi Järvinen
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
Äänikirjan kesto 14h 19min