Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Tämä psykologinen trilleri tuli kuunneltua jo jokin aika sitten, mutta siitä kirjoittaminen on aina vaan jäänyt. Kertoo ehkä siitä, että kovin paljon kirjasta ei jäänyt jälkipolville raportoitavaa. 

Ei Stefan Ahnhemin Pimeään jäänyt toki huono kokemus ollut, mutta jonkinlainen tiivistys olisi ollut tarpeen. Äänikirjana lähes 19 tuntia kestävä teos vaatisi rautaisen juonen pitääkseen otteessa alusta loppuun asti.

Varsinaista tyhjäkäyntiä ei ollut, sen verran tiuhaan tahtiin ruumiita tuli - puhutaan siis kymmenistä kalmoista. Osa pääsi hengestään puolihuolimattomasti, osan kuolinkamppailua seurattiin piinallisen yksityiskohtaisesti. Olen omasta mielestäni aika herkkäsieluinen ihminen, mitä väkivallan kuvaukseen tulee, mutta ilmeisesti vuodet ovat kovettaneet: en kokenut kerrontaa ajoittaisesta raakuudesta huolimatta erityisen ahdistavaksi. MUTTA: keskustelimme kirjasta lukupiirissä ja osa oli jättänyt/harkitsi jättävänsä kirjan kesken sen väkivaltaisuuden vuoksi. Eli mitään cosy crimea tämä ei todellakaan ole.

Pimeään jäänyt on ilmestynyt kymmenen vuotta sitten ja avaa Fabian Risk -sarjan. Tänä vuonna on näköjään ilmestynyt sarjan kahdeksas osa Sukupolvi nolla. Monessa suhteessa kirja edustaa kunniakkaasti skandinaavisen nordic noirin perinteitä: skånelainen kaupunki, ruumiita, poliisi, jolla on yksityiselämä vähän rempallaan ja joka ei aina noudata sääntöjä, mutta esihenkilöt sietävät sitä, koska tuloksiakin syntyy. Ahnhem vinkkaa tässä suhteessa silmää niin lukijoille kuin kollegoille: kun tutkimukset laajenevat Helsingborgista Tanskan puolelle, Silta-televisiosarjaan viitataan muutamaankin kertaan.

Romaanin alussa Risk muuttaa perheensä kanssa takaisin lapsuuden kotikaupunkiin. Menneisyyteen viitataan usein (itse asiassa niin tiuhaan, että ajattelin tämän olevan jo toinen osa sarjaa), ja lukijalle muodostuu vaikutelma, etteivät asiat Tukholmassa ole menneet oikein putkeen - ei ammatillisesti, eikä avio/perhesuhteissakaan. Muutto uuteen ympäristöön on siis uusi alku ja uusi mahdollisuus.

Riskin kaavailema leppoisa kesäloma ei kuitenkaan ehdi edes alkaa, kun hän imeytyy mukaan murhatutkimuksiin uusien työkavereidensa kanssa. Vaikuttaa siltä, että joku tappaa Riskin vanhoja luokkakavereita. Melkoinen sattuma, kun Risk on juuri palannut kaupunkiin!

Aluksi ajattelin, että onpa tympeän suoraviivainen ja ennalta-arvattava juoni. Onneksi ei ollutkaan. Voin paljastaa, että Ahnhem on varannut tarinaan pari yllätystwistiä. Oikeastaan murhaajan taustamotiivi on aika hieno ja ajatuksia herättävä. Se onkin kirjan parasta antia, olkoonkin, että uskottavuudesta voi olla monta mieltä. 

Sen sijaan huomioni alkoi jossakin vaiheessa kiinnittyä kirjailijan/kertojan kehovihamielisyyteen. Sivuhenkilöitähän näin laajassa opuksessa riittää, joten ymmärrettävästi heidän luonnehtimisensa on tapahtuu tehokkaasti, muutamalla sanalla. Ulkoista habitusta kuitenkin kommentoidaan lähinnä kielteisessä mielessä ja yksinomaan henkilön kokoon liittyen. Kun peräkkäin tulee riittävän monta 'hyllyvää', 'pursuavaa', '25 vuotta ja 25 kiloa myöhemmin', 'liian pieni uniformu', 'hän oli ollut nuorempana kaunis' -kuvailua, se alkaa jo ärsyttää. Jos kirja olisi parikymmentä vuotta vanha, voisi ehkä ajatella aikojen olleen erilaisia, mutta vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassa moinen ei mene enää läpi.

Osin tästä johtuen, mutta muutenkin, tulen tuskin tarttumaan sarjan seuraaviin osiin. Lähes kaikki osat näyttävät olevan kestoltaan/pituudeltaan yhtä mittavia. Ja vaikka kirjan ohuus ei olekaan itseisarvo, niin investoidakseni näin paljon aikaa kirjaan ja kirjasarjaan, siitä pitää olla kiinnostunut huomattavasti enemmän.

Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt
WSOY 2016
Kääntäjä Laura Beck
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Kesto 18 45min