Nummisuutarit – joka menee pieleen

Kansallisen elävän kulttuuriperinnön listalle nostettu suomalainen kesäteatteriperinne koostuu muutamista tukevasti kiinnittyneistä elementeistä. Niitä ovat mm:

- hjuumoria ja/tai melodramaattisia tunteita

- juopottelua

- kiroilua

- pikkutuhmia vitsejä

- naiseksi pukeutuva mies

- harrastajanäyttelijät

- makkara

- vaihtelevien sääolosuhteiden armoilla oleminen

Uunituoreen Tahkon kesäteatterin avajaisesityksessä toteutuu tältä listalta moni kohta, mutta eivät kaikki. Silmiinpistävimpänä erona se, että näytelmää esitetään Sokos-hotellin jyhkeitten seinien suojissa. Jossakin vaiheessa iltaa huomasin vähän kaipaavani pikku hiljaa luihin ja ytimiin hiipivää vilua, mutta totuuden nimissä: enpä olisi ulkoilmateatteriin kylmänkalseana ja sateisena sunnuntai-iltana lähtenyt. Ja jos ankeahko kokoussali ei suoranaisesti hengikään kansallisromantiikkaa, oli luonto tuotu näyttämölle taitavasti videomuodossa,

Makkarakin jäi puuttumaan, mutta puutteen korvasi muu väliaikatarjonta. Harrastelijoita näyttämöllä ei niin ikään nähdä, olkoonkin, että kaikki esiintyjistä eivät nähtävästi ole Näyttelijäliiton jäseniä, kuten katsojat tulevat esityksen aikana kuulemaan.

Esitettävänä kuvaelmana on Aleksis Kiven ikiklassikko Nummisuutarit, yksi nerokkaimmista näytelmistä suomalaisessa näytelmäkirjallisuudessa ja allekirjoittaneen lempiteksti Kiven tuotannossa. Näytelmä on kokenut Antti Heikkisen käsikirjoittajan hyppysissä melkoisen muodonmuotoksen, mutta Kivensä tuntevat kyllä tunnistavat alkuperäisen uusien kerrosten alta. Heikkinen on käsitellyt Kiveä kunnioituksella ja selkeästi rakkaudella. Onpa mukaan ujutettu pätkä Leastakin.

Tahkolla katsellaan siis näytelmää, jonka nimi on Nummisuutarit - joka menee pieleen. Idea on tuttu  esimerkiksi Kuopion kaupunginteatterin taannoisessa suursuosikissa Näytelmä joka menee pieleen.  Näyttelijöitä näyttelevät näyttelijät yrittävät epätoivoisesti viedä esitystä maaliin, aina uusien vastusten häiritessä suoritusta.

Heikkisen lisäksi Tiina Naumanen, Janne Puustinen ja Antti Janka-Murros muodostavat nelikkoa huomattavasti runsaslukuisemman ensemblen. Oikein piti pariin kertaan tarkistuslaskea, tosiaanko nelikko handlaa keskenään kaikki roolit, mutta näin tosiaan on. Ja kun vielä liki koko ajan lavalla oleva Janka-Murros toimii näytelmän moraalisena selkärankana, muusikkona ja kertojana, jää toistakymmentä roolia kolmen näyttelijän harteille. Haasteessa onnistutaan erinomaisesti. Onnistuneiden roolisuoritusten ohella kekseliäs videoiden käyttö tuo esiintyjäkaartiin runsaudentuntua. Näinä aikoina tuntuu ihan luontevalta, että välillä esiinnytään etäyhteyden välityksellä.

Esitys alkaa nukketeatterilla. Videopätkien lisäksi näytelmään kuuluu runsaasti musiikkiesityksiä ja sketsihenkisiä kohtauksia, liikutaanpa välillä jo standupinkin alueella. Kuulostaa ylöskirjoitettuna sekavalta, mutta jotenkin mystisesti 'meikkaa senssiä' itse esityksessä. Ohjaaja Taava Hakalan ohjaukset eivät Kuopion kaupunginteatterissakaan ole olleet sieltä hillityimmästä päästä, ja tähän formaattiin rönsyily sopii erinomaisesti.

Kvartetti Naumanen, Heikkinen, Puustinen ja Janka-Murros ei esiinny ensi kertaa yhdessä ja sen kyllä huomaa. Yhteistyö on sulavaa ja lavakemia mutkatonta. Ilahduin kovasti siitä, että ehkä näytelmän tunnetuimman monologin esitti Tiina Naumanen, ja erinomaisesti muuten esittikin. Puustisen Esko oli kenties sympaattisin ja söpöin näkemäni tulkinta hahmosta, ja tämä on siis kehu. Heikkisen kyvyt nukettajana tulivat minulle vähän puskista, mutta eipä toisaalta ole tainnut tulla vastaan taiteenlajia, joka häneltä ei sujuisi. Jo ylempänä luonnehdin Janka-Murrosta selkärangaksi, hän tosiaan viettää lavalla suurimman osan ajasta ja toimii lukuisten hahmo- ja asujenvaihdon rytmittämässä esityksessä tarpeellisena yhteensitojana ja rauhoittavana tekijänä.

Väliajalla kysyin mukanani olleelta teiniltä - jolle Nummisuutarit on vielä vieras teos - pysyykö hän kärryillä. Kuulemma riittävästi ja mitä ehdin esityksen aikana hänen kasvonilmeitään tulkita, näytelmä myös viihdytti. Kotimatkalla tosin selvisi, että Satuhäät oli hänelle ihan outo konsepti. Totta tosiaan, Satuhäätkin on Nummisuutarin Eskon epäonniseen kosiomatkaan saatu sovitettua.

Mitä tulee alussa listaamiini kesäteatteriominaisuuksiin - pikkutuhmat vitsit, naiseksi pukeutuneet miehet, juopottelu ja kiroilu: check, check, check ja check. Toki liikutaan varsin tukevasti metatasolla satiiria tehden.

On kuitenkin todettava, että kaikenlainen rahvaanomaisuus sopii Kiven modernisointiin kuin nenä päähän. Sillä mistäpä muusta kansalliskirjailijan nemesis August Ahlqvist Kiveä syytti:

Hänen mukaansa Kiven kieli vilisee senlaatuisia sanontoja, "ettei niitä suvattaisi hollituvassakaan." 

Seitsemän veljestä oli

"... suomalaisen rahvaamme ilkeää häpäisyä, tekijä kun näet uskottelee, että kuvaukset ovat muka luonnonmukaisia. Tämä rahvas ei ole missään sellainen, eikä ole koskaan ollutkaan sellainen kuin tämän kirjan sankarit."

Jo aiemmin Ahlqvist oli kirjoittanut Kullervosta seuraavasti:

"Lopuksi on meillä syytä muistuttaa, ett’ei runouden ala ole leikkiketo, jossa poikain on lupa heittää kuperkeikkaa ja kävellä puujaloilla, vaan se yrttitarha, jossa kansan hengelliset hedelmät kasvavat, ja jossa ulosvalitut tietäjät hellin käsin näiden kukkasia hoitavat.”

Tahkon kesäteatteri jatkaa Kiven linjalla ja nimenomaan heittelee kuperkeikkoja ja keikkuu puujalkavitsien päällä. Viittaus Satuhäihin kansan syvien rivien ilmentymänä on siis kohtalaisen osuva.

Jos jotakin, suomalaiset haluavat kesäteatterissa nauraa ja Nummisuutarit -  joka menee pieleen viihdyttää ja ilostuttaa. Samalla se myös tekee kauniisti kunniaa Kivelle ja pilailee lempeästi niin teatterin kuin teatterin ystävienkin kustannuksella. 

Siispä, kun sadepilviä kertyy taivaalle ja tuuli puhaltaa Jäämereltä, kesäteatterista pääsee nauttimaan kuivin sukin Tahkolla. Tosin, kyllä tätä näytelmää kelpaa katsella poutapäivänäkin.

Nummisuutarit - joka menee pieleen
Tahkon kesäteatteri
Käsikirjoitus: Aleksis Kivi, Antti Heikkinen
Ohjaus Taava Hakala
Puvustus Elisa Soikkola
Tekniikka Osmo Partanen

Rooleissa: Antti Heikkinen, Antti Janka-Murros, Tiina Naumanen, Janne Puustinen
Esitykset 25.6.-8.8.2026