Vilja-Tuulia Huotarinen: Kaikki Saharasta

Ei ole mitenkään helppoa olla yhtä aikaa arkinen, ja samalla kuitenkin tämän näkyvän maailmamme rajat ylittävä. Sitä Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Kaikki Saharasta kuitenkin on.

Ei ole aina ihan helppoa olla myöskään nuori. Sahara on 15-vuotias ja lopettanut puhumisen. Hänen paras ystävänsä Tio on muuttanut toiselle puolelle Suomea. Eikä pelkästään muuttanut pois, vaan katkaissut välit kertakaikkiaan. Syystäkin Saharan läheiset; ystävät ja äiti miesystävineen ovat huolissaan.

Kyseessä ei ole Saharan ensimmäinen menetys: hänen isänsä on nimittäin kuollut Saharan ollessa aivan pieni. Omia muistikuvia isästä hänellä ei ole, mutta pohjoisessa on ravintola Keito, jossa edelleen soittaa isän vanha bändi.

Kun Sahara saa lisää mieltä järkyttäviä uutisia, jättää hän lapun äidille ja hyppää pohjoisen junaan.

Tähän asti kaikki on aika tavanomaista. Sen jälkeen juuri mikään ei enää olekaan tavallista.

Mukaan lähtee nimittäin sinitukkainen Xei, joka on... niin, mitä Xei oikeastaan on? Ainakin näkymätön kaikille muille paitsi Saharalle. 

Joskus juuri outous ja kummuus avaa ikkunan, antaa tilaa käsitellä sitä, mikä arjessa on raskasta ja synkkää. Saharan ja Xein junamatka Pohjanmaan halki kohti pohjoista on kaikkea muuta kuin tavallinen ja sen aikana Sahara käsittelee sitä, mitä on ollut ja sitä, mitä tulevaisuudessa on oleva.

Kirjan kerronta on tiheätunnelmaista ja tiivistä. Vähissä sanoissa sanotaan paljon. Ja myös silloin kun mitään ei sanota, sillä kirjan alkupuolellahan Sahara ei puhu! 

Kustantamon sivuilla kirjaa kuvataan hersyvästi kaurismäkeläiseksi roadtripiksi, joka on maustettu ripauksella fantasiaa. En osaa sanoa, kuinka hyvin nuorille lukijoille tämä luonnehdinta aukeaa, mutta erityistä kaurismäkeläisyyttä on nähtävissä erityisesti Arielissa, joka on paitsi junan konduktööri myös filosofi.

Pidin myös siitä, miten taiten kirjassa kurkistetaan olevaisuuden tuolle puolen: jokainen voi mielessään kuvitella sen lähettiläille haluamansa selityksen - tunnustuksellisen tai tunnustuksettoman. Ja vaikka näkyvän ja näkymättömän sfäärejä syleilläänkin, Saharan mielessä pyörivät asiat ovat kuitenkin kovin tuttuja ja tavanomaisia. Viime kädessä kai useimmissa mielessämme pyörivissä asioissa on kyse kuulumisesta johonkin, hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, halusta kiinnittyä ja toisaalta lentää vapaana.

Kaiken tämän Vilja-Tuulia Huotarinen tiivistää alle 200 sivuun mainiosti.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kaikki Saharasta
Tammi 2026
188s.