Ketja Kettu: Brita-Kajsa

Vuoden paras kotimainen romaani on tässä!

No, koska vuotta on vielä liki puolet jäljellä, olen valmis liudentamaan sen verran, että kyseessä on ainakin vuoden paras kotimainen romaani tähän mennessä. Vaan melkoinen ihmelaitos pitää sen kirjan olla, joka tämän kokemuksen pystyy ylittämään.

Katja Kettu on antanut äänen Brita-Kajsa Laestadiukselle, Lars Levi Laestadiuksen vaimolle. Tarina on fiktiivinen, mutta taustalla on hurja määrä taustatyötä, joten monet faktat ovat kohdallaan. Kuten se, että kuudennella kuulla raskaana ollut tomera nainen hiihti tulevan miehensä luokse Kaaresuvannon pappilaan, kun Lars Levi ei lupauksistaan huolimatta ilmaantunut korjaamaan Brita-Kajsaa vaimokseen. Piispa komensi papin vihille ja tuosta alkoi avioliitto, jonka aikana syntyi kaikkiaan 15 lasta. Brita-Kajsa tunnettiin yrttien tuntijana ja parantajana, ja tiettävästi hän oli suurena apuna miehensä työssä, hoiti Lars Levin reissatessa huushollin ja vieläpä papin tehtäviin kuuluneet säämittauksetkin.

Brita-Kajsa toisaalta oli ja toisaalta ei ollut juuri sellainen romaani kuin oletin. Aloitetaan siitä, mikä yllätti.

Pakko myöntää, että olin jo etukäteen päättänyt inhota Lars Levi Laestadiusta. Käsitys ensin viinaanmenevästä papista, sittemmin uskonnollisesta hurmahengestä, joka saarnausmatkoillaan oli myös tunnettu häntäheikki, asetti sympatiat jo lähtökohtaisesti hänen vaimonsa puoleen. Eikä tämä käsitys kirjan myötä kumoutunutkaan. Lars Levi epäilemättä oli monessa suhteessa vaikea persoona, raskas ihminen, eikä missään nimessä ihanteellinen aviomies.

Toisaalta, tämän miehen Brita-Kajsa valitsi, ehkä raskauden pakottamana ja uhmakkuuttaan, mutta silti. Minua yllätti, kuinka kauniisti Kettu toisaalta parin avioliittoa, erityisesti sen alkuvaiheita kuvaa. Rakkaus olisi kenties ollut liian suuri sana Brita-Kajsan suuhun, mutta oli kiintymystä, turvaa ja myös fyysistä vetovoimaa.

Kettu on kuvauksessaan rehevä. Pariskunnan seksuaalista iloa kuvataan antaumuksella. Kieltä ei ole kaunisteltu, eikä sensuroitu, mutta vaikutelma ei silti ole ollenkaan tunkkainen. Vitut sun muut nasahtavat paikalleen juuri niissä kohdissa kuin pitääkin.

Kettu on kertonut luoneensa kirjaa varten oman kiellellisen ilmaisun, "Ketun murteen", joka perustuu Lapin murteeseen. Kun en itse sieltä päin ole, en osaa arvioida, miltä tämä kieli murretta puhuvan korviin kuulostaa. Itseäni se kuitenkin viihdytti kovin, ja kirjan jälkeen aloin jo melkein itsekin haastella samaan tyyliin.

Tätä tiesin odottaa ja sitä myös sain:

Olen aikoinaan kuunnellut Kätilön Eija Ahvon lukemana, ja kuuntelukokemus oli kerrassaan upea. Siksipä likimain hypin riemusta tasakäpälää, kun huomasin Ahvon lukeneen myös Brita-Kajsan äänikirjaksi. Jos Kettu on luonut kirjaan kieleen ja antanut Brita-Kajsalle hahmon, Ahvo puhaltaa sen luennallaan henkiin. Olisin voinut kuunnella häntä loppumattomiin. Välillä jokin asia oli niin hykerryttävästi kirjoitettu ja Ahvon suulla lausuttu, että oli pakko kelata äänikirjaa takaisin päin ja kuunnella kohta kerran tai parikin uudestaan. Jos joku tekee lukijana kunniaa äänikirjalle, niin todellakin Eija Ahvo!

Kuuntelemisen aikana Brita-Kajsa muodostui läheiseksi. Kettu kuvaa elävästi arkea papin emäntänä; rouvasta on vaikea puhua, sillä Kaaresuvannon pappila oli pelkkä savupirtti, eikä työntäyteinen arki muuttunut sanottavammin sen kummemmaksi Pajalassakaan, jonne Lars Levi myöhemmin siirrettiin. Kansaa uskonnolliseen herätykseen käännyttänyt Laestadius oli epäilyttävä niin maallisen kuin kirkollisen esivallan silmissä. Siihen asti kätevästi viinan ja kolonialismin ikeeseen orjuutettu Lapin kansa kun alkoi herätyksen myötä saada itsetuntoa ja pitää puoliaan. Vaikea sanoa, kuinka vahvasti Lars Levi itse mielsi toimintaansa poliittiseksi, mutta on helppo ymmärtää, miksi häntä pidettiin tarkasti silmällä.

Miehen riehuessa maailmalla Brita-Kajsa hoiti talon, lapset, eläimet ja kyläläisten vaivat. Niin työteliäs arki kuin naiseuden ilot ja surut; seksi, synnytykset, vuoron perään elolle selviävät ja toisinaan kuolon korjaamat lapset, pettymykset ja pienet ilon pilkahdukset, muovaavat kaikki naisen sellaiseksi kuin hän on.

Kuten parhaassa kirjallisuudessa, romaani voi sinänsä kertoa yksittäisistä ihmisistä ja pienestä pisteestä historiallisella aikajanalla, mutta tarina laajenee universaaliksi kertomukseksi naisista kaikissa ajoissa ja kaikissa kulttuureissa. Elämä ei ehkä ole ollut helppoa, mutta juuri tällaisten viisaiden, sitkeiden, sisäistä voimaa hehkuvien ja voimakkaasti tuntevien naisten ansiosta olemme kaikki elossa.

Tätä lukukokemusta et halua jättää väliin.

Katja Kettu: Brita-Kajsa
Otava 2026
Äänikirjan lukija Eija Ahvo
Äänikirjan kesto 8h 18min