Virpi Vainio: Petsamon enkeli

Oikeastaan aika noloa, etten tiedä kovinkaan paljon Petsamosta ja nimenomaan ajasta, jolloin se kuului Suomeen maamme ensimmäisinä vuosikymmeninä.

On oikeastaan aika jännittävä ajatus, että Suomella on ollut pohjoinen satama Jäämerellä. Ja kuten Virpi Vainion romaanista Petsamon enkeli selviää, se on ollut varsin kansainvälinen paikka. Satamakaupungit tuppaavat olemaan, mutta Petsamo oli sitä jo syntyjään: kolttasaamelaiset, venäläiset, suomalaiset, norjalaiset. Rajat oli piirretty kartalle; käytännössä väki kulki ristiin rastiin, mutta oli eri ryhmien välillä jännitteitäkin. Suomalaisten suhtautumisessa paikallisväestöön oli aimo annos koloanialismia. Yksilötasolla Petsamo oli monelle seikkailuntäyteinen mahdollisuus aloittaa uusi elämä kaukana kotoa. Alkuperäisväestöön suhtauduttiin usein ylenkatseisesti.

Tästä Ylen jutusta opin paljon uutta Petsamosta ja suomalaisesta kolonialismista siellä.

Näistä aineksista Vainio on punonut historiallisen romaanin, joka aloittaa Petsamo-sarjan. Kuten kirjan esittelytekstissäkin todetaan, romaanin puitteet ja miljöö ovat mielikuvitusta kutkuttavia, mutta historialliset faktatkin pitänevät kuta kuinkin paikkansa. 

Eletään 1930-luvun loppua ja Petsamo on murroksessa. Väki on asunut Jäämeren rannoilla sukupolvesta toiseen, mutta suomalaiset tulokkaat ja toisaalta hiljalleen kiristyvä maailmanpoliittinen tilanne tekevät Petsamosta polttopisteen ja vakoilujupakan näyttämön. Kirjan päähenkilö Valeria Vedoroff on kirjan alussa korviaan myöten rakastunut ja muuttamassa etelään. Mies, joka lähti jo etukäteen yhteistä elämää valmistelemaan, ei kuitenkaan anna kuulua itsestään. Samaan aikaan Valerian isä pidätetään vakoilusta epäiltynä. Rehelliseksi ja rauhalliseksi tiedetty ikonimaalariko vakooja?

Valerian ruusunpunaiset tulevaisuudenkuvat vaihtuvat nopeasti arkisempiin ja realistisempiin. Hän tutustuu onneksi Petsamoon muuttavaan valokuvaajaan ja taidemaalari Maijaan, josta saa ystävän ja työnantajan. Maija kuuluu juuri niihin seikkailijoihin, jotka ovat lähteneet rakentamaan omaa elämää Jäämeren rannalle.

Vuosien päästä vastavalmistunut poliisi Antti Teerikallio palaa Petsamoon, vastentahtoisesti. Täällä on paljon sellaista, minkä hän on jättänyt taakseen ja koittanut unohtaa. Menneisyys on kuitenkin häntä vastassa. Päänvaivaa tuottaa myös rajavartioston johtajan murhatutkinta sekä kireähköt suhteet valtiolliseen poliisiin, jolla myös on edustus Petsamossa.

Petsamon enkeli alkaa melko tavanomaisena, joskin nykypäivän näkökulmasta ympäristöltään eksoottisena historiallisena ihmissuhderomaanina, mutta muuttuu nopeasti paljon moniulotteisemmaksi tarinaksi. Romaani onkin sekoitus historiaa, vakoilujännitystä, dekkaria, ihmisoikeusasiaa. Romantiikkaakin mahtuu mukaan.

Opin romaanista paljon uutta. Nikkelikaivoksen ja sen merkityksen alueelle ja sen muutokselle toki tiesin, mutta aivan uutta tietoa oli, että Valpo pidätti yli 100 henkilöä vuonna 1939 vakoilusta epäiltynä. Kalastajat ja poromiehet olivat kulkeneet vuosisatojen ajan apajillaan maiden rajoista välittämättä, mutta nyt toiminta nähtiin epäilyttävänä. Kidutusta, jota kirjassakin kuvataan (lukijan kannalta onneksi toisen käden kuvauksena), käytettiin tunnustusten hankintaan. Selvää on, että saamelaiset edustivat niitä "toisia" joiden niskaan oli kätevää vyöryttää synti jos toinenkin.

Kun lueskelin taustoja Wikipediasta, selvisi, että oikeudenkäyntiasiakirjat ovat olleet salaisia vuoteen 2013 saakka. Tämä selittänee osittain sen, ettei tapaus ole tullut vastaan sen paremmin peruskoulussa, lukiossa kuin edes Suomen historian opinnoissa yliopistossakaan. Ja eipä kyseessä ole kovin kunniakas luku Suomen valtion historiaa muutenkaan - ihmekös tuo, että asiasta on mieluiten vaiettu.

Jos aihe on historiallisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeä ja kiinnostava, pidin myös tavasta, jolla Vainio kuvailee Petsamon pohjoista luontoa. Lapin luonnon karusta kauneudesta ja  lumosta lumoutuville kirja onkin nappivalinta.

Kirja päättyy talvisodan kynnykselle ja sarjan seuraavassa osassa, Turjanmeren tyttäressä eletään välirauhan aikaa. Kolmaskin osa, Ristitunturi, on tulossa WSOY:ltä vielä tänä vuonna. Sen sijaan Storytelin käyttäjät pääsevät kuuntelemaan kirjan jo nyt, koska sarja on julkaistu ensiksi Storytel Originalina. 

Minulla on historiallisia romaaneja nyt aika monta jonossa, joten taidan jättää tämän kakkososan tulevaisuuteen odottelemaan. Aivan niin paljon en siis hurmioitunut, että tuntisin välitöntä pakkoa jatkaa sarjan parissa hetimmiten. Mutta ensikosketus Vainion tuotantoon oli ehdottomasti positiivinen ja minulla tuntuu olevan vielä paljon opittavaa, joten palannen Petsamoon, kunhan aika on sopiva.

Virpi Vainio: Petsamon enkeli
StorySide 2024
Äänikirjan kesto 9h 22min
Lukija Anna Saksman