Riina Tanskanen: Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä

Vaikka Riina Tanskasen Tympeät tytöt on ollut minulle jo pitkään somesta tuttu, luin vasta tänä talvena ensi kertaa Tympeät tytöt -sarjakuva-albumin. Tympeät tytöt - Luokkakipuja oli niin hieno ja ajatuksia herättelevä lukukokemus, että sitä piti saada lisää. Hankin oitis kirjahyllyyni myös Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä -kirjan, teoksen, josta Tanskanen muun muassa palkittiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla vuonna 2022.

Palkinto on mennyt aivan oikeaan osoitteeseen. Oivaltavien tekstien ja valloittavien kuvien kautta Tanskanen sanoittaa sellaisia vaikeita tunteita, kipeitä kokemuksia ja näkymättömiä rakenteita, joiden olemassaolon kyllä tuntee, mutta kenties ensimmäistä kertaa tiedostaa vasta Tympeiden tyttöjen myötä.

"TÄMÄ!! Siis juuri tämä!" nuori nainen sanoi osoittaen erityisen hyvin omiin kokemuksiin sattuvaa kuvaa. Ja kohta: "Aaarrgh! Miten tämä sarjakuva kertoo just musta??!"

Nämä olivat ihan aitoja lainauksia, joskin jonkun sanan saatoin muistaa väärin. Sanoma oli joka tapauksessa tuo. Ja ihan samanlaisia tunteita koin minäkin kirjaa lukiessani. Kirjan hienous ja maailman kamaluus piilee siinä, että lähes jokainen nainen tai tyttö iästä tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta on törmännyt samoihin sortaviin valtarakenteisiin ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Siihen, että joutuu tekemään kaksin verroin töitä päästäkseen sinne, mihin "sopivampaa" sukupuolta edustajat pääsevät usein sen kummemmin ponnistelematta.

Eevasta se jo lähti.

Kirjan kaari alkaa lapsuudesta ja tyttöydestä. Onhan se hämmentävää, kun viimeistään kymmenen ikävuoden paikkeilla lapsi ei enää olekaan vain lapsi, vaan hän on ensisijaisesti tyttö. Miksi tyttölapsi ei voi uida olemattomat rinnat paljaina, mutta poika voi? Murrosiän ja vartalon kehittymisen myötä on viimeistään selvää, minkä kautta nuoria naisia arvioidaan. Kuinka luovia maailmassa, jossa altistut jatkuvasti objektisoivalle katseelle ja sinua yhtä aikaa palkitaan ja rangaistaan omasta ulkonäöstäsi?

Osa tytöistä ratkaisee ongelman olemalla pick me -girl, tämäkin termi kirjassa selitetään. Samoin kuin se, kuinka vahingollista on (ja toisille suosiollista), että naiset kilpailevat keskenään, sen sijaan että yhdistäisimme voimamme ja nostaisimme toinen toista.

Pelottavan olennon muuttuva keho on uhka yhteiskuntajärjestykselle!

Pidän kovasti Tanskasen piirrostyylistä. Se on selkeä ja karnevalistinen. Ja haastaa sopivalla tavalla lukijaansa venyttäen soveliaisuuden rajoja. Tästä loistoesimerkkinä kirjan kertojahahmo, Pimppienkeli, joka tosiaan vilauttelee aina silloin tällöin, mutta vielä riemullisemmin päästää *pask* ja *pier* ääniä juuri sellaisten hahmojen naamalle, joille se on erityisen tarpeen. Tanskanen yhdistää tyttömäiseen vaaleanpunaiseen hattaraan sellaista ruumiillisuutta, mitä perinteisesti ei pidetä naisellisena: kainalokarvoja - ai kamalaa, viiltelyarpia - ei todellakaan seksikästä. Ajatella, että hahmot voivat olla olemassa myös muuten kuin miehistä katsetta miellyttääkseen!

Ei kirja kuitenkaan typisty pelkkään mies-nais-asetelmaan. Tanskanen käsittelee tyttöyttä ja naiseutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Ja myös sellaisena, millaiselta se tuntuu ihmisen sisällä.

Haluaisin palavasti tietää ja kuulla, kuinka miehet Tympeät tytöt näkevät ja kokevat. Erityisesti sellaisen maratoonaavan keski-ikäisen virkamiehen näkemys kiinnostelisi. Uskallan väittää, että moni mies kyllä tunnustaisi Tympeiden tyttöjen sanoman tärkeäksi, mutta samalla pitäisi Tanskasen esitystapaa kärjistettynä ja liioiteltuna. Mutta kun se ei ole sitä! 

Todellakin suosittelen kirjaa pakolliseksi lukemistoksi kaikille sukupuolille - voisiko sen liittää peruskoulun opetussuunnitelmaan?

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä
Into 2021
160s.