Maija Kajanto: Tilinpäätös

Yksi kevään odotetuimmista kirjoista (ei vain minun, vaan monen muunkin lukijan kohdalla) lienee Maija Kajannon Tilinpäätös. Kyseessä on Puistokadun pesula -sarjan toinen osa (sarjan ensimmäisestä romaanista, Pyykkipäivästä, voit lukea täältä).

Ensimmäisessä romaanissa seurattiin Inkaa, joka perustaa Puistokadulle pesulan. Pesulan ympärille kerääntyy nopeasti monenkirjava ystäväpiiri. Tilinpäätöksessä päärooliin astuukin Inkan ystävä ja kirjanpitäjä Assi.

Haastattelin Maija Kajantoa Kuopion kaupunginkirjastolla, ja hän kertoi, miten moni Pyykkipäivän lukenut on uudesta päähenkilöstä kuultuaan ihmetellyt, että kuka onkaan Assi? Juuri siksi hän onkin hykerryttävä hahmo päähenkilöksi - sivuhenkilö, joka nyt astuu paitsi kirjan myös oman elämänsä päähenkilöksi.

Assi on nelikymppinen, lapseton, pitkässä avosuhteessa elävä nainen, jonka elämä on "ihan hyvää". Kun hänen uusien ystäviensä elämässä tapahtuu kaikkea uutta ja jännittävää, Assi huomaa olevansa kateellinen. Muutos kelpaisi hänellekin. Assin sisko ei ajatusta ymmärrä: kahden erityislapsen äidin näkökulmasta siskon elämä on silkkaa ruusuilla tanssimista. Tyynen pinnan alla kuitenkin kytee:

"Hän oli tosiaan aina elänyt vähän niin kuin elokuvien sivuhenkilöt, ollut paikalla kun tarvittiin ja antanut toisten loistaa. Ja nyt, kun hän tarvitsi apua tai sisältöä, toiset olivat kyllä valmiita auttamaan. Mutta edelleen Assilla on kiusallinen tunne, että hän ei ollut elokuvan päätähti, joka päätti asioista tai teki rohkeita ratkaisuja. Hänen ratkaisunsa olivat aina olleet liiankin järkeviä."

Maija Kajanto kertoi Tilinpäätöksestä ja muustakin tuotannostaan Kuopion kaupunginkirjastolla 23.4.2026. Kuva: Kuopion kaupunginkirjasto. 

Tilinpäätös on ainakin kahdessa suhteessa poikkeuksellinen feelgood-kirja. Ensinnäkin, yleensä tarina alkaa suuresta muutoksesta: parisuhde päättyy, työt loppuvat, muutetaan toiselle paikkakunnalle, vaihdetaan ammattia. Nyt fokus on ajassa ennen tuollaista myllerrystä: Assi voisi aivan hyvin jatkaa elämäänsä samoilla vakailla raiteilla, mutta hän astuu kohti muutosta. Ja tuleehan sieltä universumilta siihen vähän apua lomautuksen muodossa.

Toinen merkittävä eroavaisuus genren tyypillisiin piirteisiin on, että kirjassa on vain hyvin vähän, jos ollenkaan, romantiikkaa. "Niinpä, eikö olekin ihanaa?" totesi kirjailija, kun asiaa häneltä haastattelussa kysyin. Ja voin tosiaan vahvistaa, että kyllä, olipa ihanaa! Itse asiassa en romantiikan puutetta edes huomannut kuin vasta ihan kirjan loppumetreillä. Miten virkistävää, että aina ei tarvita prinssiä valkoisella orhilla pelastamaan.

Maija Kajanto onkin ymmärtänyt jotakin olennaista feelgood-kirjallisuuden lukijoista. Emme me välttämättä kaipaa romantiikkaa (vaikkei se pahitteeksikaan toisinaan ole). Hyvän mielen kirjallisuudesta ei kenties etsitä edes turvaa, vaikka niin on arveltu näinä turbulentteina maailmanaikoina. Itse asiassa lukijat kaipaavat muutosta, ja uskoa siihen, että jokainen meistä voi tarttua puikkoihin ja olla oman elämänsä päätähti. Eli tehdä juuri niin kuten Assi ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle - omilla ehdoillaan.

Sain tekstin luettavakseni ennen viime viikon haastattelua. Ajattelin valmistautumismielessä silmäillä tekstiä sieltä täältä. Aloitin alusta, ja havahduin transsista ensimmäisen kerran 90 sivun kohdalla. Ja ihan pakko oli lukea kirja vielä samana päivänä loppuun saakka. Se kertokoon kaiken olennaisen siitä, miten tarina ja Kajannon kerronta rullaa. Hyvin.

Mistä tulikin mieleeni:

Rullaati rullaa, Hyvää Vappua!

Maija Kajanto: Tilinpäätös
WSOY 2026
292s.