Max Manner: Kuollut kuin kivi

No nyt, todellakin dekkari minun lukumakuun!

Max Mannerin uusi Murhaloru-trilogia alkaa romaanilla Kuollut kuin kivi. 

Roosa Viima on juhlittu dekkarikuningatar. Kirjan alussa hänen kotonaan vietetään uusimman romaanin julkkarijuhlia. Paikalle on kerääntynyt perhettä ja lähimpiä ystäviä, kustantamoväkeä, valittu joukko faneja ja kirjavaikuttajia. Viimaa työlästyttää menestysimagon ylläpitäminen, mutta ei hän osaa olla sitä ilmankaan.

Juhlien loputtua yläkerran kylpyhuoneesta löytyy ikävä yllätys: peiliin on kirjoitettu huulipunapuikolla karmiva loru ja pöydällä on kivi. Roosa hälyttää paikalle ystävänsä, rikoskomisario Risto Vasaman, mutta tämä ottautuu asian tutkimiseen toden teolla vasta sitten, kun kiviä ja loruja löytyy muualtakin. Tapahtuu brutaali murha, ja ihmiset Roosan ympärillä näyttävät olevan vaarassa. Kuka on vainon takana?

Tapausta tutkiessaan Vasama kaivaa naftaliinista vanhan sarjamurhaajatapauksen ja käy jututtamassa vankilassa Hannibal Lecter -tyyppistä julkkismurhaajaa - voisiko nyt tutkinnassa olevien tapausten takana olla joku idolinsa tyyliä jäljittelevä ihailija?

Manner ei varsinaisesti keksi kirjassa pyörää uudestaan, pikemminkin päin vastoin. Hän on nimittäin kerännyt dekkarigenren tärkeimmät konventiot yhteen ja hyödyntää niitä niin taitavasti, että pyörät pyörivät sulavasti ja hyvin öljyttyinä. Lukijan tarvitsee vain nauttia kyydistä. 

Aivan erityisesti pidin siitä, kuinka taitavasti Manner kuvaa tarinan henkilöitä. Varsinkin Roosa Viima on tyyppinä mainio. Narsistisia piirteitä omaava, päihdeongelmainen kirjailija on maineensa vanki, jonka olemus heilahtelee hetkittäisistä selväjärkisyyden ja nöyryyden hetkistä todelliseen arvonsa tuntevaan diivailuun. Kuvaus on ihailtavaa. Kivi ei ole millään muotoa miellyttävä ihminen, mutta se ei estä lukijaa samaistumasta hänen tilanteeseensa. Manner pöllyttää samalla, ikään kuin silmää iskien, myös kirja-alaa ja toisaalta näyttää senkin, millaisten paineiden, ristiriitaisten tunteiden ja odotusten kanssa kirjailija ja kustantajat voivat elää.

Roosa Kiven vastakohtana Risto Vasama taas on rauhallinen, leppoisa ja asiansa osaava hahmo, jonka huomaan on helppo uskoa murhatutkimus, omaisuus ja oma henkikin. 

Kirjan loputtua huomasin, että mitäänhän tässä ensimmäisessä osassa ei oikeastaan vielä selvinnyt. Mutta niin taitavasti Manner juonta kuljettaa, ettei se edes ärsytä yhtään, vaan kirjan voi lopettaa lukurupeamaan tyytyväisenä. Tyytyväisyyttä lisää sekin, että jatkoa on jo tulossa, seuraava osa Viiltävä kuin paperi ilmestyy elokuussa 2026.

Max Manner: Kuollut kuin kivi
Bazar 2026
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Äänikirjan kesto 11h 38min