Eero Hämeenniemi: Kulkija Venetsiassa

Jatketaan viime viikolla alkanutta Italia-kierrostani. Joel Haahtelan Talvikappelin jälkeen oli luontevaa siirtyä kuuntelelmaan Eero Hämeenniemen Kulkijaa Venetsiassa.

Teokset keskustelivat keskenään mainiosti. Haahtelan romaani sijoittuu Mustan surman aikaan 1300-luvulle, ja Hämeenniemi kuljettaa kerrontaa luontevasti halki ajan ja vuosisatojen. Kirjailija kuljeskelee Venetsian kapeilla kujilla nykyhetkessä, aistii kaupungin tunnelmaa. Aina välillä palataan 1600- ja 1700-luvuille fiktiivisten tarinoiden muodossa. Yhdistävänä tekijänä ovat kalterit ja muurit. Kuten Hämeenniemi kirjoittaa: 

Venetsia on vankiloiden kaupunki: nunnat, orpotytöt, juutalaiset, kurtisaanit. Liian pyhiä, viattomia, viekkaita tai siveettömiä kulkemaan vapaana öisin. (Siteeraan ulkomuistista, mahdolliset virheet ovat siis muistini tekosia)

Kaiken keskiössä ovat orpokodeissa asuvat tytöt, joita ohjasivat muusikot ja nunnat. Ristikoiden takaa kaikuva laulu oli Venetsian tavaramerkki. Usein orpotytöt olivat kurtisaanien lapsia. Nunnat, kurtisaanit, orpotytöt - naisia kaikki. Epäilyttävyydessään samaan kastiin kuuluivat juutalaiset, jotka myös suljettiin omille alueilleen, ja joita siedettiin vain tiukoin rajatussa, omassa (ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömässä) kontekstissaan.

Eero Hämeenniemi on säveltäjä, joten juuri musiikin valitseminen venetsialaisten tarinoiden moottoriksi on luontevaa. Hän osaakin fiktiivisissä kohtauksissa kuvata musiikin vaikutusta, säveltämistä ja esittämistä kiehtovasti. Ylipäänsä kerronta etenee taitavasti ja pidin kovasti erityisesti juuri historiallisista osuuksista. Henkilöiden ajattelun kuvauksessa oli syvästi inhimillinen ja humaani ote.

Minulle tämä muurien ja kaltereiden täyteinen retki Venetsiassa oli siinä mielessä korjaava kokemus, että Venetsia on kenties ainoa kolkka Italiassa (ainakin niistä, joissa olen käynyt), missä en viihtynyt ollenkaan. Ajankohtakaan ei toki ollut optimaalisin. Kolea ja kostea, sateinen päivä maaliskuussa heti karnevaalien jälkeen. Sen paremmin kaupunki kuin kaupunkilaisetkaan eivät olleet parhaimmillaan.

Ei kovin tyytyväinen kulkija Venetsiassa :)

Teimme tuolloin myös sen virheen, että liikuimme kaupungissa jalan, emme veneellä. Selkeästihän vanha Venetsia on rakennettu vesiliikenteen, ei jalankulkijan ehdoilla. Siksi olikin kiinnostavaa kulkea Hämeenniemen mukana samoja kujia nimenomaan jalkaisin. Se, mikä minulle näyttäytyi tuskastuttavana sahaamisena edes takaisin, onkin Hämeenniemen seurassa oikea tarinoiden, aistielämysten ja menneisyyden jälkikaikujen aarreaitta.

Fiktiivisissä tarinoissa on monia kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja hahmoja. Jostakin syystä minua liikuttivat eniten ne papit ja munkit, jotka pitivät tai olisivat halunneet pitää tyttöjen ja naisten puolia isien, veljien tai muun patriarkaalisen yhteiskunnan osien mielivaltaa vastaan. Joskus jo empatian kirjoittaminen auki on todella tärkeää.

Kulkija Venetsiassa osoittautui siis erinomaiseksi nojatuolimatkaksi Venetsiaan. En tiedä, tulenko menemään sinne tämänkään kokemuksen jälkeen koskaan enää fyysisesti. Ehkä onkin niin, että Venetsia on parhaimmillaan tarinoiden tasolla.

Eero Hämeenniemi: Kulkija Venetsiassa
Basam Book 2022
Lukija Ari Turunen
Äänikirjan kesto 5h 18min