Anni Marttinen: Hattaratalous

Hyvää alkanutta vuotta 2025!

Alkaa olla jo perinne, että vuoden ensimmäinen postaus on samalla vuoden viimeinen esiteltävä kirja. Olen sillä tavalla järjestelmällinen luonne, että haluaisin aloittaa vuoden ihan kokonaan puhtaalta pöydältä. Käytännössä olen sellainen huithapeli, että harvoin se ihan niin onnistuu. Anni Marttisen Hattaratalouden kuuntelin jo joulukuun alussa, mutta työreissujen, sairastelujen ja muutaman muun muuttuvan tekijän vuoksi en silloin ehtinyt kirjasta mitään kirjoittaa.

Tietokirja oli lukupiirikirjamme, ja ehdotin sitä meille luettavaksi, koska työkavereista koostuvassa porukassa puhumme usein kestävään kehitykseen ja yhteiskuntaan liittyvistä teemoista. Olemme siitä onnellisessa asemassa, että korkeakoulussamme paitsi koulutetaan uusia ammattilaisia myös tehdään jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä - muutetaan maailmaa - kuten työnantajamme slogan kuuluu, joten arvelin Marttisen raikkaiden talousnäkemysten resonoivan kollegoissa ja herättävän keskustelua.

Olen seurannut Marttista jo useita vuosia sosiaalisessa mediassa. Ihan alkujaan huomioni taisi kiinnittyä hänen värikkääseen olemukseensa ja setäselittämistä kavahtamattomaan asenteeseensa Ylen asiaohjelmissa, jossa hän oli usein asiantuntijana puhumassa. Tuolloin Sosten pääekonomistina työskennellyt Marttinen taisi esitellä itsensä instassa twerkkaavaksi taloustieteilijäksi tms. Tykästyin heti hänen feministiseen ja ekologiseen talousajatteluunsa, joka kyseenalaistaa BKT:n jatkuvan kasvun itsestään selvänä onnistumisen mittarina ja tavoitteena.

Toki olin kuullut aiheesta jo aiemmin yliopisto-opintojen yhteydessä, istutettiinhan kaikki yhteiskuntatieteiden tulevat opettajat 2000-luvun puolivälissä viisi tuntia kerrallaan kestäneille kansantaloustieteen luennoille! Uudestaan aihe tuli vastaan opiskellessani pari vuotta sitten yliopistossa viestinnän johtamista ja vastuullisen ja kestävän kehityksen opintoja. Vastuullisen taloustieteen opintojakso perustui vahvasti Kate Raworthin Donitsitaloustieteeseen, kirjaan jota suosittelen ihan kaikille luettavaksi. Ainakin pari ensimmäistä lukua pitäisi olla peruskoulussa pakollisena lukemistona. Myös Marttinen oli yksi opintojakson vierailevista luennoitsijoista. Hattaratalous-kirjassaan hän mainitseekin Raworthin yhdeksi keskeisistä innoittajistaan.

Hattaratalouden ajatus on tuoda taloustieto ja -ymmärrys kaikkien ulottuville. Talouskieli on kieltämättä usein ulossulkevaa, isojen poikien leikkejä, joihin kaikki eivät ole tervetulleita. Marttisen missio on esittää asiat kansantajuisesti, avata keskeisten käsitteiden merkitys sekä kyseenalaistaa bruttokansantuotteen mittaamisen hegemonia-asema ja Suomessakin vallitseva leikkauspolitiikka. Marttinen mainitsee myös haluavansa tuoda talouspuheeseen mukaan pehmeitä arvoja kuten empatian, luonnon, yhdenvertaisuuden ja inhimillisyyden.

Olen samaa mieltä siitä, että demokratian kannalta on olennaista saada mahdollisimman moni ymmärtämään ja kiinnostumaan taloudesta. Ottamatta sen kummemmin kantaa mihinkään: kun hallitus sanoo, että on pakko leikata, olisi kansalaisen kannalta erittäin tärkeää omata riittävä tieto ja ymmärrys väitteen paikkansapitävyyden ja edelleen ehdotettujen keinojen oikeellisuuden arvioimiseen. Uskallan väittää, että tätä ymmärrystä ei suurella yleisöllä ole ja kuljemme perässä kuin kuuluisat pässit narussa.

Pitääkseni tekstin objektiviisena pidän tarpeellisena tuoda esille myös sen, ettei Marttinenkaan ihan Robin Hood ole: hänellä on myytävä Hattaratalouskurssi-tuote sekä käsittääkseni hän on myös väläytellyt politiikkaan mukaan lähtemisellä, kirjan loppuosaa voikin jo pitää jonkinlaisena eduskuntavaaliohjelman luonnoksena. Mutta kelläpä ei olisi omaa agendaa ajettavanaan, varsinkin kun taloudesta on kyse.

Koska olin tutustunut Marttisen sekä ekologisen ja feministisen taloustieteen ajatuksiin jo etukäteen, ei kirja sinänsä tuonut minulle kovin paljon uutta tietoa. Mutta mikäli aihepiiri ei ole tuttu, teos avaa varmasti talouspuhetta ihan erilaisesta vinkkelistä kuin mihin yleensä on totuttu. Kirjapiiriläiset pitivät joitakin osia kirjasta hieman raskaina (ainakin äänikirjana kuunnellessa) ellei talouspolitiikan termistö ole tuttua. Kirja sai meiltä kuitenkin hyvinkin myönteistä palautetta ja siitä yleisesti tykättiin, riippumatta siitä, kuinka paljon samaa mieltä kaikista näkemyksistä oltiin. Hekin, jotka eivät olleet vielä ehtineet lukea kirjaa loppuun, aikoivat sen joka tapauksessa tehdä.

Hattarataloutta uskaltaa suositella ihmisille, jotka haluaisivat ymmärtää talouspuhetta paremmin, mutta joille aihepiiri tuntuu kaukaiselta, vieraalta ja vaikealta. Jos nykyinen talouspolitiikka mietityttää ja haluat ymmärtää paremmin sen historiallisia juuria ja yhteiskunnallisia rakenteita, tämä teos on oivallinen pikaopas aiheeseen. Hattaraa ja höttöä tämän kirjan sisällys ei ole, mutta matalan kynnyksen se talouden maailmaan tarjoaa.

Anni Marttinen: Hattaratalous
S&S 2024
Äänikirjan kesto 5h
Lukija Anni Pajunen