Markus Nummi: Käräjät
Joistakin kirjoista tulee heti ensi kertaa kannen nähdessä "tunne". Tunteen keskeisin viesti on se, että tuo kirja on minulle tarkoitettu. Olkoonpa sitten kyse etiäisestä, intuitiosta tai mistä vain, harvemmin se on minua johtanut harhaan.
Viime vuonna tunne syntyi nähdessäni Iida Turpeisen Elolliset ensi kertaa. Sitä edellisenä vuonna vastaavanlaisen reaktion synnytti Anna Englundin Lautapalttoo. vuonna 2020 Delia Owensin Suon villi laulu ja niin edelleen. Tänä syksynä tutkani värähti bongatessani kirjakatalogeista Markus Nummen Käräjät.
Käräjät on runsaudensarvi: se on historiallinen romaani, ihmissuhderomaani, dokumenttiromaani, sukuromaani, rikosromaani, true crime -romaani ja vielä paljon muuta. Ja sitten toisaalta, kirjan pikkupaikkakuntaa kuohuttavat tapahtumat olisivat voineet tapahtua missä päin Suomea tahansa 1930-luvulla. Poikkeuksellisuus kumpuaa arkistakin arkisemmasta elämästä.
Tapahtumat saavat alkunsa, kun originelli ja mieleltään järkkynyt Vilja-täti saattaa poliisin tietoon havaintonsa eteläpohjanmaalaisen pikkupaikkakunnan öisistä liikehdinnöistä. Koska Vilja-täti ei poistu koskaan kotoaan, mutta tarkkailee kylän raittia aktiivisesti kansakoulun yläkerran ikkunasta, havaintoja on paljon. Tapahtumia selvittämään saapuu nuori poliisimies, jonka osuudet on kirjoitettu vastauksiksi vuosien päästä tehtyihin haastattelukysymyksiin. Pitkälliset vastaukset päättyvät aina lausahdukseen: en muista enää mikä oli kysymys, mutta...tämän kaltaisia näppäriä, silti hienovaraisia tehokeinoja Nummi ripottelee tekstiinsä, estääkseen lukijan eksymisen historian kerrostumien tai kyläyhteisön lukemattomien asukkaiden sekaan.
Välillä nimittäin poiketaan Vilja-tädin lapsuudessa ja nuoruudessa ja asteittain selviää, mitä hirveää ja elämän suunnan täysin kääntävää hänelle on tapahtunut. Toisaalta aika etenee romaanin edetessä 30-luvulta seuravaalle vuosikymmenelle, sotavuosiin ja vielä niiden ohikin.
Romaani kertoo sikiönlähdetyksestä, eli aborteista, jotka olivat 30-luvulla Suomessa laittomia. Kun pienessä mökissä on jo kymmenkunta lasta, eikä niillekään ole riittävästi vaatetta tai syötävää ja alati kantava ja imettävä äiti heikentyy ja kuihtuu, kääntyvät kyläläiset Vilja-tädin lapsuudenystävän Liinan puoleen. Kun poliisi kiinnostuu tapahtumista, päätyvät lopulta kymmenet pitäjäläiset käräjille. Häpeä on yhtä aikaa yksinäinen ja kollektiivinen. Vaikka useat kyläläiset ovat samassa veneessä, tehdään häpeän kanssa yksin hiljaista tiliä. Paitsi heidän tapauksessaan, jotka eivät suostu häpeämään.
Näin USA:n vaalitulosten selvittyä on vaikea olla vetämättä asioita mielessä yhteen: onhan kysymys aborttioikeudesta ollut yksi keskeinen osa repivää vaalitaistelua. Nummen kirjan voisi iskeä trumpistien ja fundamentaalikkojen käsiin. Kirjalija kuvaa hienosti sitä, miten kyse ei lopulta ole ihmiselämän arvosta vaan puhtaasti vallasta. Tätä valtaa käyttelee romaanissa virkavallan edustaja(t), mutta kun päädytään näin ison ja monisyisen vyyhdin äärelle ja päivästä toiseen jatkuvat kuulustelut piirtävät kaunistelematonta kuvaa niistä monista syistä, miksi epätoivoisiin ratkaisuihin ryhdytään, alkaa suurin virkainto karisemaan. Paikallispoliiseilla se on tapahtunut jo paljon aiemmin.
Romaanin tapahtumat perustuvat ihan todellisiin 30-luvun tapahtumiin Teuvalla, jolloin 38 ihmistä tuomittiin. Ja kuten aina, isot rikostapaukset tuottavat suuren määrän asiakirjoja, joihin on talletettu ihmiskohtaloita, ajankuvaa ja elämänmenoa runsain mitoin. Tästä lähteestä Nummi ammentaa aineksia romaaniinsa, mutta ennen kaikkea kyseessä on kielellisesti ansiokas, monisyinen suurteos, joka tutkiskelee ihmismieltä ja ihmisyyttä monelta eri kantilta.
Hahmoista kiehtovin, Vilja-täti, on yhtä aikaa ulkokehällä ja toisaalta arvostetun opettajan sisarena osa yhteisöä. Omassa nuoruudessani Viljaa olisi kutsuttu tärähtäneeksi. Siitä huolimatta tai pikemminkin juuri siksi kyläläiset vaeltavat keventämään mieltään juuri Vilja-tädin ullakkokamariin. Hänelle kun voi avata tuntojaan vapaammin tuomitsemista pelkäämättä. Ja jos ei muuten, sydäntään keventävä voi lopulta lohduttautua ainakin sillä, että ei hänellä sentään niin huonosti mene kuin Viljalla. Mutta onko Vilja enemmän roolinsa vai pelkojensa vanki?
Käräjät sisältää niin paljon aineksia, että romaanista voisi kirjoittaa vaikka useampiosaisen juttusarjan. On sisaruutta, ystävyyttä ja perhesuhteita, romanttista väreilyä (onnellista ja onnetonta), kateutta, lojaaliutta, appelsiineja (!) ja paljon muuta. Kun teoksen voi lukea aina uudelleen hieman erilaisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna, ollaan oikeiden asioiden äärellä.
Vaikka aihe on kamala, on romaani nautinnollista luettavaa. Huomenna julkistetaan Finlandia-palkintoehdokkaat, enkä luonnollisestikaan yhtään tiedä, mitkä kirjat ovat ehdolla, mutta Käräjät voisi hyvin olla. Kuten parhaat historialliset romaanit, Käräjätkin kuvaa uskottavasti tiettyä historiallista ajanjaksoa ja samalla tapahtumat voisivat kuitenkin tapahtua melkeinpä missä ja milloin tahansa.
Vaikka sitten 2020-luvun Pohjois-Amerikassa.
Markus Nummi: Käräjät
Otava 2024
Äänikirjan kesto 17h 57min
Lukijat Eeva Soivio, Kristo Salminen
Kommentit
Lähetä kommentti