Maria Turtschaninoff: Suomaa

 

Maria Turtschaninoffin Suomaata on suositellut ja kehunut niin moni, että voisi ajatella iloisesti yllättymisen olevan vaikeaa. Mutta siitä huolimatta, yllätyinpä iloisesti! En ehkä kuitenkaan ollut lukuisista suosituksista huolimatta oivaltanut, millaisesta teoksesta on lopulta kyse. Tämä on hyvä, sillä on aina mukavaa yllättyä myönteisesti hyvän kirjan äärellä.

Nimensä mukaisesti kirjan keskiössä on suo, haltijaneva metsän keskellä. Sen lähistöllä on Nevabackan talo ja kylä, jonka asukkaiden elämänkohtalot kietoutuvat kiinteästi suohon ja metsään. Rinta rinnan elää paitsi luonto ja ihminen myös meille näkymätön maailma. Turtschaninoff sekoittaa historialliseen kerrontaan taitavasti fantasiamaisia elementtejä, suomalaisesta mytologiasta tuttuja haltijahahmoja ja kansanuskomuksia. Ihminen ja luonto vuoroin lähestyvät, vuoroin vieraantuvat toisistaan. Tulevat sukupolvet unohtavat sen, mitä aiemmat ovat oppineet ja vastaavasti keksivät jotakin uutta uudelleen.

Kirjan rakenne on episodimainen ja se etenee kronologisesti 1600-luvulta kohti tätä päivää. On kuin kirjailija olisi valinnut pienen lämpäreen Pohjanmaata ja suoluontoa, yhden tai kaksi taloa tavaroineen ja ihmisineen laboratoriokseen, jota tarkkailee vuosisadasta toiseen. Sota ja rauha, kulkutaudit ja kukoistuksen kaudet, rakkaus ja pettymys, syntymät ja kuolemat vuorottelevat. Mutta yksi on ja pysyy - suo.

Niin luonnon kuin luontosuhteen kuvaus on kaunista: ilmaisultaan rikasta ja kylläistä, mutta silti hienovireistä: myös lukijalle jätetään tilaa kuvitella ja oivaltaa. Itse kuuntelin kirjan äänikirjana, ja Mirjami Heikkinen tekee luennallaan kauniisti kunniaa kirjailijan tekstille. 

Sitä mukaa kun tarinassa edetään kohti tätä päivää, ajatukset moninaistuvat ja risteilevät. Maalaistyttö tuntee haikeutta lahoavista lattialaudoista ja metsittyvistä pellonpientareista: niin monta sukupolvea, niin monta ihmiselämää, niin monta askelta pihapolulla - kuinka pian se kaikki voikaan kadota metsän uumeniin. Toisaalta kirja kauniisti muistuttaa kolikon toisesta puolesta: olemme kaikki osa luonnon kiertokulkua, ihminenkin. Luonto palaa ja ottaa omansa takaisin, kun siltä lainattuja tiluksia ei ihminen enää tarvitse. Totta sekin.

Tunnustan, että tämän kirjan parissa olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Silti kovin paljon tätä enempää en keksi kirjasta kerrottavaa. Kuuntelukokemus muodostui niin henkilökohtaiseksi, että huolellinen analyysi jäi tunteen alle. Jotakin analyyttistä pitää kyllä jatkossa keksiä, sillä Maria Turtschaninoff tulee marraskuussa vieraaksi Kirjakantti-tapahtumaan Kuopioon. Allekirjoittaneella on ilo haastatella häntä ja kirjailijakollegoita kahteen otteeseen lauantaina 18.11.2023.

Tapahtuman ohjelma päivittyy tähän osoitteeseen: https://kirjakantti.fi/ohjelma/ 

Maria Turtschaninoff: Suomaa
Tammi 2022
Äänikirjan kesto 11h 43min
Mirjami Heikkinen