Dimi Salo: Sopivanlaiset



Kirjallisuuden, ja taiteen kentältä yleensäkin, löytyy sellaista omistautuneisuutta ja pioneerihenkeä, joka ei saa tarpeeksi, jos lainkaan, julkista huomiota. Kun perinteisessä mediassa jaetaan niukkuudesta palstatilaa, jää pakostakin todellisia helmiä huomioimatta. Niin ei toivottavasti käy Dimi Salon Sopivanlaiset -kokonaisuudelle. Eikä käykään, ainakaan jos minä omalla vaatimattomalla huomiovalollani pystyn asiaan yhtään vaikuttaamaan.

Oululainen laulaja-lauluntekijä, muusikko, musiikkipedagogi ja musiikkitoimittaja Dimi Salo on julkaissut vastikään esikoisteoksensa Sopivanlaiset, sekä samannimisen kokopitkän albumin. Molemmat taide-elämykset voi nautiskella joko yhdessä tai erikseen. Levyn 12 kappaletta liittyvät kirjan kolmeen päähenkilöön: Aavaan, Hanneleen ja Juhaniin. Kirja on jaettu kuukausien mukaan niin ikään 12 lukuun, johon kuhunkin liittyy yksi kappale, joten levyä voi kuunnella yhtä mukaa kirjan etenemisen kanssa.

En ole varsinainen (tai siis minkäänlainen musiikkikriitikko), mutta voin sanoa pitäväni Salon sielukkaasta äänestä. Kappaleet ovat kunnianhimoisesti toteutettuja ja taiten tuotettuja, ja pystyin heti kuulemaan ne isolla kokoonpanolla soitettuna teatteri- tai musikaalilavalla. Jälkipuheessaan Salo vinkkaakin, että työt näyttämöversion maailmalle saattamiseksi on jo aloitettu, mainiota! Tähän mennessä koko urakkaan on jo kuulemma kulunut kuusi vuotta, ja sen huomaa kyllä kirjan ja albumin kokonaisuudesta, joka on selvästi pieteetillä, suurella rakkaudella ja hyvällä maulla tehty aina ulkoasua myöten.

Musiikista löytyy makupaloja muutaman singlen verran Spotifystä. Esimerkiksi kaunis Sopivanlainen kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa.

Mutta siirrytäänpä musiikista kirjallisuuteen. Kuten mainittua, Sopivanlaisissa seurataan ihan tavallisen oululaisperheen elämää tammikuusta joulukuuhun. Henkilöt pääsevät ääneen vuorotellen. Aava on jo aikuinen nuori nainen, joka työskentelee nollatuntisopimuksella paikallisessa kuppilassa ja keräilee aikuisuuden palasia kasaan. Hänen isänsä on syrjäytynyt, masennuksesta kärsivä ja pitkäaikaistyötön Juhani, joka monista ongelmistaan ja synkistä kausistaan huolimatta on tyttärelleen ja vaimolleen hyvin rakas ja tärkeä tukipilari. Hannele on voimanpesä ja sisupussi, ikäluokkansa tyypillinen edustaja, joka on laittanut jo vuosikymmeniä sitten omat unelmansa syrjään, elättää perhettään yksinyrittäjänä ja kurittaa ikääntyvää kroppaansa burnoutin partaalla horjuen, ja lähtökohtaisesti tietää kaikki asiat vähän muita paremmin.

On sanottava, että kaikissa kolmessa henkilössä on vahvasti elämänmaku. Voisin sanoa tuntevani useitakin heidän kaltaisiaan henkilöitä. Tutulta tuntuvat henkilöt siksikin, että tekstissä sukelletaan arsin syvälle heidän mielensä sisään aina lapsuustraumoja myöten. Syvimpiä tunteita kuvataan voimakkailla väreillä ja nopealukuisilla vahvoilla päälauseilla. Tätä puolta olisin saattanut vähän karsiakin, eritoten siksi, että selkeään vähemmistöön jäävä dialogi on kirjoitettu rehevällä Oulun murteella. Minä, murteiden suuri ystävä ja rakastaja, en tietenkään olisi saanut siitä kyllikseni, että sinä on nää, kalja on kalija ja draama on traamaa. Toki on myös sanottava, että kirjaan uskaltaa hyvin tarttua murre-estoinenkin, koska pääosin teksti on yleiskielistä. Sen sijaan Oulu näkyy, kuuluu ja tuntuu kaikkialla muualla, kadunkulmissa, bussipysäkin tuulessa, karaokebaarissa.

Joitakin aika herkullisiakin kuvauksia teokseen mahtuu. Esimerkiksi Aavan eläväinen, lähes ehkä jopa ilkeyttä lähentelevä, kuvaus karaokebaarin kanta-asiakaskunnasta sai minut tirskahtelemaan kerran jos toisenkin. Toisaalta teoksessa oli myös paljon syviä, kipeitäkin teemoja, kuten lapsena koetut hylkäämisen kokemukset, aikuisiän masennus, yksinäisyys ja oman elämän turhaksi kokeminen. 

Arvostin sitä, että vaikeista aiheista huolimatta kirjan yleinen ilmasto oli humaani ja varovaisen toiveikas. Jokaisella meillä on ristimme kannettavana, mutta myös arvomme ja arvokkuutemme, niin kuin nyt vaikka karaokebaarin Erkillä. Ongelmista huolimatta, toinen toisesta huolta pitäen täällä selvitään, Oulussakin, marraskuusta toukokuuhun, Salkkari-illasta toiseen.

Kiitos Dimi, kauniisti sanoitettu ja hienosti toteutettu kokonaisuus!

Dimi Salo: Sopivanlaiset
2023
n.268 s.

Sopivanlaiset-albumi
2023


Kommentit

  1. Olipas erikoinen ratkaisu, mutta kiinnostava 😃 Kirja vaikuttaa aika lailla minun tyyppiseltä, musiikista en tiedä ennen kuin tutustuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sinulla on Spotify käytössä, sieltä löytyy tuon linkkaamani kappaleen lisäksi muutama muukin kappale levyltä. Ja kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua myös!

      Poista
  2. Onpas mielenkiintoisen kuuloinen kokonaisuus! Taidanpa käydäkin kuuntelemassa sinkut 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hieno kokonaisuus! Nostan hattua monipuoliselle ja taitavalle taiteilijalle!

      Poista
  3. Kuulostaapa kiinnostavalta. Ja erityisesti kiehtoo humaanius ja toiveikkuus – niitä harvemmin on liikaa tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin näinä aikoina humaaniudelle ja toivolle on tilausta. Sopivanlaiset on siitä harvinainen teos, että se sisältää molempia, vaikka käsiteltävät aiheet ovat aika rankkojakin.

      Poista

Lähetä kommentti