Max Seeck: Loukko

Täytyy sanoa, että arvostan kyllä suunnattomasti Max Seeckin kaltaista kirjailijaa. Hän on kirjoittanut erittäin menestyneitä dekkareita läkähdyttävällä vuosi/kirja -vauhdilla ja vähän vielä elokuvatuotantoja päälle. Kun menestystä on tullut, olisi helppoa putkauttaa maailmaan uusi kirja vanhoilla meriiteillä, mutta Seeck on onnistunut joka kerta kehittymään ja kirjoittamaan entistä valmiimman ja eheämmän teoksen.

Näin on kirjoista uusimman, Loukonkin, kohdalla. Jessica Niemi -sarjan neljäs osa eroaa edeltäjistään, sillä siinä tempoa ja toimintaa lasketaan likimain Neiti Marple -tasolle. Ahvenanmaan saaristoon sijoittuva suljetun paikan murhamysteeri mahdollistaa Seeckille taas uudenlaisen puolen esittelemisen kykyvalikoimastaan.

Niemi päätyy erinäisten tapahtumien jälkeen pakkolomalle ja lähtee viettämään sitä sellaiseen paikkaan, missä saa varmasti olla rauhassa. Syrjäinen ja tuulinen Smörregårdin saari ja siellä sijaitseva idyllinen majatalo tarjoavat hykerryttävän miljöön tarinalle. Saarella on nimittäin karmiva historia. Siellä sijaitsevaan lastenkotiin sijoitettiin Ruotsista tulleita, orvoksi jääneitä sotalapsia. Yksi lapsista odotti isäänsä joka yö laiturinkärjessä, kunnes eräänä yönä katosi. Merimiehet ovat vuosien varrella nähneet usein pienen sinitakkisen tytön lastenkodin laiturilla ja vuosikymmeniä myöhemmin samalla paikalla on tapahtunut kaksi salaperäistä, lastenkotiin liittyvää kuolemantapausta. Sanotaan, että se, joka uskaltaa lähestyä tyttöä laiturilla, kuolee.

Jessican vierailun aikana vielä elossaolevat sotalapset kokoontuvat vuosittaiseen tapaamiseensa majataloon. Kun vanha tarina näyttää jälleen heräävän eloon, tempautuu myös Jessica tapahtumien kulkuun mukaan ja alkaa selvittää tapausta. Jessican mielenterveysongelmat ja harhat lisäävät selkäpiitä karmivaa jännitystä. Vaikka tapahtumilla on psykologinen, ei yliluonnollinen tausta, on tarinassa paikoin suorastaan kauhuelementtejä. 

Taustalla etenee myös läpi kirjasarjan etenevä Jessican elämäntarina, tosin nyt aiempaa hienovireisemmin. Tutut poliisikollegat vilahtelevat mukana tässäkin kirjassa, mutta pysyvät taustalla. Kirjailija virittelee asetelmia tulevaa silmällä pitäen, joten toimintaa lienee luvassa jatkossa. Seeck on jo ilmoittanut, että tiivis julkaisutahti on alkanut vaatia veroaan, eikä dekkarisarja saa vielä tänä vuonna jatkoa. Se on just hyvä. Ennen kaikkea tietysti Seeckin itsensä, mutta myös lukijan kannalta. Tähän pisteeseen saakka hyvin rakennettua tarinaa olisi hullua pilata pakkopullana pinnistellyllä hutiloinnilla.

Karmivista olosuhteista huolimatta minulle Loukko viritti myös kaipuun Ahvenanmaalle. Vietimme siellä lomaviikon ympäärinsä ajellen lasten ollessa aivan pieniä, kuopus oli silloin vasta kolmen kuukauden ikäinen. Aloin taannoin puhua heille jostakin reissussa koetusta asiasta unohtaen kokonaan kuinka pieniä he silloin olivat. Lapset katsoivat kysymysmerkkeinä takaisin. Silloin päätin, että joskus taas on päästävä uudestaan Ahvenenmaalle koko porukalla. 

Mutta ehkä ei syksyisen myrskyisinä öinä.

Max Seeck: Loukko
Tammi 2022
Äänikirjan kesto 10h 26min
Lukija Satu Paavola