Nick Hornby: Olet tässä


En ole aikaisemmin lukenut Nick Hornbyn kirjoja, vaikka moni niitä on kehunut. Hornby kuuluu esimerkiksi Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjan suosikkeihin. 

Kirjailijan uusin suomennos on Olet tässä -romaani, joka kertoo normeista poikkeavasta parisuhteesta ja sijoittuu Iso-Britannian Brexit-äänestyksen aikoihin. Kiinnosti testata, millaista on keski-ikäisen miehen kirjoittama parisuhdeviihde ja voin sanoa, että mielellään luen tällaista enemmänkin. 

Kuuntelin romaanin äänikirjana Elina Varjomäen lukemana ja viihdyin erinomaisesti hänen ääntään kuunnellen. Tämä on hyvä esimerkki onnistuneesta luennasta, jossa lukija pienten äänenpainojen ja intonaation muutosten avulla ilmentää eri henkilöhahmoja ilman, että kuunnellessa tulee kesäteatterifiilis.

Kirjan toinen päähenkilö on reilu nelikymppinen opettaja Lucy. Hänen ex-miehensä on toipuva alkoholisti ja toisinaan vilkkaiden poikien kasvatuksesta päävastuun kantava Lucy tarvitsee lastenhoitajaa päästäkseen omille menoilleen. Hyvä lapsenvahti löytyykin lihakaupasta, jossa parikymppinen Joseph työskentelee lauantaisin. Lasten kanssa hyvin viihtyvänä hän hankkii mielellään lisätienestejä lapsenvahtina, jalkapallo ja pleikkari kun yhdistävät sekä lapsia että kaitsijaansa. Eikä Josephista lasten äitikään ole kovin vastenmielinen. Yksi asia johtaa toiseen ja pian Lucysta ja Josephista tulee itselleenkin yllätykseksi pari.

Alkuun keskinäinen vetovoima on suuri, ja ikäistään kypsemmän oloinen Joseph ja toisaalta nuorten elämän työnsäkin puolesta hyvin tunteva Lucy eivät juuri ikäeroaan murehdi. Pidetään hauskaa niin kauan kuin sitä kestää.

Mutta Lucya ja Josephia erottaa toinenkin asia, nimittäin ihonväri. Toisiinsa tutustuessaan rakastavaiset saavat huomata, että erilaisen iän, ihonvärin ja sosioekonomisen aseman lisäksi he elävät kokonaan erilaisissa todellisuuksissa. Samaan aikaan brittien kahtiajakautuneisuus tulee konkreettisesti todistetuksi, kun maa elää kiihkeää Brexit-äänestyksen aikaa. Brexitiä kannattavat eivät tunne juuri ketään, joka sitä vastustaisi. Ja vastaavasti EU:iin jäämisen puolella olevat eivät tunne ketään Brexitiä kannattavaa.

Tämä yhteiskunnallinen ulottuvuus oli melkeinpä kiinnostavampaa kuin Lucyn ja Josephin rakkaustarina. Itse asiassa kahden järki-ihmisen seurustelusta ei juuri suuria tunnemyrskyjä irtoa, liekö tämä sitten sitä kirjailijan miehistä lähestymiskulmaa vai ei. Sen sijaan Brexit ja rasismi saavat tunteet kuohumaan.

Kirjaa kuunnellessa oivalsin, etten oikeastaan tiedä brittien yhteiskunnasta paljoakaan. Vaikka luen brittikirjallisuutta, katson brittiläisiä tv-sarjoja ja seuraan Iso-Britannian kuningashuoneen elämää, en osaa ollenkaan arvioida, miten sattuvasti Hornby kuvaa erilaisten etnisten ryhmien suhtautumista yhteiskuntaan yleisesti ja Brexitiin erityisesti. Osaisin kertoa ja kuvailla amerikkalaista yhteiskuntaa huomattavasti seikkaperäisemmin.

Toki Olet tässä on myös rakkaustarina. Sellaisena se on lempeä, valoisa ja toiveikas. Mahdollisuus rakkauteen on olemassa siellä, missä on aitoa toisen kunnioittamista ja välittämistä. Aina se ei mahdu ns. normaaleihin muotteihin, mutta aina se ei myöskään kohtaa niin suurta ympäristön tuomitsemista kuin ehkä etukäteen pelätään. Siksi en tunnista tarinaa ollenkaan sen markkinointitekstistä, jossa päähenkilöiden kerrotaan olevan "epätoivoisempia ja rakastettavampia kuin koskaan". Mielestäni romanttisen viihteen lajityypissä Lucy ja Joseph edustavat ehdottomasti selväpäisintä ja tasapainoisinta joukkoa.

Parasta tarinassa olikin se, että se oli tyystin vapaa paineisesta "ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka" -hypestä. Josephin ja Lucyn rakkaustarina tapahtuu tässä ja nyt, eikä kumpikaan ole toiselle koko elämä vaan yksi, tärkeä, ehkä paras osa sitä. Ja tällä tavalla, olemalla enemmän läsnä tässä hetkessä, meistä jokaisen olisi hyvä elää elämäänsä.

Nick Hornby: Olet tässä (Just Like You 2020)
WSOY 2022
Suomentaja Irmeli Ruuska
Lukija Elina Varjomäki
9h 45min

Kommentit

  1. Samaa mietin tätä lukiessani, kirjan rakkaustarina jää kyllä varjoon ja kiinnostavammaksi tasoksi tässä nousi tuo yhteiskunnallinen ulottuvuus. Sattumalta luin muuten tässä samantyyppisen kirjan Jojo Moyesilta. One plus one -romaanissa on itse asiassa todella kökkö rakkaustarina, mutta olin todella järkyttynyt kun luin kuinka heitteille brittiläinen yksinhuoltajaperhe voi jäädä. Silmiä avaava lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Nämä uudemmat Jojo Moyesit olen jättänyt lukematta, mutta tuo voisi mennä nyt jatkoksi samaan teemaan.

      Poista
  2. Jotenkin olen kuvitellut, että olen lukenut Hornbyn jonkun teoksen. Mutta blogista ei ainakaan löydy mitään, joten olen tainnut kuvitella väärin. (Syy sille, että pidän blogia, on ilmeinen.)
    No mutta joka tapauksessa kiinnostaisi kyllä tutustua tähän. Vaikuttaa sellaiselta, että voisin pitää. Kiitos siis vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Nick Hornbya aiemminkin. Ja erityisesti mieleen jäi filmiksikin päätynyt Poika, jossa Hugh Grant oli ikisinkku, joka eli isänsä säveltämän joululaulun royalteilla. Tämä vaikuttaa herkulliselta asetelmalta ja saattaa päästä lukulistalleni.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti