Jouni Tossavainen: Näköala Haminavuorelle

 


Tässä ajassa julkaistaan runoteoksia vain vähän, ja vielä vähemmän sellaisia runoteoksia, joissa on nelivärikuvat. Runoilija ja kirjailija Jouni Tossavainen veisteli Näköala Haminavuorelle -teoksensa (ja Marjo Heiskasen runoteoksen) julkistustilaisuudessa Kanttilassa, ettei kustantaja Vesa Tompuri ehkä tullut ajatelleeksi värikuvallisen, kovakantisen teoksen painamishintaa kun Tossavainen ideaa hänelle ehdotti. 

Näköala Haminavuorelle on siis jo ulkonäöllisesti komea kirja, mutta on se toki merkkitapaus muutenkin. Joitakin vuosia sitten Tossavainen nimittäin ehti ilmoittaa, ettei runoteoksia enää tule. Runojen kirjoittaminen ei kuitenkaan loppunut, vaan siirtyi Kuva ja sana -blogiin, jossa hän julkaisi runojaan sattuvan kuvan kanssa yhdisteltynä. Nyt blogi on poistunut, kahdesta syystä: "hävetti", kuului toinen ja toinen oli se, että runojen julkaisu paperilla alkoi kuitenkin tuntua bittitaivasta mielekkäämmältä vaihtoehdolta.

 

Päivän runossa noin viisi kysymystä
sokkona. Noki lokkina, somelokkien
joukossa lopetan päivittelyt kun
yksi peili pelistä pois.

 

Blogista tuttu perusasetelma säilyy kirjassa. Kullakin aukeamalla on runo sekä siihen liittyvä kuva. Kuva voi liittyä runon tematiikkaan joko suorasti, löyhemmin tai sitten ei millään äkkiseltään loogiselta vaikuttavalla tavalla. Olen kuitenkin aistivani rivien, ja kuvien, välistä myös aimo annoksen huumoria, mitä kuvaillee parhaiten sana vino.

Runon ja kuvan yhdisteleminen on jo ajatuksen tasolla hyvä, sillä mitäpä muuta runous pyrkii synnyttämään kuin jonkinlaisia kuvanäkyjä siitä, mitä runoilija koettaa sanoa. Mutta kun runoon liitetään ihan konkreettisesti kuva, siirrytään uudelle tasolle. Kuvat voivat antaa ratkaisevia vihjeitä lukijalle tai sitten lennättää lukijan ajatukset jonnekin ihan muualle kuin mihin ne sanojen siivin olisivat koskaan löytäneet.


Näköala Haminavuorelle on paitsi teoksen nimi myös Jouni Tossavaiselle konkreettisestikin monella tapaa merkityksellinen. Haminavuorta hän katselee omalta saarimökiltään ja sen rannasta avautuva näkymä on myös kirjan kannessa sekä toistuu pitkin matkaa kirjan aikana kuvissa ja runoissa. Tossavainen on myös kirjoittanut romaanin Taistelevat metsot, joka sijoittuu Ferdinand von Wrightin synnyinkartanoon Haminalahdelle.


Kirjoittaja saarellaan
sanat kuumina kylmästi hylätty.
Pullopostia sille josta liikkuu aurinko ja tähdet
.


Ei liene liioittelua todeta, että Näköala Haminavuorelle ei kuitenkaan ole "pelkkä" komea perisuomalainen järvi- ja mäkimaisema, vaan näköala runoilijan itsensä sielunmaisemaan. Runojen ja kuvien kautta Tossavainen kuljettaakin lukijansa niin päivänpolttaviin aiheisiin (Finnpulp, Norppalive), kirjallisiin esikuviin (Puškin, Rilke) kuin lapsuutensa maisemiin. Myös Tossavaiselle tärkeät kuuset ponnahtavat esille useaan kertaan.


Oi kotikyläni kuusi
kärsivällinen kirkko
päivieni rauhaisa näky myös Espoossa.

Et niin hiljaa seiso
etten kuulisi: Ensi huokaus
tutun huminan toistoa. 

 

Huumorin lisäksi runoista löytyy koko joukko muitakin piirteitä: yhteiskunnallista kannanottoa, luontokuvia, luopumista, ja herkkyyttä.

 

kuka saa nähdä minut alasti
on alasti paras. Katsoit kuin kissa

olin siis olemassa. Pohjaton
oli katseesi

 

Luin runoteoksen kolmeen kertaan. Ensiksi runot, sitten runot ja kuvat, lopuksi runot kirjan lopusta löytyvän Johtolankoja -osion kautta. Siinä Jouni Tossavainen antaa otsikon mukaisesti vihjeitä siihen, mistä runot ja kuvat kertovat tai ovat saaneet innoituksensa. Lukutavoista yksi ei ole toista parempi. Lukija voi itse päättää keskittyykö enemmän runoilijan johtoajatukseen vai antaako ajatusten lähteä vaeltamaan omiin suuntiinsa. Lopultahan runo valmistuu, jos valmistuu, lukijan tai kuulijan ottaessa sen vastaan ja vedostaessa kuvaa taas hieman eteenpäin.

 

Valmista maailmaa hengität
   keskeneräistä valmistat
kun suusta tulee mielikuva
silmille ja sana lyö tulta korvalle.

 

PS. Runoteoksen valokuvat ovat esillä Helsingissä Rosebud Sivullisessa Helsingin kirjamessujen aikaan.

 

Jouni Tossavainen: Näköala Haminavuorelle
Aviador 2022
175s.


Kommentit

  1. Kuulostaa varsin hyvältä! Uudet runoteokset ovat aina tervetulleita.

    VastaaPoista
  2. Pidin aika lailla noista esimerkkirunoista, ja tiedät etten ole runoihmisiä ollenkaan. Kiinnostaa.

    Sen sijaan, koska olen taiteilijaromaanien ystävä, silloin kun Taistelevat metsot ilmestyi, ajattelin että lukisin sen, mutta siitä on ollut niin huonot arvosanat käyttämässäni äänikirjasovelluksessa, ja nyt kun katsoin Goodreadsistä, niin vielä kehnommat 🙈 Ei oikein houkuttele tarttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole Taistelevia metsoja vielä lukenut, mutta piti ihan tarkistaa mielikuvani oikeaksi, Hesarissa kehuttiin. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007773056.html

      Tosin viittaus Alastalon saliin antaa kyllä vaikutelman, että ehkei romaani äänikirjana ole ihan helpoin kuunneltava. 😊🙃

      Poista
  3. "Taistelevista metsoista" kuullaan lisää myös kirjaston ja taidmuseon lukupiirissä tiistaina 25.10. https://kuopio.finna.fi/FeedContent/kirjallisuus?element=https://kuopionkirjasto.fi/?post_type%3Dtribe_events%26p%3D52955&lng=fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti