Arttu Tuominen: Häväistyt

 

Joskus käy niinkin, että kirjailija keskustelee kirjan sivuilla lukijansa kanssa. Niin kävi kuunnellessani äänikirjana Arttu Tuomisen uusinta Häväistyt-dekkaria. Kirja on neljäs osa supersuosittua Delta-sarjaa. Viimeisimmäksi kirjoitin sarjasta ja sen edellisestä osasta täällä.

Olen ylistänyt Tuomisen lahjakkuutta vuosien varrella niin monisanaisesti, ettei kenellekään tule yllätyksenä, että pidän hänen tuotannostaan paljon. Oikeastaan se silti on vähän yllättävää, koska pidän koko ajan vähemmän ja vähemmän (mielestäni) raa'asta nordic noirista. Tuominen ja muutama muu lahjakkuus tuntuvat kuitenkin tekevän poikkeuksen: taidokkaasti tehty ja kerrottu tarina on hyvää muodosta riippumatta.

Mutta kun Häväistyissä tutkitaan 13-vuotiaan Lauran raakaa seksuaalimurhaa, lähettelin kirjailijalle mielessäni kiukkuisia ajatuksia. Että onko ihan pakko tällaista kirjoittaa?

Tässä vaiheessa olimme myös sopineet Takakansi-podcastin Marko Suomen kanssa nauhoittavamme podcast-jakson, jossa käsiteltäisiin yhtenä aiheena dekkarien väkivaltaisuutta ja niissä taajaan esiintyvää, nuoriin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Voitte siis kuvitella hämmennykseni, kun eräänä syksyisenä päivänä haravoin lehtiä takapihalla, korvissani Tuomisen äänikirja, ja tarinan päähenkilö, Lauran tapausta tutkiva Linda Toivonen alkoi puhua kuin minun suullani. Hän totesi 13-vuotiaan murhan olevan skenaariona epätodennäköinen ja kuin dekkarista, sillä tosielämässä Suomessa väkivaltaisesti kuolevat yleisemmin miehet. Linda viittasi myös ns. kadonneen kauniin tytön syndroomaan, josta myös olin ajatellut puhua podcastissa. 

Mainiota!

En epäile Arttu Tuomisella olevan yliluonnollisia meedion taipumuksia, mutta ajan hermolla hän on aina. Niin tässäkin tapauksessa, sillä huoli nettimaailmasta, jossa kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa, on erittäin ajankohtainen. Nuorten ihmisten toive romanttisesta seikkailusta on kuvattu niin hyvin, että pahaa tekee. Juuri se Delta-sarjassa puree. Kirjailija astuu henkilöidensä nahkoihin ja kuvaa heidän mielenmaisemaansa herkkyydellä. Mielestäni Tuominen onnistuu erinomaisesti kuvaamaan teini-iän monella tapaa yhtä aikaa herkkää ja raakaa elämänvaihetta.

Häväistyissä jatketaan myös poliisien, tässä tapauksessa Lindan ja Jarin, yksityiselämän seuraamista. Lindan hahmossa nostetaan esille toinen tärkeä ja liian vähän puhuttu aihe, naisten alkoholismi. Alkoholiin suhtautumisessa on suomalaisessa kulttuurissa vielä paljon tekemistä. Juoppouden leima on vahva, mutta ongelmaan ei puututa niin kauan kuin alkoholisti periaatteessa pystyy pitämään paketin koossa, käymään töissä ja maksamaan laskut. Ja usein totuutta katsotaan silmiin liian myöhään.

Häväistyt jatkaa Delta-sarjan vahvaa linjaa. Arttu Tuominen muuten palkittiin viime viikolla WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnolla, eikä syyttä. Onneksi olkoon!

Tekstissä mainitun Takakansi-podcastin jakson pääset kuuntelemaan täältä tai kaikista yleisemmistä kuuntelualustoista. Käsittelemme Markon kanssa Häväistyjen lisäksi muun muassa true crime -ilmiötä ja sitä, miten ympärillä riehuva sota vaikuttaa sotakirjallisuuden kulutukseen.