Sademies ja hänen kehityskelpoinen veljensä

Atte Antikainen (takana) ja Puntti Valtonen veljeksinä.

 

Olen katsonut Oscar-palkitun Sademiehen pariin otteeseen, ensimmäisen kerran 1990-luvulla koulussa, jolloin tarina oli mielestäni puuduttava. Toinen kerta sijoittuu jonnekin tämän vuosituhannen alkuun, jolloin olin jo henkisesti kehittyneempi ja osasin arvostaa erityisesti Dustin Hoffmanin Oscarin arvoista roolityötä Raymond Babbittina. Itse asiassa Hoffman teki niin suuren vaikutuksen, että olin kokonaan unohtanut, että hänen veljeään esitti muuan Tom Cruise, ennen kuin mieheni asiasta viime viikonloppuna minua muistutti.

Keskustelu käytiin siksi, että olimme matkalla Kuopion kaupunginteatteriin katsomaan Sademiehen täkäläistä versiota. Elokuvan siirtäminen teatterilavalle ei ole koskaan aivan ongelmatonta, joten ilmassa leijui kysymysmerkkejä: kuinka veljesten road trip halki Amerikan toteutuu Minna-näyttämöllä?

Sademiehen juonen täytynee olla useimmille läpikotaisin tuttu, mutta kerrataan lyhyesti:

Charlie Babbittin bisnekset menevät erittäin huonosti, mutta toivoa paremmasta on, kun Ebenezer Scrooge -henkinen isä potkaisee tyhjää. Paitsi että isäukko kettuilee vielä haudankin takaa ja testamenttaa omaisuutensa Charlien veljelle Raymondille, jonka olemassaolosta Charlie ei edes tiennyt. Autistinen Raymond ei ymmärrä rahan käsitettä, mutta toisaalta hän pystyy opettelemaan vaikka puhelinluettelon ulkoa. Sellaiselle velipojalle Charlie keksii käyttöä, mutta matkatessaan Amerikan halki veljensä kanssa hän joutuu vääjäämättä kasvamaan ihmisenä.

Näytelmän on ohjannut Olli-Matti Oinonen, joka eläköityi tänä vuonna tehtyään pitkän uran kaupunginteatterin ohjaajana. Mielestäni Oinonen on onnistunut luomaan uskottavan esityksen, joka katsojan on helppo ostaa ja johon on kevyt samaistua.

Suuri merkitys tässä on tietysti myös lavalla nähtävillä näyttelijöillä. Teatterin luottopakit Katri-Maria Peltola ja Ari-Kyösti Seppo urakoivat lavalla useissa sivurooleissa. Charlien tyttöystävänä Susannana nähdään teatterin tuore kasvo Sohvi Roininen, joka vakuutti minut vahvalla esiintymisellään jo Rintamamiestalossa.

Show on kuitenkin kahden miehen, Atte Antikaisen ja vierailevana tähtenä Puntti Valtosen, joista varsinkin Valtosen eläytyminen Raymond Babbittin rooliin taisi saada useammankin silmäkulman kostumaan. Valtosen kyvykkyys esittää niin sydämellisiä kuin vakaviakin rooleja ei sinänsä tullut yllätyksenä. Mutta Raymondia hän käsitteli humaanilla tavalla, josta paistoi suuri lämpö ja kunnioitus niin itse hahmoa kuin ihmisyyttä kohtaan ylipäätänsä.

Antikainen puolestaan onnistui luomaan erinomaisen kuvan itsekeskeisestä jupista, joka oli kuitenkin riittävän inhimillinen ollakseen samaistuttava.

Kaikista parhaiten käsikirjoitus rullasikin silloin kun nämä kaksi olivat sitä lavalla tulkitsemassa. Pääosan esittäjien keskinäinen kemia toimi erinomaisesti. Kun henkilöitä oli paikalla enemmän, kohtaukset eivät syystä tai toisesta aina toimineet yhtä kitkattomasti. Kenties esityksestä olisi voinut tehdä vieläkin riisutumman.

Lavastuksesta vastanneen Erkki Saaraisen johdolla isolle näyttämölle onnistuttiin loihtimaan niin Las Vegasin loistoa kuin hikisiä tienvarsimotellejakin. Pidin tavasta, jolla lavasteet oli tehty ja suunniteltu. Niin hienosti kuin nykyiset pyörivät lavat, videoprojisoinnit ja erilaiset lavastehilavitkuttimet aina toimivatkin, oli Sademiehessä sellaista perinteisen teatterin tuntua, ja tämä vain parhaassa merkityksessä sanottuna.

Kaikista sykähdyttävin hetki esityksessä tuli vastaan kuitenkin vasta sitten, kun valot olivat sammuneet viimeisen kohtauksen päätteeksi. Valaistuksen uudelleen lisääntyessä useampikin tuntui hätkähtävän: näytti ihan siltä kuin sohvalla olisi istunut kaksi täysin eri ihmistä kuin hetkeä aikaisemmin. Niinhän tietysti tavallaan olikin. Raymond ja Charlie olivat poissa, paikalla olivat Atte ja Puntti.

Teatteri näytti jälleen kerran illuusionsa.

 

Kuopion kaupunginteatteri: Sademies
(Rain Man by Dan Gordon, based on the MGM motion picture)
Suomennos: Aino Piirola
Ohjaus: Olli-Matti Oinonen
Rooleissa: Puntti Valtonen, Atte Antikainen, Sohvi Roininen, Katri-Maria Peltola ja Ari-Kyösti Seppo
Lavastus: Erkki Saarainen
Pukusuunnittelu: Maria Salminen
Valosuunnittelu: Juho Itkonen
Äänisuunnittelu: Kati Koslonen
Projisoinnit ja videot: Jarmo Jääskeläinen
Kesto noin 2h 35min, sis. väliajan

Yhteistyö Kuopion kaupunginteatterin kanssa, liput saatu.