Ulla-Maija Paavilainen: Kuin muuttolinnut

 

Työttömäksi jäänyt viisikymppinen Satu muuttaa lapsuudenkotiinsa pikkupaikkakunnalle yhdessä miehensä kanssa. Satu ei ole muutoksesta varauksettoman innoissaan, mutta Tommi valaa uskoa: hän remontoi ja korjaa, pihalle rakennettaan Sadun haaveiden huvimaja. Vaikuttaa ihan hyvältä!

Paitsi että Tommi saa vaikean sairauskohtauksen ja joutuu sairaalaan. Päälle päätteeksi koronaepidemia laittaa koko maailman sekaisin ja kotipaikalle ilmaantuu myös Espanjaan muuttanut Sadun äiti miehensä kanssa.

Satu on murtumispisteessä, mutta onneksi paikkakunnalla asuu hänen paras lapsuudenystävänsä Virpi, jolla tosin vasta leskeytyneenä yrittäjänä on ihan riittävästi omiakin murheita. Mutta naapurissa asuu venäläistaustainen Veronika, josta muodostuukin Sadun henkinen tukipylväs. Harmi, että muut kyläläiset katsovat Veronikaa pahasti kieroon.

Magdalena Hain Isetin solmun jälkeen kaipasin kohtuullisen helposti sulavaa ja mukanaan vievää kirjaa luettavaksi. Ulla-Maija Paavilaisen Kuin muuttolinnut on odotellut lukupinossa jo jonkin tovin ja se vaikutti sopivalta teokselta tähän hetkeen.

Kirjan muuttolinnut viittaavat tietysti henkilöhahmoihin, jotka kuka mistäkin syystä on lehahtaneet Virkkulaan asumaan. Oman sävynsä tarinaan tuo pandemia varjo, joka muuttaa kaiken erilaiseksi. Yhtä äkkiä tulevaisuus on sumun peitossa ja taivaalla näkyy uhkaavia pilviä. Sadulle pandemia on kuitenkin vain sivunäytöstä, kun huoli oman elämänkumppanin terveyden ja hengen puolesta piinaa, eikä karanteeniolojen takia puolisoon voi pitää yhteyttä muuten kuin puhelimitse.

Tämäntyyppistä aikalaiskirjallisuutta tulee varmaan ilmestymään lähivuosina enenevässä määrin. Voi jopa olla, että nyt olemme vielä liian lähellä, mutta jos ja toivottavasti kun tästä vitsauksesta joskus päästään eroon, aletaan ajanjaksoa käsittelemään entistä enemmän myös taiteen keinoin.

Olen huomannut kuluneena vuonna, että pandemiakuvaukset jakavat lukijakuntaa. Osa ottaa ne vastaan tervetulleina, osa haluaa lukea nimenomaan jostakin ihan muusta kuin korona-ajasta. Ymmärrän hyvin molempia näkemyksiä.

Kuin muuttolinnuissa yleissävy on optimistinen ja helppolukuinen, hahmot uskottavia ja hyvin kuvattuja. Jonkin verran olisin kyllä tiivistänyt Sadun synkkää yksinpuhelua ja huolien märehtimistä, niissä oli nimittäin nähtävissä ihan selkeää toistoa. Eipä sillä, etteikö samojen ajatuskelojen pyörittäminen päivästä ja viikosta toiseen olisi myös realismia, varsinkin kriisiajan oloissa.

Muuttotappiokunnasta kertova romaani ei ole maalaiskomediaa, eikä -romantiikkaa, vaan alkoi loppua kohti kallistua yllättävästi jännityksen puolelle. Kaikki ei nimittäin ole ihan sitä, miltä ensiksi näyttää.

Olin lähtenyt lukemaan kirjaa sen verran sokkona ja tarinasta mitään ennakkoon tietämättä, että tämä käänne tuli pienoisena yllätyksenä, mutta se ei ollut ollenkaan huono asia, vaikka tapahtumien uskottavuudesta voi olla montaa mieltä. Joka tapauksessa lopun hokkuspokkus kohotti lukukokemuksen mukiinmenevästä reippaasti hyvän puolelle.

Kuin muuttolinnut sopii erinomaisesti hetkiin, jolloin haluat pysähtyä, ottaa aikalisän ja uppoutua vaihteeksi johonkin muuhin kuin omiin arkimurheisiin.

Ulla-Maija Paavilainen: Kuin muuttolinnut
Otava 2021
304s.
Arvostelukappale