Kirsi Pehkonen: Kotiapulainen


 

Kirsi Pehkosen Kotiapulainen on riemastuttavin romaani, jota olen pitkään aikaan lukenut. Se on rohkea, nerokkaasti rakennettu, kantaaottavakin. Niin hyvä, että lukemisesta jää hyvä mieli ihan vain kirjan olemassaolon, ei niinkään vähemmän hohdokkaiden tapahtumien takia.


Saara ja Heikki ovat vähän päälle kolmekymppinen pariskunta. Heillä on melkein kaikki: kaunis koti, onnellinen avioliitto, yliopistokoulutus ja vakivirat opettajina, hyväkuntoiset, urheilulliset vartalot. Mutta yhtä uupuu ja sen myötä kaikki: lasta ei yrittämisestä huolimatta kuulu.

Kun hormonihoito osoittautuu Saaralle liian raskaaksi kokemukseksi, pariskunta päättää kokeilla luomutapaa. Oleskelu voimakkaasti feromoneja erittävän naisen lähellä voisi saada Saaran uinuvan kuukautiskierron käyntiin ja ovulaation tapahtumaan. 

Kotiin palkataan ”kotiapulainen” Ella, jonka tehtävä on hengailla 20 tuntia viikossa Saaran läheisyydessä ja erittää hormonejaan. Erikoista, kyllä, ja kallista, mutta entä jos se toimii? Saara on valmis mihin tahansa, että saisi oman vauvan käsivarsilleen.

Aluksi kaikki näyttääkin hyvältä. Saara kiljuu riemusta täysillä työpaikan vessassa, kun kuukautiset alkavat.

Mutta pikku hiljaa oleskelu toisen ihmisen tuoksussa alkaa tympiä. Entä miten Heikki suhtautuu siihen, että kotosalla pyörii hedelmällisyyttä uhkuva alfanaaras? Saaran mielikuvitus ottaa kierroksia.

Sen enempää en kirjasta halua paljastaakaan, sillä se pitää kokea itse. Kierrokset kasvavat loppua kohden ja jännitys kasvaa. Romaani on paljon muutakin kuin lapsettomuustarina. Tämä kirja kannattaa nimittäin ottaa lukulistalle, vaikka lisääntyminen tai sen ongelmat eivät kuuluisikaan omiin mielenkiinnonkohteisiin.

Kirsi Pehkosen kieltä on aina mukava lukea, mutta nyt siitä paljastuu aivan uusi puoli. On rynkytystä, kuukautisverta ja ovulaatiohikeä. Lukiessa tulee sellainen olo, että kirjailijalla on ollut kirjoittaessa hauskaa ja lupa irrotella. Siitä huolimatta teos on hallittu kokonaisuus. Ainoa keksimäni moite on, että se on jopa liian tiukkaan puristettu, pitempäänkin kirjaa olisi jaksanut lukea, jännitteen olisi voinut antaa kasvaa vielä hienovaraisemmin. Kyllä lukija olisi malttanut odottaa.

Mutta hyvä oli näinkin! Minut kirja paransi lukujumista, ahmaisin kaikki 200 sivua kertaistumalta.

Kirsi Pehkonen: Kotiapulainen
Reuna 2021
199s. 


Kommentit

  1. Tässäpä taas uusi tuttavuus minulle. Kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
  2. En tiedä, olisinko valinnut tätä kirjaa takakansikuvauksen perusteella, koska tuo aihe ei tunnu kovin kiinnostavalta. Kiitos siis kirjan esittelystä, kirja avautui ihan erilaiseksi. En ole lukenut lainkaan Kirsi Pehkosta, muistan kyllä että hänen Jylhäsalmi-sarjansa on ollut suosittu. - Mieleen tuli nigerialaisen Ayòbámi Adébáyòn kirja Älä mene pois, jossa on aiheena myös lapsettomuus. Ja on todella mainio teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tarina avautui enemmän. Pehkonen on kyllä todella hyvä kirjoittaja!

      Poista
  3. Kirjoituksesi herätti kyllä mielenkiinnon tätä kohtaan! Kirjailija on entuudestaan tuntematon, mutta tästä voisin kyllä hyvin aloittaa tutustumisen.

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin tämän kertaheitolla ja vaikutuin. Pehkonen on monipuolinen kirjoittaja.

    VastaaPoista
  5. Olihan tämä aika erikoinen, yllättävä tapa käsitellä lapsettomuutta. En ole muuten lukenut mitään Pehkoselta, mutta tässä kieli oli ainakin suorasukaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä kieli on jokseenkin suorasukaisempaa kuin vaikkapa Jylhäsalmissa, mutta Pehkosella on aika monipuolinen tuotanto, löytyy laidasta laitaan sävyjä.

      Poista
  6. Tämä kuulosti vähän erilaiselta kuin hänen maalaisromanttiset Jylhäsalmi-teoksensa. Harkitsen lukemista, kiitos hauskasta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On erilainen! Mutta erinomainen luettavuus on yhteistä.

      Poista

Lähetä kommentti