Sarah Crossan: Kuunnousu
Aika kuljeta minut takaisin.
että voin jättää hyvästit tosissani.
Anna minulle uudelleen viimeinen hetki
että voisin lausua sanat joita kukaan meistä
ei koskaan uskaltanut käyttää -
imelyyden ja hempeilyn pelossa.
Anna kolme sekuntia Edin kanssa,
ja minä lausuisin sille ne sanat ja lausuisin ne tosissani.
Sanoisin:
Rakastan sinua.
Sarah Crossanin Kuunnousu on sykähdyttävä lukukokemus. Säeromaani kertoo 17-vuotiaasta Joesta, joka ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen isoveljeään, tämän jouduttua vangituksi epäiltynä poliisimurhasta. Veli odottaa vankilassa kuolemantuomiota. Kun päivämäärä ilmoitetaan, päättää Joe, tätinsä vastustuksesta huolimatta, lähteä Teksasiin veljensä luokse.
Romaani luokitellaan kai Young Adult -kategoriaan, mutta en näe tarinassa mitään sellaista, miksi tämä ei koskettaisi varttuneempaakin lukijaa. Rikkinäinen perhe, veljeys, yhteenkuuluvuus, suru ja epäoikeudenmukaisuuden tunne ovat kaikki teemoja, joihin on helppo samaistua.
Kirja koskettelee myös ajankohtaista ja herkkää poliisiväkivallan aihepiiriä (vaikka Joen ja Edin perhe onkin valkoihoinen) sekä kuolemantuomion oikeutusta. On vaikea niellä sitä, että samasta teosta voi saada toisessa osavaltiossa vankeusrangaistuksen kun taas toisessa osavaltiossa lopputuloksena on teloitus. Ylipäänsä koko kuolemantuomion vaikea aihepiiri ja sen ylläpitämä surun ja koston kierre on teoksessa vahvasti läsnä.
Mutta aihepiiristä huolimatta Kuunnousu on ennen kaikkea kaunis teos. Se kuvaa herkällä tavalla nuoren pojan suhdetta veljeensä, lapsuutensa sankariin ja isähahmoon, joka otettiin häneltä jo kerran pois ja ollaan ottamassa nyt toistamiseen, tällä kertaa lopullisesti.
Säeromaani on kirjallisuuden muoto, josta pidän koko ajan enemmän (toukokuussa kirjoitin J.S.Meresmaan Dodosta täällä.) Säeromaani yhdistelee runon ja romaanin ominaisuuksia. Teos koostuu yksittäisistä osioista, jotka on nimetty ja jotka, kuten ylläolevasta, vaikuttavasta sitaatista ilmenee, voivat olla hyvinkin runollisia. Mutta toisaalta yksittäiset runot vievät koko ajan juonellista tarinaa eteenpäin.
Ei siis ihme, että säeromaanin lajia suositaan hyvin paljon juuri nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuudessa, tarjoaahan se ikään kuin kevyemmän vaihtoehdon lyriikalle. Mutta myös itselleni tämä kirjallisuuden laji tuntuu sopivan erinomaisen hyvin. Säeromaaneihin kannattaakin tutustua myös niiden, jotka normaalisti kavahtavat lyyristä ilmaisua.
Kaisa Katteluksen suomennos on erinomainen. Tekstityylistä johtuen ajattelin joskus vielä lukea myös alkukielisen teoksen, sillä minua jäi kiinnostamaan, kuinka teksti soljuu alkuperäisessä versiossa ja millaisia temppuja kääntäjä on joutunut tekstille tekemään.
Kuunnousu on tarina, joka jää mieleen ja viereen. Silmät sulkiessa ja taivaanrantaa katsellessa mieleen nousevat mielikuvat "Farmista" eli vankilasta, sitä ympäröivästä pikkukaupungista ja sen kuivista, pölyävistä teistä sekä Moonin veljeksistä, joiden elämästä olisi voinut tulla myös toisenlaista. Jos...
Sarah Crossan: Kuunnousu (Moonrise 2017)
S&S 2020
Suomennos Kaisa Kattelus
381s.
S&S 2020
Suomennos Kaisa Kattelus
381s.
Ctossanin Yksi oli ensimmäinen lukemani säeromaani ja oikein hieno. Luen varmasti tämänkin.
VastaaPoistaMinua kiinnostaa jo ihan uteliaisuudesta lukea joku säeromaani ja olin harkinnut tätä, mutten tiennyt, että aihe on noin synkkä, kuolemantuomion täytäntöönpanon odottelu. Tulee mieleen Vihreä maili -elokuva jonka mieheni usutti minut katsomaan kanssaan koska se on hyvä, ja oli se varmaan sitäkin, mutta enemmän se oli karmiva ja pelottava.... Ehkä siis joku toinen aihe mieluummin.
VastaaPoistaSarah Crossanin Yksi oli erittäin sujuva lukukokemus, mutta jotenkin en ole tähän tullut vielä tarttuneeksi. Ehkä se on tuo kansi, josta en yhtään pidä. Täytyy pitää mielessä, kun tulee taas halu lukea säeromaani, sillä ne ahmaisee aina niin nopeasti, harmi ettei näitä julkaista kovin montaa vuodessa.
VastaaPoistaEnpä ole kauaa edes tiennyt käsitettä "säeromaani" ja vielä en ole yhteenkään tarttunut. En ole ollenkaan varma, että on mun juttuni. Sen sijaan tämä Kuunnousu tarinallisena ja yhteiskunnallisena vaikuttaa kiinnostavalta. Kuolemanrangaistus on meille Suomessa niin kaukainen asia, että on hieman vaikea tajuta, että se on totta. Tosin olen asunut Singaporessa, jossa olisi päässyt jopa katsomaan raipparangaistuksen käytäntöönpanoa ja teloituksia. En mennyt.
VastaaPoista