Lauren Graham: Talking as Fast as I Can



Muita Gilmoren tyttöjen faneja paikalla?

Olen kirjoittanut intohimoisesta suhteestani tähän lämminhenkiseen sarjaan blogissa aiemminkin (ainakin täällä.), sillä Stars Hollowin pikkukaupunki on fiktiivisistä paikoista kenties se, jossa asuisin kaikista mieluiten.

Ja jos asuisin siellä ja saisin valita, olisi bestikseni Lorelei Gilmore, jota esittää sarjassa mestarillisesti Lauren Graham. No, myönnettäköön, että en ole aivan varma, kuinka läheistä suhdetta jaksaisin Lorelein kanssa, joten ehkäpä on parempi olla vain fiktiivinen bestis. 

Joka tapauksessa, ihailen kovasti sitä, millaisen roolityön Graham on tehnyt, joten hänen kirjoittamansa kirja Talking as Fast as I Can on ollut lukulistallani heti ilmestymisestään asti.

Kirjan nimi viittaa Gilmoren tytöt -sarjan tavaramerkkiin: henkilöhahmot puhuvat paljon ja nopeasti. Kirjassa Graham kertoo, että tunnin tv-sarjaan kuuluu yleensä noin 50 käsikirjoitussivua, mutta Gilmoressa sivuja oli jopa 75. Aika paljon enemmän puhetta!

Muun muassa tästä syystä sarjan tekoprosessi oli näyttelijälle vaativaa, mutta samalla antoisaa. Graham ei pelkää sanoa, että Gilmore Girls oli ja on hänen uransa the Sarja. Vaikka hän on toki tehnyt kiinnostavia ja kiiteltyjä roolitöitä sen jälkeekin ja luonut uraa myös käsikirjoittajana, on Lorelein rooli se, mistä hänen muistetaan. Ja toisin kuin monet muut ikuisen leiman otsaansa saaneet näyttelijät Hollywoodissa, Graham on tästä kaikesta syvästi kiitollinen.

Kirjan nimi viittaa siis puheen määrään ja hauskaa onkin, että kirjan kansi on yhtä rönsyilevä kuin esikuvansakin. Lauren Graham - From Gilmore Girls to Gilmore Girls (and Everything in Between) - Talking as Fast as I Can.

Paitsi sarjan kuvausaikaa, Graham kuvaa myös lapsuuttaan sekä nuoruuttaan ja tietään ammattinäyttelijäksi. Hän avaa niinikään suhtautumistaan moniin niihin aiheisiin, jotka usein ovat Hollywoodissa pinnalla, ja joita A- ja B-listankin näyttelijöiltä kysytään, esimerkiksi lifestyle, painonhallinta ja seurustelu. Graham kertoo pitkistä vuosistaan sinkkuna, jolloin palkintogaaloissa hänen seuralaisenaan oli usein hänen isänsä tai managerinsa. Nykyään näyttelijä on parisuhteessa Mullan alla -sarjasta tutun Peter Krausen kanssa ja pariskunta on pitänyt yhtä jo kymmenkunta vuotta, mitä voi pitää alalla toimivien kesken melkoisena saavutuksena. Hyvää kannatti nähtävästi odottaa!

Lauren Grahamista muodostuu kirjan perusteella hyvin vilpitön, maanläheinen ja hauska kuva. Itse asiassa varsin paljon Lorelein kaltainen henkilö. Kovin syvälle pinnan alle kirja ei kuitenkaan sukella, eikä tämä varsinainen syväluotaava elämänkerta olekaan, vaan ennemminkin fanikirja näyttelijän ja tv-sarjan ystäville.

Grahamin pulppuavaa ja sitcom-henkistä tekstiä oli hauskaa lukea ja tämä olikin loistavaa lukemista työpäivien päätteeksi viimeisenä ennen unentuloa. Erityisen hauskaa oli lukea Grahamin kommentteja Gilmore Girls -kausista, hän nimittäin katsoi sarjan itse ensimmäistä kertaa läpi kirjan kirjoittamista varten. Tämä olikin hyvä, sillä Lauren tunnustaa esimerkiksi unohtaneensa hahmonsa menneen naimisiin viimeisellä kaudella. Sattuuhan sitä.

Alkuperäiseen teokseen on lisätty vielä bonuskappale, jossa Graham kertoo Netflixiin tehdyn neljäosaisen Gilmore Girls: A Year in the Life -sarjan kuvaamisesta. Sen voisinkin katsoa nyt uudestaan. Ensimmäisellä kerralla odotukseni jatkiksen suhteen olivat ehkä liian korkealla, nyt muutaman vuoden jälkeen ja toisaalta Grahamin mietteet luettuani osaisin suhtautua kauteen hieman eri tavalla.

Suosittelen Talking as Fast as I Cania kaikille niille, jotka mieluiten asuisivat Stars Hollowissa sekä niille, jotka haaveilevat näyttelijänurasta. Ja niille, jotka puhuvat paljon ja jotka yhtenä päivänä voivat haistaa lumen.

Lauren Graham: Talking as Fast as I Can
Ballantine Books 2017
227s. 

Kommentit

  1. Monen mielestä sarjan viimeinen kausi olisi voinut jäädä tekemättä. Muistaakseni Amy Sherman-Palladino ei ollut edes mukana siinä toisin kuin A year in lifessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, viimeinen kausi oli toisten tekijöiden käsikirjoittama. Minä kyllä tykkäsin tavallaan siitä, kun taas viides kausi ei kuulu suosikkeihini.

      Poista
  2. Luin tämän muutamia vuosia sitten ja otin kutakuinkin samanlaisen kuvankin (tosin otin sen aamulla bussissa pipo päässä, mutta kuitenkin!). Fiilikset olivat hyvin samanlaiset, pidin tätä jopa hieman heppoisena jos elämäkertana ajattelee, mutta hyvä mieli tästä tuli!

    Kirjaa lukiessa tuli olo, että tämä olisi varmaan ollut äänikirjana ihana ja harkitsen, josko jossain välissä tämän myös kuuntelisi. Samoin voisi harkita niiden uusien jaksojen katsomista uudelleen, sillä itsekin olin liikkeellä aivan liian kovin odotuksin!

    Oletko lukenut Grahamin romaania Someday, Someday, Maybe? Pidin siitä äänikirjana paljon, mutta aloin tosin epäillä omaa makuani kun eräs ystäväni juuri lyttäsi romaanin täysin. :D Ei se mikään kirjallisuuden helmi sekään, mutta hyvä mieli tuli siitäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeekohan Graham tämän itse äänikirjana? Ainakin kirjaa lukiessa oli helppo kuulla koko ajan hänen äänensä päässään. Jännä, miten samantyyppinen on tekstin rytmi kuin Lorelailla :)
      En ole lukenut Someday, Someday, Maybeä, mutta tämän kirjan luettuani kiinnostukseni heräsi. Täytyy kaivella se jostakin, niin voidaan katsoa, millainen maku tai epämaku mulla on!

      Poista

Lähetä kommentti