A Yi: Täydellinen rikos
A Yi, jota yleisesti tituleerataan Kiinan nykykirjallisuuden yhdeksi lahjaikkaimmista kirjailijoista, teki läpimurtonsa juuri tällä, Täydellinen rikos -teoksella. Kirjassa seurataan nuoren miehen huolellista murhan valmistelua sekä verityön jälkeen tapahtuvaa pakoa, kuulusteluja ja oikeudenkäyntiä. Kaikki nämä asiat voi huoletta paljastaa ilman spoilaamisvaaraa, sillä tarinan varsinainen arvoitus on se, miksi ihmeessä päähenkilö murhan tekee.
Pyytämättä mieleen tulevat tietenkin esimerkiksi Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä nuoren miehen merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunnetta mestarillisesti kuvannut J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa. Myöskään Yin romaanissa mikään ei tunnu miltään ja vain kaikista epätoivoisimmilla hetkillä päähenkilö tuntee todella elävänsä.
Kiinalaiseksi romaaniksi Täydellinen rikos nojaa siis vahvasti länsimaiseen kirjallisuuteen. Sen sijaan kiinalainen yhteiskunta tulee tarinassa esille vahvasti, eikä mitenkään imartelevalla tavalla. Tämä ei ole niitä romaaneja, jotka luettuaan tekee mieli varata hotelli ja lentoliput seuraavalle viikolle (no, tällä hetkellä sitä ei toki voisi tehdä muutenkaan). Pakomatkalla päähenkilö kulkee varjoissa ja sivukujilla, ihmiset ovat onnettomia, rumia tai huijareita. Poliiseja kuvataan erityisen ankeasti - mielenkiintoista siinä mielessä, että Yi on itsekin työskennellyt poliisina. Koska päähenkilön käsitys ympäröivästä yhteiskunnasta on, mitä on, hän päättää tietoisesti astua siitä sivuun.
Kirjan pääosassa on kuitenkin nuoren miehen eettinen tai useimmiten juuri (ainakin perinteisestä) moraalista vapaa ajattelu ja pohdinta. Koska valitettavasti tiedämme paljon nuoria vihaisia miehiä, jotka haluavat satuttaa viattomia ihmisiä, on ajatteluketjua mielenkiintoista seurata, siltikin, että usein se karkaa arkilogiikan ulottumattomiin.
Kielellisesti Täydellinen rikos on hiottu ja hallittu, erittäin tyylikäs kokonaisuus. Ehkä omaan makuun jopa hieman liian tyylikäs herättääkseen sen suurempia jälkituntemuksia, mutta ehdottomasti tutustumisen ja lukemisen arvoinen teos. Rauno Sainion suomennos tekee lukukokemuksesta miellyttävän aiheen synkkyydestä huolimatta.
Toisaalla blogeissa:
Kirjamies: Myös Kirjamies kiinnitti huomiota lohduttomaan kuvaan yhteiskunnasta.
Mummo matkalla luonnehtii kirjan kieltä eleettömäksi, erinomaiseksi ja osuvaksi, jolla on tietty omaleimainen jännite.
Reader, why did I marry him tiivistää mainiosti: Täydellinen rikos on eksistentiaalisesti kompleksinen romaani, joka ei suostu tyydyttämään lukijaansa.
A Yi: Täydellinen rikos (Xiamian, wo gai gan xie shenme 2012)
Aula&Co 2020
166s.
Aula&Co 2020
166s.
Suomennos Rauno Sainio
Arvostelukappale
Luin kirjan joskus vuosia sitten enkuksi ja koin sen hyvin omaäänisenä, vaikka ainakin enkunkielisissä mainosteksteissä on viitattu mm. Camusiin, Kafkaan ja myös Dostojevskiin. Jos nyt joku noista pitäisi liittää tuohon A Yin kirjaan, valitsisin Camusin. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, millaiset vanhemmat kiinalaiset teokset (ja kenties maansa klassikot) mahdollisesti ovat olleet kirjailijan esikuvina. Tokihan meille länkkäreille syötetään länsimaalaisia nimiä. Mietin onkohan jotenkin alentavaa sanoa, että “kiinalaiseksi romaaniksi Täydellinen rikos nojaa vahvasti länsimaiseen kirjallisuuteen.” Mitä tarkoitat sillä?
VastaaPoistaMinähän siis pidin tästä kirjasta kovasti ja voisin lukea sen joskus uudelleen.
Kiitos hyvästä pohdinnasta! Tarkoitin tuolla lauseella sitä, että minusta A Yin teos linkittyy vahvasti länsimaiseen kirjallisuusperinteeseen. Tai niin sen itse koin. Luonnollisestikaan lause ei ole arvottava, sillä länsimaalaisuus versus kiinalaisuus/aasialaisuus ei ole hyvä/huono -määrittely vaan viittaan nuoren miehen eksistentiaaliseen kipuiluun, jota kuvataan tyylillä, joka mielestäni varsin selvästi viittaa silmäniskulla moniin länsimaisiin klassikoihin. Toki tämä tulkinta voi olla myös väärä. Aivan hyvin voi olla, että kirjailijalla on ollut muita esikuvia, myös kiinalaisia, mutta lukijana sitä etsii yhtymäkohtia ennen kaikkea itselle tuttuihin merkkipaaluihin kirjallisuushistoriassa.
PoistaOk, pointtini oli lähinnä että on siellä Aasiassa (ja Kiinassakin siis) ihan omanlaisensa kirjallisuus ja nämä aiheet ovat melko universaaleja. Joten siinä mielessä mietin, että miksi se ”nojaisi” juuri länsimaiseen kirjallisuuteen, kun varmasti Kiinasta ja aasialaisesta kirjallisuudesta noin yleisesti löytyy vastaavaa. Tuli nyt mieleeni mm. japanilainen Osamu Dazai. Ymmärsin siis nojaamisen kenties väärin tarkoittavan sitä, että vaikutteet on haettu länsimaisesta kirjallisuudesta ja sellainen väite olisi mielestäni alentava: ikään kuin ei Aasiassa olisi näitä samoja aiheita käsitelty maailman sivu.
PoistaMutta niin vain me luemme ja tulkitsemme kirjat tavallamme ja hyvä niin! :)
Jep, luonnollisestikaan en ottanut kantaa kiinalaiseen tai aasialaiseen kirjallisuuteen ja sen teemoihin yleensä (eikä minulla substanssia siihen olisikaan😊) vaan nimenomaan tähän kyseiseen teokseen.
PoistaOhessa linkki juttuun, jossa kirjailija kertoo itse muun muassa Camus- ja Kafka -vaikutteistaan: https://supchina.com/2018/03/28/a-yis-ambition-and-his-ruin-root-in-a-rootless-time/