Yhdeksän kirjaa, jotka luin/kuuntelin helmi-maaliskuussa
Onpas ollut mielenkiintoiset kaksi kuukautta. Helmikuussa oli niin kiire, etten oikein ehtinyt lukea, kuukausikoosteen kirjoittamisesta puhumattakaan. Nyt maaliskuussa onkin tilanne heittänyt aivan häränpyllyä. Nyt on aikaa naputella kuukausikoosteet molemmilta kuukausilta, ja kahden kuukauden kirjalista kiinnostaanekin monia, jotka nyt miettivät, mitä lukea.
Viime kuukausien lukemisto on ollut varsin viihde- ja elämäkertapainotteinen. Aloitetaan elämäkerroista.
Miina Äkkijyrkän Jumala ja erotiikka (kirjoittanut Lamppu Laamanen) kuuntelin äänikirjana. Toimi hyvin myös kuunneltuna. Vaikka Laamanen onkin varsinaisesti tekstin takana, eikä taiteilija itse lue äänikirjaa, kuuluu Äkkijyrkän ääni silti erittäin vahvana. Mielenkiintoinen, ristiriitaisiakin ajatuksia ja tunteita herättävä teos.
Jos on monenlaisia tunteita herättävä nainen tämä Äkkijyrkkä, niin sitä on mitä suurimmassa määrin myös Madonna. Lucy O'Brienin kattavaa teosta lukiessa vierähti aikaa, joten kyseessä on todellinen syväsukellus popikonin tuotantoon. Suosittelen siis keskimääräistä innokkaammille Madonna-faneille.
Vahvoista naisista puhuessa tekee mieli mainita seuraavaksi brittiläinen somepersoona Tova Leigh. Hänenkin teoksessaan F*cked at 40 on omaelämäkerrallinen ote. Voimaannuttava teos kertoo siitä, että nelikymppisen naisen ei tarvitse hiipua himmeäksi seinäruusuksi vaan on ihan ok vähän seota ja ottaa elämän ohjat omiin käsiin.
Osittain samoja teemoja (esimerkiksi avointa suhdetta) käsittelee myös alkuvuoden yksi mediassa eniten huomiota herättäneistä kotimaisista romaaneista. Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata on pintaraapaisulla tarkisteltuna keveää viihdettä, mutta itse asiassa se tarjoilee varsin tarkkanäköistä ja provosoivaakin näkemystä yhteiskuntamme asettamista odotuksista parisuhteelle. Minun suosikkejani ovat kirjat, jotka pystyvät tarjoamaan kepeää ja syvällistä yhtä aikaa. Sekä Tova Leighin että Riikka Suomisen teokset ovat juuri tällaisia!
Jos liudennetaan tästä asteittain kohti puhtaampaa viihde-, ja suoranaista hömppäosastoa, niin Simona Ahrnstedtin rohkeahkoa ihmissuhderomaania Vain yksi salaisuus uskaltaa suositella kaikille, jotka ovat pitäneet esimerkiksi kahdesta edellä mainitusta kirjasta. Tosin sarjan ensimmäinen osa on kyllä parempi. Vain yksi yö -romaanista olen kirjoittanut täällä.
Sen sijaan Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja -romaanista ei löydy särmää etsimälläkään. Siitä huolimatta annan tälle Skotlantiin sijoittuvalle feel good -romaanille vahvan suosituksen juuri tässä ajassa. Nyt kun ei pääse matkustamaan, tarjoaa tämä kirja ihanan nojatuolimatkan Skotlannin nummille.
Vähän pienemmän suosituksen annan Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartijoille. Eskapismia kirja kyllä tarjoaa ja ihan näppärän, useammassa tasossa etenevän tarinan.
Eivät nämä kaksi kuukautta kuitenkaan ole menneet aivan kokonaan vaaleanpunaisten lasien läpi katsellessa. Olenhan lukenut pari dekkariakin. Max Seeckin Uskollisen lukijan kuuntelin äänikirjana, ja kun sanon kuuntelin, niin suorastaan hotkaisin, niin koukuttava tarina oli. Kirjan loppu ei ollut aivan sitä, mitä odotin, mutta ehdottomasti lukemisen tai kuuntelemisen arvoinen romaani silti.
Tomas Gadsin Luopiot puolestaan on aivan vastikään ilmestynyt, Turkuun sijoittuva dekkari. Ryhmä Halme -sarja alkoi viime vuonna ja tämä on sarjan toinen osa. Tällä kertaa murhan selvittely koettelee ryhmän dynamiikkaa toden teolla, sillä näyttää siltä, että peräti kaksi ryhmän jäsentä liittyy tapaukseen jollakin tavalla.
Sillä lailla! Toivottavasti näistä kirjavinkeistä löytyy mahdollisimman monelle lukemista.
Minä jatkan täällä lukuhommia, niin kirjavinkkejä riittää jatkossakin. Tällä hetkellä luvussa on klassikkodekkari. Sen jälkeen täytyy miettiä, jatkanko vielä tällä murhamysteerilinjalla vai onko sitten luvassa jotakin muuta. Esimerkiksi pari Blogistanian kirjallisuuspalkintovoittajaa olisi odottamassa vuoroaan... Lupaan myös piakkoin laitella Netflix- yms. sarja- ja elokuvavinkkejä, sillä nyt niitä varmasti moni taas kaipailee.
Palataan siis. Pysykää terveinä!
Amma
Viime kuukausien lukemisto on ollut varsin viihde- ja elämäkertapainotteinen. Aloitetaan elämäkerroista.
Miina Äkkijyrkän Jumala ja erotiikka (kirjoittanut Lamppu Laamanen) kuuntelin äänikirjana. Toimi hyvin myös kuunneltuna. Vaikka Laamanen onkin varsinaisesti tekstin takana, eikä taiteilija itse lue äänikirjaa, kuuluu Äkkijyrkän ääni silti erittäin vahvana. Mielenkiintoinen, ristiriitaisiakin ajatuksia ja tunteita herättävä teos.
Jos on monenlaisia tunteita herättävä nainen tämä Äkkijyrkkä, niin sitä on mitä suurimmassa määrin myös Madonna. Lucy O'Brienin kattavaa teosta lukiessa vierähti aikaa, joten kyseessä on todellinen syväsukellus popikonin tuotantoon. Suosittelen siis keskimääräistä innokkaammille Madonna-faneille.
Vahvoista naisista puhuessa tekee mieli mainita seuraavaksi brittiläinen somepersoona Tova Leigh. Hänenkin teoksessaan F*cked at 40 on omaelämäkerrallinen ote. Voimaannuttava teos kertoo siitä, että nelikymppisen naisen ei tarvitse hiipua himmeäksi seinäruusuksi vaan on ihan ok vähän seota ja ottaa elämän ohjat omiin käsiin.
Osittain samoja teemoja (esimerkiksi avointa suhdetta) käsittelee myös alkuvuoden yksi mediassa eniten huomiota herättäneistä kotimaisista romaaneista. Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata on pintaraapaisulla tarkisteltuna keveää viihdettä, mutta itse asiassa se tarjoilee varsin tarkkanäköistä ja provosoivaakin näkemystä yhteiskuntamme asettamista odotuksista parisuhteelle. Minun suosikkejani ovat kirjat, jotka pystyvät tarjoamaan kepeää ja syvällistä yhtä aikaa. Sekä Tova Leighin että Riikka Suomisen teokset ovat juuri tällaisia!
Jos liudennetaan tästä asteittain kohti puhtaampaa viihde-, ja suoranaista hömppäosastoa, niin Simona Ahrnstedtin rohkeahkoa ihmissuhderomaania Vain yksi salaisuus uskaltaa suositella kaikille, jotka ovat pitäneet esimerkiksi kahdesta edellä mainitusta kirjasta. Tosin sarjan ensimmäinen osa on kyllä parempi. Vain yksi yö -romaanista olen kirjoittanut täällä.
Sen sijaan Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja -romaanista ei löydy särmää etsimälläkään. Siitä huolimatta annan tälle Skotlantiin sijoittuvalle feel good -romaanille vahvan suosituksen juuri tässä ajassa. Nyt kun ei pääse matkustamaan, tarjoaa tämä kirja ihanan nojatuolimatkan Skotlannin nummille.
Vähän pienemmän suosituksen annan Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartijoille. Eskapismia kirja kyllä tarjoaa ja ihan näppärän, useammassa tasossa etenevän tarinan.
Eivät nämä kaksi kuukautta kuitenkaan ole menneet aivan kokonaan vaaleanpunaisten lasien läpi katsellessa. Olenhan lukenut pari dekkariakin. Max Seeckin Uskollisen lukijan kuuntelin äänikirjana, ja kun sanon kuuntelin, niin suorastaan hotkaisin, niin koukuttava tarina oli. Kirjan loppu ei ollut aivan sitä, mitä odotin, mutta ehdottomasti lukemisen tai kuuntelemisen arvoinen romaani silti.
Tomas Gadsin Luopiot puolestaan on aivan vastikään ilmestynyt, Turkuun sijoittuva dekkari. Ryhmä Halme -sarja alkoi viime vuonna ja tämä on sarjan toinen osa. Tällä kertaa murhan selvittely koettelee ryhmän dynamiikkaa toden teolla, sillä näyttää siltä, että peräti kaksi ryhmän jäsentä liittyy tapaukseen jollakin tavalla.
Sillä lailla! Toivottavasti näistä kirjavinkeistä löytyy mahdollisimman monelle lukemista.
Minä jatkan täällä lukuhommia, niin kirjavinkkejä riittää jatkossakin. Tällä hetkellä luvussa on klassikkodekkari. Sen jälkeen täytyy miettiä, jatkanko vielä tällä murhamysteerilinjalla vai onko sitten luvassa jotakin muuta. Esimerkiksi pari Blogistanian kirjallisuuspalkintovoittajaa olisi odottamassa vuoroaan... Lupaan myös piakkoin laitella Netflix- yms. sarja- ja elokuvavinkkejä, sillä nyt niitä varmasti moni taas kaipailee.
Palataan siis. Pysykää terveinä!
Amma
Kommentit
Lähetä kommentti