Tova Leigh: F*cked at 40

Tänä keväänä olen syystä tai toisesta päätynyt lukemaan vahvoista naisista kuten Miina Äkkijyrkästä ja Madonnasta. Nyt vuorossa oli somepersoona Tova Leighin kirjoittama F*cked at 40, kirja kaikille keski-ikäisille tai sellaisiksi ennemmin tai myöhemmin päätyville naisille ja miksei kyseisen rajapyykin jo ylittäneillekin.

Tova Leighin somevideot ja blogi My Thoughts About Stuff ovat monelle suomalaisellekin tuttuja. Israelissa syntynyt ja Iso-Britanniassa asuva kolmen lapsen äiti  on tullut tunnetuksi räväkästä, voimaannuttavasta tyylistään puhua monista tabuina pidetyistä, mutta suurinta osaa naisia ja äitejä koskettavista asioista. Olipa kyseessä iän ja äitiyden kehoon tuomat muutokset, hyrräävät hormonit tai avoin parisuhde, Tova käsittelee teemoja luonnonlapsimaisella ja itseironisella otteella.

Samalla linjalla jatkaa myös F*cked at 40. Kirjan nimellä on ainakin kolme merkitystä. Kirjassa Tova kertoo kokemastaan neljänkympin kriisistä: pinkiksi värjätty tukka, tankotanssiharrastuksen aloittaminen, vähäpukeisesta, parikymppisestä puutarhurista fantasiointi, vuorikiipeily Nepalissa, tyttöjen bilereissu Ibizalla... merkit ovat aika selvät. 

Samalla Tova avaa monia nelikymppisille naisille tyypillisiä ajatuksia, joista ei ole tapana puhua ääneen. Kuinka nainen haluaa tulla nähdyksi ja kohdelluksi muutenkin kuin vaimona ja äitinä. Kuinka äitiys voi tehdä välillä hulluksi, eikä se tarkoita sitä, etteikö lapsia silti rakastaisi enemmän kuin mitään muuta. Kuinka moni nainen tuntee jatkuvaa ärtymystä ja väsymystä pitäessään kaikki arjen langat käsissään (onneksi Suomessa tilanne lienee monissa perheissä ja parisuhteissa tasa-arvoisempi). Ja, palatakseni kirjan nimen muihin merkityksiin: nelikymppinen nainen on myös mitä suurimmassa määrin seksuaalinen olento ja useimmiten nelikymppinen nainen alkaa myös päästä monia naisia vaivaavasta kiltin tytön syndroomasta eroon. 

I don’t know what it is about your forties, but sometimes things that would have likely made me shudder in my twenties now make me laugh and ask ”Why the hell not?

Tova Leigh kuuluu omiin ehdottomiin idoleihini naisena olemisessa ja elämisessä. Vaikka omiin nelikymppisiin on vielä muutama vuosi aikaa (näyttääpä säälittävältä, että haluan korostaa tätä! Tarkoitukseni on kuitenkin osoittaa, ettei välttämättä tarvitse olla nelikymppinen kirjasta pitääkseen...), moniin ajatuksiin pystyin samaistumaan täysin. Sitaattien valitseminen on vaikeaa, sillä voisin alleviivata käytännössä koko kirjan. 

Monet Tovan esille tuomat  asiat liittyvät enemmän äitiyteen ja yhteiskunnan luomiin odotuksiin kuin puhtaasti ikävuosien (eli ympäröivän yhteiskunnan) määrittelemiin merkkipaaluihin. Kehopositiivisuus, ärsyyntyminen siihen, että naiset lokeroidaan yhä  äitiyden kautta (olitpa äiti tai et) sekä oman itsensä kuunteleminen ja hyväksyminen ovat teemoja, jotka puhuttelevat varmasti monia iästä riippumatta.

I wanted to make people feel great themselves - just the way they are. I wanted them to see that you can have saggy boobs and C-section shelf and still be sexy. You can be over 40 and not disappear into the shadows. That you can be mom who isn’t perfect and still be a good mom. I wanted people to be just whoever they are without feeling they have to change to fit in the mould.

Tova Leighin kyky nauraa itselle ja omalle epätäydellisyydelle on vapauttavaa ja voimaannuttavaa. Se näkyy paitsi itsekunnioituksena myös toisten hyväksymisessä. En välttämättä itse toimisi kaikissa asioissa samoin kuin Tova, mutta olennaista on, että jokainen toimii kuten itselle ja omalle perheelle ja parisuhteelle on oikein ja parasta. 

Rivien välistä nouseekin vahva viesti sisaruudesta ja toinen toisemme tukemisesta. Liian usein juuri toinen nainen on osoittamassa epätäydellisyyksiä ja kyseenalaistamassa tehtyjä valintoja. Tovalla on tähän selkeä lääke: ollaan avoimia ja rehellisiä. Jonkun on oltava se, joka uskaltaa ensimmäisenä sanoa sen, mikä pyörii kaikilla mielessä.

Tova Leigh: F*cked at 40. Life Beyond Suburbia, Monogamy & Stretch Marks

Watkins 2020

225s.