Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
En tiedä teistä, mutta näinä tautisina aikoina sitä kaipaa vähän eskapismia. Viime päivien tapahtumat ovat oikeastaan olleet niin monella tapaa mullistavia, että simppeliinkin tekstiin keskittyminen tuntuu vaativan ekstraponnistuksia.
Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartija sattui siis minulla lukupinossa ihan oivalliseen kohtaan. Oikeastaan romaani on aika tyhjänpäiväinen ja vähän kömpelökin, mutta juuri nyt sen vilpittömyys viehätti.
Laura on elämässään siipeensä saanut nainen, joka on löytänyt turvapaikan menestyskirjailija Anthony Peardew’n sihteerinä. Humaani työnantaja ja ihana, ruusuntuoksuinen kartano on muodostunut tärkeäksi. Kun Peardew kuolee, jättää hän Lauralle tehtävän. Lauran pitää yrittää palauttaa Peardew’n vuosikymmenten aikana löytämät, kadotettu tavarat oikeille omistajilleen.
Urakka tuntuu mahdottomalta, eikä Laura luota itseensä. Asioita ei helpota kiusallinen ihastuminen puutarhurihurmuri-Freddyyn, eikä yksityisyyden rajoja koetteleva naapuri Päivänpaiste, joka on päättänyt alkaa Lauran ystäväksi. Taitaapa kartanossa vähän kummitellakin...
Toisaalta tarinassa seurataan vuosikymmeniä kestävää Eunicen ja Pommikoneen (kyllä, kirjan henkilöillä on hassuja nimiä) ystävyystarinaa. Kun vielä joukkoon ripotellaan lyhyitä novelleja kadotetuista tavaroista (erinomaisia muuten!), tuntui kokonaisuus aluksi sekavalta. Pikku hiljaa henkilöt ja eri tarinalinjat kuitenkin alkoivat löytää paikkansa ja niistä kehkeytyi varsin näppärä tarina, joka ainakin minulle säilyi yllätyksellisenä loppumetreille saakka.
Kohottelin jonkin verran kulmiani kielelle, erityisesti ontuville kielikuville. Kun en ole alkuperäiseen tekstiin tutustunut, vaikea sanoa, onko vika alkuperäisessä vai käännöksessä. Oli kielessä kuitenkin paljon hyvääkin, erityisesti pidin ”ihanista teekupposista”, joita keiteltiin kirjassa kerran jos toisenkin. Taidan ottaa itsekin tavaksi.
Jos haluaa uppoutua mahanpohjassa kutkuttavaan romanttiseen seikkailuun, Kadonneiden tavaroiden vartija ei ehkä ole oikea valinta, mutta suuria rakkaustarinoita, ystävyyttä ja kumppanuutta kirja sisältää sitäkin enemmän. Ja juuri ne elementit taitavat olla tällä hetkellä hyvinkin tarpeen maailmassa.
Kuten kirjan takakannessa sanotaan:
”...sitäkin vahvempana läikähtää sydämeen Hoganin maailman lämmin toivo.”
Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija (The Keeper of Lost Things 2017)
Bazar 2019
Suomennos Susanna Tuomi-Giddins
335s.
Kömpelönä minäkin tätä pidin, mutta siinä on sellaista lämpöä ja hyvää henkeä, että kokonaisuudesta jäi hyvä maku!
VastaaPoistaIhan samaa mieltä!
PoistaMinulla tämä oli kuunneltavana kuntosalin juoksumatolla eli eteni minun kuntoilutahdillani melkoisen hitaasti ja töksähti sitten kokonaan Koronaan. Tänään juuri aloitin taas uudelleen ja otin "kokkauskirjaksi". Olen suurin piirtein puolessa välissä. Kirja ei sen kummemmin koukuta (siksi kai se niin jäi kun tuli muutoksia), mutta onhan tuo herttainen ja ne ihanat teekupposet virkistävät ihan luettuinakin.
VastaaPoistaÄkkiseltään tämä tuntuisi ehdottomasti enemmän kokkaus- kuin juoksumattokirjalta 😊 Sitä mietin, että kun ihan luettunakin tuntui aluksi sekavalta, niin miten sitten äänikirjana...?
PoistaLuulen, että näin pätkissä kuunneltuna ei sekavuus niin pääse häiritsemään. SItä vaan ottaa palan kerrallaan :-)
PoistaJoku tällainen kevyempi kirja voisi tosiaan olla paikallaan näinä päivinä. Pitäisi tutkia kotona olevien lukemattomien kirjojen varastoa.
VastaaPoistaVälillä kevyt viihde tulee tarpeeseen!
PoistaTämä on juuri sopiva korona-aikana luettavaksi. Suloinen tarina ruusujen keskellä. Ihana teekupponen kyllä maistuisi nyt. :) Ihana on muuten tuo kuvakin. :)
VastaaPoistaKiitos! Elämään tarvitaan nyt ripaus ihanuutta :)
PoistaEn taida oikein innostua kömpelyydestä edes korona-aikana. Minusta on ollut näinä aikoina aivan yhtä viihdyttävää uppoutua rikosromaanien maailmaan kuin muulloinkin, mutta toisaalta olen lukenut myös paljon muuta - mm. vaihtoehtohistoriaa, seikkailua ajassa, lamarealismia ja kuvakirjoja. Kaikenlaiset kirjat vievät toisiin todellisuuksiin ja se on ihanaa.
VastaaPoistaOnneksi on kirjoja! Niiden avulla pääsee ihan mihinkä vaan. Olen huomannut itsestäni, että mitään kovin monimutkaista ja kunnianhimoista en jaksa nyt aloittaa, mutta aihepiirillä ei muuten ole juurikaan väliä.
PoistaVoihan ihanaiset teekupposet, sain juuri luettua tämän feel good -romaanin joka oli kyllä herttainen kokonaisuus :) Voin lukea toisenkin Hoganin, jos vaan juoni on muuten kiinnostava.
VastaaPoistaJoitain kömpelyyksiä huomasin itsekin, ts kaikkea en ihan kritisoimatta ostanut, mutta ohitin ne takertumatta sen enempiä :)
Sama täällä. Aina ei jaksa nipottaa :)
PoistaLuin tämän aika pian a-kappaleen saamisen jälkeen, ja nautin tunnelmista, mutta kovin syvää muistijälkeä teos ei tule jättämään. Näin kolmen kuukauden päästä lukemisesta eniten jäi mieleen ponteva kehitysvammainen Päivänpaiste, joka saa tarinassa merkittävän osan. Teekupposten ystävä minussa myös arvosti herkkiä kattauksia. Mutta tavaroiden tarinoita oli liikaa, ja osa niistä tuntui kovin irrallisilta.
VastaaPoistaPäivänpaiste oli minustakin ihan paras! Minä puolestani nautin tavaroiden tarinoista, vaikka aluksi tuntui ehkä hieman häiritsevältä, kun varsiainen tarina aina katkesi.
PoistaMä olinkin kokonaan unohtanut tämän kirjan, vaikka nostin sen omaksi kevätkauden tärpikseni! Tuntuu, että juuri nyt kaipaan äänikirjana juuri jotain tällaista tästä koronatilanteesta irrottavaa. Kirjan idea on mitä hurmaavin, toivottavasti en itse vallan tuskastu noihin mainitsemiisi kämpelöihin kielikuviin.
VastaaPoistaLuulen, että äänikirjassa yksittäisiin kömpelöihin lausahduksiin ei kiinnitä niin huomiota kuin lukiessa. Tai ainakin näin omassa tapauksessa. Olen huomannut, että kuunnellessa keskittyy enemmän kokonaisuuteen, jos takertuu yksittäiseen lauseeseen, on mennyt jo monta muuta ohi. Antoisia kuunteluhetkiä, luulen, että tämä on nyt ihan sopivaa kuunneltavaa tähän tilanteeseen.
PoistaOliskohan ne “ihanat teekupposet” käännetty “a nice cup of tea”. Kyseinen fraasi on monimerkityksellinen eikä sillä sinänsä viitata teekuppien ulkonäköön. Tämä kirja ei kiinnosta, mutta pakko ehkä kirjastossa tutkia sitä sitten joskus kun kirjastoon taas pääsee. :D
VastaaPoistaLuullakseni alkuperäisessä versiossa käytetty termi on a lovely cup of tea. Ja sinänsä se sopii asiayhteyteen hyvin. Joissakin toisissa kohdissa (joita en nyt muista, koska en laputtanut) sen sijaan käytettiin ilmaisuja, jotka ehkä avautuvat alkukielellä paremmin kuin käännöksenä.
PoistaOmakin lukupinoni on ollut viime aikoina kevyenpuoleinen, mutta painopiste on ollut enemmän dekkarien puolella. Jokin tämmöinen viihdekirjakin voisi kyllä olla vaihteeksi tosi kiva. Alkaa nimittäin murhat tulla pikku hiljaa korvista ulos... :D Luulen, että tämä toimisi minulle parhaiten äänikirjana, jos vaan onnistun pysymään kirjan erikoisessa rakenteessa mukana.
VastaaPoista